Lue keskustelun säännöt.
Miten terapeutit kestävät jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa?
20.11.2019 |
Esimerkiksi jos potilas on joku sellainen, joka on tehnyt jotain todella pahaa tai muuten vain epämiellyttävä tyyppi. Eikö ole vaikeaa hoitaa sellaista? Miten siitä selviää?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaikki kestäkään.
Eipä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla itse vielä pahempi jotta kestää.
Ei niitä potskujen juttuja kande kuunnella kuin puolella korvalla ja sekin toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Kyllä se siinä menee.
Varmasti tyyppejä ihan laidasta laitaan. Ei käy kateeksi.
Eivät he ap ”juttele”. He koittavat auttaa ihmistä eteenpäin solmuissaan. Eihän se heitä pahenna, jos joku on tehnyt jotain pahaa. Vai luuletko, että terapeutista tulee osallinen jos osaa kuunnella ja kysyä kysymyksiä, jotka parantavat väärin tehneen ihmisen itsetuntemusta?
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin kokisin hyvin palkitsevana jos voisin auttaa esim lapsiin sekaantujaa luopumaan lasten vahingoittamisesta. Kyllä pystyn ymmärtämään että jollain on taipumus saada kicksit lapsista eikä hän voi tällaista valita. Voi silti valita miten toimii.
Pahuus sinänsä on kiinnostavaa.
Minä pystyisin.
No olenkin terapeutti. Tosin en tapaa ihmisiä jotka ovat tehneet kamalia tekoja. Rasittavia ihmisiä kylläkin. Mutta saan siitä rahaa ja jaksan toki esittää ammattiroolini. Mutta ajattelen lähes päivittäin jostain asiakkaasta että voi luoja tuo ihminen on typerä. Ajatus ei välity heille mitenkään. Itse jaksan työssäni paremmin kun olen rehellinen itselleni siitä mitä koen asiakkaitani kohtaan. Heille olen aina luotettava ja käyttäydyn kunnioittavasti jne.
Kun on hyvät lääkkeet kestää ketä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin kokisin hyvin palkitsevana jos voisin auttaa esim lapsiin sekaantujaa luopumaan lasten vahingoittamisesta. Kyllä pystyn ymmärtämään että jollain on taipumus saada kicksit lapsista eikä hän voi tällaista valita. Voi silti valita miten toimii.
Pahuus sinänsä on kiinnostavaa.
Minä pystyisin.
No olenkin terapeutti. Tosin en tapaa ihmisiä jotka ovat tehneet kamalia tekoja. Rasittavia ihmisiä kylläkin. Mutta saan siitä rahaa ja jaksan toki esittää ammattiroolini. Mutta ajattelen lähes päivittäin jostain asiakkaasta että voi luoja tuo ihminen on typerä. Ajatus ei välity heille mitenkään. Itse jaksan työssäni paremmin kun olen rehellinen itselleni siitä mitä koen asiakkaitani kohtaan. Heille olen aina luotettava ja käyttäydyn kunnioittavasti jne.
Miten kehtaat rahastaa, jos ajattelet noin? Se tarkoittaa minulle sitä, ettet osaa sitä, mihin sinut on palkattu. Onko ajatuksiisi syytä? Jos on, niin miksi sitten pidät ne itselläsi, ehkä kyseessä on juurikin asia, joka asiakkaan tulisi käsitellä terapiassa? Jos taas ei ole, niin mikäs oikeus sinulla on noin ajatella? Asiakkaasi ansaitsisi häntä arvostavan terapeutin.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin kokisin hyvin palkitsevana jos voisin auttaa esim lapsiin sekaantujaa luopumaan lasten vahingoittamisesta. Kyllä pystyn ymmärtämään että jollain on taipumus saada kicksit lapsista eikä hän voi tällaista valita. Voi silti valita miten toimii.
Pahuus sinänsä on kiinnostavaa.
Minä pystyisin.
