Hengen vaarallisesti lihava - ohjelma osoittaa ettei lääkäritkään ymmärrä millaista on olla tunnesyöjä(BED-binge eating)

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi miettiä, miksi tuota ohjelman ilmiötä ei ollut vielä 30-40 vuotta sitten edes jenkkilässä. Eikä sitä taida olla vieläkään Suomessa.  Mikä on muuttunut? Ruoan laatu on heikentynyt varsinkin köyhillä asuinalueilla (food deserts). Rikkaat shoppaavat naapuruston Whole Foodsissa, mutta köyhille on tarjolla vain pitkän hyllyiän feikkituotteita ja pikaruokaa. Suuryritykset ovat parhaiden tiedemiesten kanssa selvittäneet, miten ruoasta voidaan tehdä mahdollisimman addiktoivaa. Onnistuneesti.

Juuri näin. Addiktoivaa, ravinneköyhää ja steriiliä ruokaa. Kroppa on puutostilassa vaikka läskiä on satoja kiloja ympärillä. Keho huutaa ravinneaineita ja ruokaa - siis oikeaa ruokaa. Ei ihme, että ei pysty olemaan syömättä. Suolisto ja aineenvaihdunta ovat ihan sekaisin vuosikymmenten ajan syödystä ruuasta ja juomasta.

Toinen mikä ohjelmassa kiinnitti huomioni oli se, että sairaalassa ne söi jelloa. Siis maailman pjaskinta ravintoa ikinä! Miten toipuminen edes voisi alkaa ellei syö normaalia ruokaa.

Riippuvuussairauksia hoidetaan siten, että tehdään selväksi se että riippuvuutta aiheuttavan asian väärinkäyttö on lopetettava, eikä voi odottaa sellaista aikaa jolloin se yhtäkkiä olisi helppoa ja miellyttävää. Terapiassakin halu sietää epämukavuutta on merkittävin onnistumisen tekijä.

Itse kärsinyt montakymmentä vuotta , ensin bulimia, sitten bed ja taustalla myös tunnesyöminenn. Apua olen yrittänyt saada lähes alusta lähtien sitä saamatta. Bulimia saa minulle sanottiin vain, että lopeta oksentelu...No en lopettanut, aloin vain tekemään sitä salassa. Ahmimisern hain apua ravitsemusterapeutille. Ei niillä ole ymmärrystä ihmisen psyykestä. Yritin myös päästä OA ryhmään, mutta ennen sitä alkoi hirveä kuulustelu, että miksi olen hakeutumassa ryhmään.... No enpä mennyt enkä selkoa tehnyt .Käsittääkseni tun ryhmän pitäisi olla nimetön kuten AA.

Olen aina toivonut, että olisin anorektikko, koska olisin hoikka ja olisin saanut apua ja ihmiset olisivat sentään olleet empaattisia

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuussairauksia hoidetaan siten, että tehdään selväksi se että riippuvuutta aiheuttavan asian väärinkäyttö on lopetettava, eikä voi odottaa sellaista aikaa jolloin se yhtäkkiä olisi helppoa ja miellyttävää. Terapiassakin halu sietää epämukavuutta on merkittävin onnistumisen tekijä.

Ei halu sietää epämukavuutta (??) ole merkittävin onnistuneen psykoterapian tekijä; luottamuksellinen kummankinpuolisesti ja turvallinen asiakas-terapeuttisuhde kylläkin on yksi merkittävimmistä onnistuneen terapian tekijöistä. Toki myös asiakkaan oma asenne ja valmius ottaa terapian tarjoamia työkaluja vastaan on tärkeä tekijä.

N27 - psyk.opisk.

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuussairauksia hoidetaan siten, että tehdään selväksi se että riippuvuutta aiheuttavan asian väärinkäyttö on lopetettava, eikä voi odottaa sellaista aikaa jolloin se yhtäkkiä olisi helppoa ja miellyttävää. Terapiassakin halu sietää epämukavuutta on merkittävin onnistumisen tekijä.

