Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi Suomessa on tabu puhua siitä, että työttömyyttä on todellisuudessa niin monenlaista?

Vierailija
21.11.2019 |

Ja että työttömyyskortistoissa olevilla ihmisillä on täysin eri taidot, resurssit ja motiivit pitäytyä työmarkkinoilla.

Työttömiä on niin monenlaisia.

Korkeasti koulutetut ja työhön motivoituneet löytävät yleensä melko nopeasti jotain työtä, jos vain haluavat. Työn ei tarvitse olla aina sitä unelmaduunia, vaan jotain sinne päin.

Itsensä etsiskelijät ja haahuilijat ovat yksi ryhmä, jonka työllistyminen voi jäädä toiveeksi. Nämä ihmiset eivät tiedä, mitä he haluavat elämältään. Kun suunta ei ole tiedossa, ei ole motivaatiota hakeutua edes väliaikaisiin duuneihin, varsinkaan matalapalkkaisiin. Esim. kouluttauduttu jollekin taidealalle, joka ei työllistä.

Lievästi mt-ongelmaiset, sosiaalisesti tai muuten rajoittuneet ovat myös yksi ryhmä, joka toimittaa kortistojen täytteen virkaa. Ei pärjätä nykyisenkaltaisessa työelämässä tai ei ole halua pärjätä, kun on totuttu elämään hiljaiseloa ja viettämään päivät kotona omalla mukavuusalueella. Pienetkin vastoinkäymiset ajavat alas, ja sietokyky nykyisentyyppiselle työelämälle lähentelee nollaa. Ei välttämättä siksi, että oltaisiin liian sairaita, vaan koska ei ole totuttu mihinkään.'

Työhön motivoitumattomat, ns. "elämäntapatyöttömät" tai "ideologisesti työttömät" ovat se ryhmä, jota lehdissä aina taivastellaan. Nuo moraalittomat veromaksajien siivellä eläjät ym. luonnehditut tapaukset. Tuskin mikään hallitseva ryhmä, mutta kyllä näitäkin piisaa. Voi olla vaikka velkoja niin paljon, ettei työnteko nappaa. Ennemmin kannattaa olla erilaisten etujen varassa tai saikulla.

Tässä oli vain muutamia esimerkkejä. Työkkärin tädeillä olisi varmaan muutama valittu ryhmä lisättävänä ja sananen sanottavana työttömistä ja "työttömistä".

Ehkä työ on muutenkin vähän vanhanaikainen juttu. Ongelma on, että työ on arvostettua vain tietyissä piireissä. On ihan naurettava ajatus, että jokainen työtön hinkuu työelämään, kun se ei ole yksinkertaisesti totta.

Tästä aloituksesta seuraa varmasti hirvittävä p*skamyrsky, mutta sivusta seuranneena ja ihmisiä tuntevana tiedän, ettei työttömyys ole todellakaan vain työn puutetta, vaan yleensä paljon monimutaisempi ilmiö.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
21.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten ok, mutta yksinkertaistit rankasti.

Esim. että korkeakoulutettu on aina motivoitunut tekemään mitä vaan ja saa aina töitä. No.

Mt- ongelmia voi olla vaikka väliaikaisesti eikä se määritä ihmisen koko persoonaa, työkykyä tai koulutustasoa.

Haahuilijaksi voi päätyä ihan työmarkkinoiden toimestakin, jos ne alat joihin on kouluttautunut eivät työllistä. Ei jaksa koko elämäänsä suunnitella uraansa aina uudestaan ja ikärasismikin tulee vastaan.

Joku loisii väliaikaisesti mutta voi taas työllistyttyään olla tuottava ja innostunut työntekijä jne.

Vierailija
2/3 |
21.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin, että monet "lievästi mt-ongelmaiset, sosiaalisesti tai muuten rajoittuneet" itse asiassa pärjäisivät työelämän vaatimuksissa vallan tarpeeksi hyvin, jos heille annettaisiin siihen tilaisuus. Mutta työnantajat näkevät sen riskinä, jota eivät eivät uskalla ottaa  - vaikka päätyvät samalla ottamaan monta vielä isompaa riskiä, joita eivät vain näe lipevien k-päiden muodossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
21.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurilta osin samaa mieltä, t. työtön

En ole itse koskaan ollut hyvä koulussa, en esim. pääsisi ”edes” yksinkertaisimpia amisaloja läpi.

Tarvitsisin suorittavaa työtä, johon olisi hyvin lyhyt ja yksinkertainen perehdytys. Esim. tehdashihnatyöntekijä, hyllyttäjä, perussiivooja.

Kilpailen kuitenkin esim. siivoojan paikoista yliopistotyttöjen kanssa, jotka pystyvät todistamaan motivaationsa jo sillä, että hakevat töitä vielä yliopisto-opintojen oheenkin. Itse voin hakemukseen kirjoittaa olevani korkeintaan ”ihan perus rivityöntekijä”.