No olenkin terapeutti. Tosin en tapaa ihmisiä jotka ovat tehneet kamalia tekoja. Rasittavia ihmisiä kylläkin. Mutta saan siitä rahaa ja jaksan toki esittää ammattiroolini. Mutta ajattelen lähes päivittäin jostain asiakkaasta että voi luoja tuo ihminen on typerä. Ajatus ei välity heille mitenkään. Itse jaksan työssäni paremmin kun olen rehellinen itselleni siitä mitä koen asiakkaitani kohtaan. Heille olen aina luotettava ja käyttäydyn kunnioittavasti jne.
Et ole terapeutti... ;)
Kai ne on saaneet jotakin valmennusta vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja tarvittaessa käyvät itse terapiassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai ne on saaneet jotakin valmennusta vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja tarvittaessa käyvät itse terapiassa
No valmennusta ovat varmasti saaneet, se kai kuuluu peruskoulutukseen...
Olen tullut siihen käsitykseen, että kolleegiossa kyllä käydään ns. ”Debriefing”-keskusteluja.
Nämä nyt ei ole ehkä varsinaisia ”terapiaistontoja” joissa olisi samanlainen rakenne kuin potilaiden kanssa, mutta sellaisia joissa kuitenkin pääsee tuulettamaan ajatuksiaan...
En tunne/tiedä kuin muutaman terapeutin, joten aika mutuilun tasolle jää minulla tietämys tästä aiheesta.
Terapeutin ammatti kun on vähän samanlainen kuin SUPO:n etsivällä, toimintamalleja ja työhön liittyviä prosesseja ei kovin auliisti maallikoille avata... ;)
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin kokisin hyvin palkitsevana jos voisin auttaa esim lapsiin sekaantujaa luopumaan lasten vahingoittamisesta. Kyllä pystyn ymmärtämään että jollain on taipumus saada kicksit lapsista eikä hän voi tällaista valita. Voi silti valita miten toimii.
Pahuus sinänsä on kiinnostavaa.
Minä pystyisin.
No olenkin terapeutti. Tosin en tapaa ihmisiä jotka ovat tehneet kamalia tekoja. Rasittavia ihmisiä kylläkin. Mutta saan siitä rahaa ja jaksan toki esittää ammattiroolini. Mutta ajattelen lähes päivittäin jostain asiakkaasta että voi luoja tuo ihminen on typerä. Ajatus ei välity heille mitenkään. Itse jaksan työssäni paremmin kun olen rehellinen itselleni siitä mitä koen asiakkaitani kohtaan. Heille olen aina luotettava ja käyttäydyn kunnioittavasti jne.
Et ole terapeutti... ;)
”Terapeutti” nyt voi olla kuka tahansa, mutta uskon että kirjoittaja voi hyvinkin olla ihan nimikesuojattu psykoterapeuttikin. Onhan se nyt ihan selvä, että heille osuu väistämättä helvetin typeriä tai typerästi toimivia asiakkaita, joten selvää on myös se, että terapeutti sen huomaa. Ja sille, joka pillastui siitä, että kuinka joku kehtaa rahastaa kun ajattelee noin ja että terapeutin ”velvollisuus” olisi tuoda ajatuksensa rehellisesti esiin: mitä ihmeen hyötyä olisi sanoa asiakkaalle, että tämä on typerä? Kyllä siihen asiaan terapiassa puututaan ja asiakkaan ongelmallinen toiminta- tai ajattelu (eli ”typeryys”) tuodaan näkyville nimenomaan terapian keinoin, ei suinkaan tokaisemalla että oletpa mielestäni harvinaisen taukki. Ei terapeutin velvollisuus ole henkilökohtaisissa ajatuksissaan pitää asiakkaita fiksuina, jos nämä ovat typeriä, ihan hassu ajatuskin. Sen sijaan velvollisuus on auttaa asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla ja kohdella kunnioittavasti, minkä kirjoittaja kertoi tekevänsäkin. Ihan samoin kun meistä lähes jokainen kohtaa työelämässä (ja muutenkin) tajuttoman typeriä ihmisiä, mutta emme sitä heille useinkaan ilmaise vaan palvelemme ja kohtelemme asiallisesti ja kunnioittaen ja pidämme arviomme typeryydestä itsellämme. Ja ”rahastamme” eli saamme työstämme palkkaa, ajattelimmepa toisista mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ne on saaneet jotakin valmennusta vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja tarvittaessa käyvät itse terapiassa
No valmennusta ovat varmasti saaneet, se kai kuuluu peruskoulutukseen...