Kuule, et ole asiantuntija joten älä puhu asiasta, josta et tiedä. Ruoka riippuvuus ja tunnedyönti on siinä mielessä erilainen kuin esim alkoholiriippuvuus, kun ihminen ei voi olla ilman ruokaa ja ahmija voi ahmia ihan tavallista ruokaakin. Syömisen kontrollointi vain pahentaa tunnesyömistä ja ahmintaa

Jos empatia parantaisi riippuvuuksia, niitä ei olisi. Halu hyväksyä se, että riippuvuuskäyttäytymisestä luopuminen aiheuttaa erittäin hankalia tunteita ja muuta vastenmielistä kärsimystä on välttämättömyys toipumiseen. Montako huumeriippuvaista pelkkä empatia on parantanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelmassa tarjotaan melkein aina myös terapiaa, mutta moni jättää käyttämättä koska ei näe syömisessään mitään ongelmaa, vaikka on lihottanut itsensä 300 kiloiseksi.

Yleensä sitä terapiaa tarjotaan ihan liian myöhään, kun on ensin vuoden verran taisteltu kitudieetin yms. keinojen kanssa, jotka vain pahentavat syömishäiriötä. Ja jotkut kieltäytyvät terapiasta, koska eivät kykene käsittelemään siellä vastaan tulevia tunteita - esim. yhdessä jaksossa ollut lapsena joukkoraiskattu nainen. Ymmärrän hyvin, että sellainen kokemus on niin hirveä, että ihminen ei pysty muuhun kuin tukahduttamaan muistot millä keinolla hyvänsä.

Ei se lääkärikään ihmeisiin pysty. Joo, hän voi leikata, mutta minusta siinä ohjelmassa näkyy hyvin, että moni luulee sen lihavuusleikkauksen ratkaisevan kaikki ongelmat lopullisesti. Ei ratkaise. Osa on vuoden päästä taas lihava.  

Ja minuahan ei edes lihavat haittaa, ei esteettisesti eikä muutenkaan. Minua ei haittaa, vaikka joutuisin muutaman veroeuron enemmän maksaa heidän hoitojensa puolesta. Että en todellakaan kuulu niihin, jotka täällä mesoavat lihavuudesta johtuvista kustannuksista tai heidän silmiensä rasittumisesta, kun joku pullea kävelee vastaan. Minulle ihan yhdentekevää. 

Sen verran kuitenkin tajuan, että ihmisen pitää ihan itse laihtuminen hoitaa, JOS sitä oikeasti haluaa. Jos ei halua terapiaa tai käsitellä tunteitaan, vaan napostella koko ajan, niin sitten on turha itkeä, ettei Dr. Now mukamas ymmärrä. Minä epäilen, että hän hyvinkin ymmärtää, mutta eihän hän voi sanoa, että syö sinä siinä, niin minä laihdutan sinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuussairauksia hoidetaan siten, että tehdään selväksi se että riippuvuutta aiheuttavan asian väärinkäyttö on lopetettava, eikä voi odottaa sellaista aikaa jolloin se yhtäkkiä olisi helppoa ja miellyttävää. Terapiassakin halu sietää epämukavuutta on merkittävin onnistumisen tekijä.

Ei halu sietää epämukavuutta (??) ole merkittävin onnistuneen psykoterapian tekijä; luottamuksellinen kummankinpuolisesti ja turvallinen asiakas-terapeuttisuhde kylläkin on yksi merkittävimmistä onnistuneen terapian tekijöistä. Toki myös asiakkaan oma asenne ja valmius ottaa terapian tarjoamia työkaluja vastaan on tärkeä tekijä.

N27 - psyk.opisk.

Kylläkyllä... kaikki me tykätään Mikael Leimanista. Sitten kun olet työskennellyt useamman vuoden addiktioiden parissa, niin tiedät jo ekojen altistusharkkojan aikana, että milloin tulee onnistuminen ja milloin ei. Palaa sitten tähän aiheeseen uudelleen.