Olen tullut siihen käsitykseen, että kolleegiossa kyllä käydään ns. ”Debriefing”-keskusteluja.
Nämä nyt ei ole ehkä varsinaisia ”terapiaistontoja” joissa olisi samanlainen rakenne kuin potilaiden kanssa, mutta sellaisia joissa kuitenkin pääsee tuulettamaan ajatuksiaan...En tunne/tiedä kuin muutaman terapeutin, joten aika mutuilun tasolle jää minulla tietämys tästä aiheesta.
Terapeutin ammatti kun on vähän samanlainen kuin SUPO:n etsivällä, toimintamalleja ja työhön liittyviä prosesseja ei kovin auliisti maallikoille avata... ;)
Miksei avata maallikoille? Ei kyse ole mistään ammattisalaisuuksista. Saatavilla on kirjojakin, joissa kerrotaan terapeutin työhön liittyvistä toimintamalleista ja prosesseista.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ne on saaneet jotakin valmennusta vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja tarvittaessa käyvät itse terapiassa
No valmennusta ovat varmasti saaneet, se kai kuuluu peruskoulutukseen...
Olen tullut siihen käsitykseen, että kolleegiossa kyllä käydään ns. ”Debriefing”-keskusteluja.
Nämä nyt ei ole ehkä varsinaisia ”terapiaistontoja” joissa olisi samanlainen rakenne kuin potilaiden kanssa, mutta sellaisia joissa kuitenkin pääsee tuulettamaan ajatuksiaan...En tunne/tiedä kuin muutaman terapeutin, joten aika mutuilun tasolle jää minulla tietämys tästä aiheesta.
Terapeutin ammatti kun on vähän samanlainen kuin SUPO:n etsivällä, toimintamalleja ja työhön liittyviä prosesseja ei kovin auliisti maallikoille avata... ;)Miksei avata maallikoille? Ei kyse ole mistään ammattisalaisuuksista. Saatavilla on kirjojakin, joissa kerrotaan terapeutin työhön liittyvistä toimintamalleista ja prosesseista.
OK, tarkennan lausetta...
”...KAIKKIA toimintamalleja...”
Vierailija kirjoitti:
Eivät he ap ”juttele”. He koittavat auttaa ihmistä eteenpäin solmuissaan. Eihän se heitä pahenna, jos joku on tehnyt jotain pahaa. Vai luuletko, että terapeutista tulee osallinen jos osaa kuunnella ja kysyä kysymyksiä, jotka parantavat väärin tehneen ihmisen itsetuntemusta?
t.kristallikissa
Eihän siinä osalliseksi tule, mutta voi se olla ahdistavaa keskustella esim. jonkun lasten hyväksikäyttäjän kanssa.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ne on saaneet jotakin valmennusta vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja tarvittaessa käyvät itse terapiassa
No valmennusta ovat varmasti saaneet, se kai kuuluu peruskoulutukseen...
Olen tullut siihen käsitykseen, että kolleegiossa kyllä käydään ns. ”Debriefing”-keskusteluja.
Nämä nyt ei ole ehkä varsinaisia ”terapiaistontoja” joissa olisi samanlainen rakenne kuin potilaiden kanssa, mutta sellaisia joissa kuitenkin pääsee tuulettamaan ajatuksiaan...En tunne/tiedä kuin muutaman terapeutin, joten aika mutuilun tasolle jää minulla tietämys tästä aiheesta.