Mutta toisaalta, empaattinen kuunteleminen ei paljon vaadi ja Kela kyllä maksaa silti. ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi miettiä, miksi tuota ohjelman ilmiötä ei ollut vielä 30-40 vuotta sitten edes jenkkilässä. Eikä sitä taida olla vieläkään Suomessa.  Mikä on muuttunut? Ruoan laatu on heikentynyt varsinkin köyhillä asuinalueilla (food deserts). Rikkaat shoppaavat naapuruston Whole Foodsissa, mutta köyhille on tarjolla vain pitkän hyllyiän feikkituotteita ja pikaruokaa. Suuryritykset ovat parhaiden tiedemiesten kanssa selvittäneet, miten ruoasta voidaan tehdä mahdollisimman addiktoivaa. Onnistuneesti.

Juuri näin. Addiktoivaa, ravinneköyhää ja steriiliä ruokaa. Kroppa on puutostilassa vaikka läskiä on satoja kiloja ympärillä. Keho huutaa ravinneaineita ja ruokaa - siis oikeaa ruokaa. Ei ihme, että ei pysty olemaan syömättä. Suolisto ja aineenvaihdunta ovat ihan sekaisin vuosikymmenten ajan syödystä ruuasta ja juomasta.

Toinen mikä ohjelmassa kiinnitti huomioni oli se, että sairaalassa ne söi jelloa. Siis maailman pjaskinta ravintoa ikinä! Miten toipuminen edes voisi alkaa ellei syö normaalia ruokaa.

Olen muuten samaa mieltä kanssasi, mutta gelatiinihyytelön (Jell-O) tarjoamiselle sairaaloissa on monta syytä. Gelatiini auttaa mm. leikkaushaavojen paranemisessa ja suolen toiminnassa leikkauksen jälkeen. Joillekin potilaille on määrätty dieetiksi "vain kirkkaita nesteitä" ja Jell-O kuuluu niihin. Ylilihaville potilaille tarjoiltu hyytelö on sokeritonta, muut taas saavat kaloripitoisesta hyytelöstä tarvitsemaansa energiaa, kun ruokahalu on sairastaessa huono.

Yleensä ihminen tajuaa mistä on kyse, kun lääkäri sanoo, että ellei tule muutosta elintapoihin et elä kauan enää.

Pätee mm sydänsairauksiin ja jos potilas tupakoi niin tupakointi on lopetettava heti, jos haluaa päästä sydänleikkaukseen. Siinä ei anneta armoa lainkaan eikä hyssytellä.

Lihavillekin on sanottava karu totuus.

Tuo tunteiden säätely ruoalla on vaiettu asia lihavuuden juurisyiden selvittämisessä. Moni lihava yrittää tukahduttaa tunteitaan. Vaikeaa ahdistusta hoidetaan syömällä liikaa.

Annetaanko lihavuuden hoitoon kovinkaan usein terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuussairauksia hoidetaan siten, että tehdään selväksi se että riippuvuutta aiheuttavan asian väärinkäyttö on lopetettava, eikä voi odottaa sellaista aikaa jolloin se yhtäkkiä olisi helppoa ja miellyttävää. Terapiassakin halu sietää epämukavuutta on merkittävin onnistumisen tekijä.

Ei halu sietää epämukavuutta (??) ole merkittävin onnistuneen psykoterapian tekijä; luottamuksellinen kummankinpuolisesti ja turvallinen asiakas-terapeuttisuhde kylläkin on yksi merkittävimmistä onnistuneen terapian tekijöistä. Toki myös asiakkaan oma asenne ja valmius ottaa terapian tarjoamia työkaluja vastaan on tärkeä tekijä.

N27 - psyk.opisk.

Kylläkyllä... kaikki me tykätään Mikael Leimanista. Sitten kun olet työskennellyt useamman vuoden addiktioiden parissa, niin tiedät jo ekojen altistusharkkojan aikana, että milloin tulee onnistuminen ja milloin ei. Palaa sitten tähän aiheeseen uudelleen.