Terapeutin ammatti kun on vähän samanlainen kuin SUPO:n etsivällä, toimintamalleja ja työhön liittyviä prosesseja ei kovin auliisti maallikoille avata... ;)Miksei avata maallikoille? Ei kyse ole mistään ammattisalaisuuksista. Saatavilla on kirjojakin, joissa kerrotaan terapeutin työhön liittyvistä toimintamalleista ja prosesseista.
OK, tarkennan lausetta...
”...KAIKKIA toimintamalleja...”
No, mitkä toimintamallit siinä on salaisia?
Vierailija kirjoitti:
No, mitkä toimintamallit siinä on salaisia?
Kaikki sellaiset joita tietyn tyyppiset potilaat voisivat käyttää ikäänkuin väärin...
Siksi niitä ei jaella ihan yleiseen tietoon eikä missään keskustelupalstoilla, näillä kun pyörii kaikenlaisia kahjojakin.
(tämän nyt sanoo tietty terve järkikin)
Mitä nämä menetelmät yksityiskohtaisesti on, en todella tiedä, valitan.
Niinkuin tuossa avauksessanikin totesin, aika mutu-pohjalla olen tässä aiheessa
Omia tunteita tulee ja saa tulla, ei niitä tarvitse kieltää, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa itse työhön. Usein nämä omat tunteet lisäksi on epärationaalisia, esim. tulee epämiellyttäviä tunteita jostain ihmisestä joka muistuttaa jotain lapsuuden epämiellyttävää henkilöä tms, vaikkei tämä henkilö tosiasiassa olisi ollenkaan samanlainen ihmisenä edes. Tällaisten tuntemusten voi antaa rekisteröityä omassa tietoisuudessa, antaa niiden tulla ja mennä, ja jatkaa työtään asiallisesti.
Muista kuin noista menneisyyden peikoista itselleni joskus vaikeita ovat sellaiset usein keski-ikäiset, varsin hyväosaiset ihmiset, jotka on tehneet projektin itsestään ja hyvinvoinnistaan, ja jonka ongelmat on monien muiden asiakkaiden ongelmiin nähden pieniä "first world problems" mutta vahvasti dramatisoituja. Henkilökohtaisesti koen palkitsevampana työn masentuneiden, ahdistuneiden, syömishäiriöisten, viiltelijöiden, väkivaltaisia tai addiktiivisia tai seksuaalisia impulssejaan vastaan taistelevien ihmisten kanssa kuin näiden, jotka ahdistuvat siitä että elämä on vain tavallista elämää eikä olekaan superihminen joka hallitsee kaikkea itsessään ja lähipiirissään. Mutta: näidenkin kohdalla siis pystyn kyllä ottamaan heidän näkökulmansa ja auttamaan heitä, ja pitämään omat sisäiset puheeni siitä miten ihminen ei olevinaan ole oikeasti apua kaipaava vaan huvikseen "korvasyyhyynsä" terapiashoppailija sinä mitä ne onkin: yksiä sisäisen puheen ääniä, ei edes minun syvimpiä mielipiteitäni vaan yksiä näkökulmia.
Ihmisen ajatusmaailmassa kun risteilee monenlaisia mielipiteitä ja "ääniä", useat menneisyydessä sisäistettyjä. Ei niistä tarvitse mistään rakentaa itselleen todellisuutta, niin että jos minun ankaran äitini ääni sanoo päässäni, että "tuo ihminen on tuollainen vellihousu kermaperse turhan kitisijä jonka pitäisi mennä töihin ja lopettaa tuo akkamainen kitinä" niin minä heti uskoisin että MINÄ olen sitä mieltä, saati että se on totuus siitä ihmisestä.
t. psykoterapeutti
Ei ne kaikki kestäkään.