Mutta toisaalta, empaattinen kuunteleminen ei paljon vaadi ja Kela kyllä maksaa silti. ..

Itseasiassa olen työskennellyt myös päihdehoidon puolella. Tiedän kyllä kaikenkaikkiaan mistä puhun - niin syömishäiriöiden kuin addiktioidenkin kohdalla.

Mistä olet keksinyt väitteen, että terapiassa halu sietää epämukavuutta on merkittävin onnistumisen tekijä? Itse pohjaan väitteeni psykoterapiasta ja sen onnistumisen mittareista luentomateriaaleihin, jotka perustuvat uusimpaan tutkimustietoon psykoterapiatutkimuksista ja useaan eri psykoterapiatutkimukseen, kuten kuuluisaan Helsingin meta-analyysiin psykoterapiatutkimuksista (etsin sulle lähteen huomenna, oon jo menossa nukkumaan, joten en jaksa kaivaa materiaaleistani juuri nyt). Ompa sinulla alentuva asenne, millä perustein?

N27

Vain 5% onnistuu laihtumaan pysyvästi tuossa hengenvaarallisesti lihava ohjelmassa.

Dr. Now jos kuka tajuaa asian.

Itsekin vaikeasta paniikkihäiriöstä ja samalla lihavuudesta parantuneena ymmärrän täysin mikseivät lääkärit silittele päätä. Psyykkisissä sairauksissa paraneminen lähtee aina itsestä. Terapia ja lääkkeet (ja lihavuusleikkaus) ovat vain tukitoimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuussairauksia hoidetaan siten, että tehdään selväksi se että riippuvuutta aiheuttavan asian väärinkäyttö on lopetettava, eikä voi odottaa sellaista aikaa jolloin se yhtäkkiä olisi helppoa ja miellyttävää. Terapiassakin halu sietää epämukavuutta on merkittävin onnistumisen tekijä.

Ei halu sietää epämukavuutta (??) ole merkittävin onnistuneen psykoterapian tekijä; luottamuksellinen kummankinpuolisesti ja turvallinen asiakas-terapeuttisuhde kylläkin on yksi merkittävimmistä onnistuneen terapian tekijöistä. Toki myös asiakkaan oma asenne ja valmius ottaa terapian tarjoamia työkaluja vastaan on tärkeä tekijä.

N27 - psyk.opisk.

Kylläkyllä... kaikki me tykätään Mikael Leimanista. Sitten kun olet työskennellyt useamman vuoden addiktioiden parissa, niin tiedät jo ekojen altistusharkkojan aikana, että milloin tulee onnistuminen ja milloin ei. Palaa sitten tähän aiheeseen uudelleen.

Mutta toisaalta, empaattinen kuunteleminen ei paljon vaadi ja Kela kyllä maksaa silti. ..

Jatkan vielä: Psykoterapia ei todellakaan ole pelkkää empaattista kuuntelemista, vaan vaativa asiantuntija-ammatti, joka vaatii laajat ja monivuotiset vaativat opinnot; lisäksi psykoterapeutti antaa välineitä parantumiseen ei vain istu ja kuuntele. Vastuu on myös niin suuri, että osaamisen vaatimusten tulee olla suuret; kuuluu myös työnkuvaan, että sitä tietoa päivitetään jatkuvasti seuraten alan tutkimuksia ja uutta tietoa. Verraten niihin, jotka olivat jonossa samanlaisesta oirehdinnasta niihin, jotka saivat psykoterapiaa kyseisiin oireisiin jopa 80% hoitoa saaneista kokivat oireidensa lievenneen/parantuneen samassa ajassa, kun jonossa ollut verrokkiryhmä koki oireidensa pahentuneen/pysyneen yhtä pahoina (Tämä laajasta meta-analyysiistä useammasta psykoterapiatutkimuksesta). Psykoterapia on tutkitusti niin tehokasta, että usein on jopa epäeettistä olla sitä käyttämättä.

N27