Nummelan ponitalli- sarja - mitä kettua?!

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan sellaista suomalaista hevoskirjaa (saattaa olla jommankumman Jalon kirjoittama tai sitten ei), jossa tyttö alkaa ratsastaa naapurin/muun tuttavan työhevosella, joka on laitumella kesällä? Muistan, että väsäsi sille aluksi varusteita (riimu tms.) paalinarusta, kunnes sai opastusta asianmukaiseen hevosenkäsittelyyn. Alkoi sitten tosiaan ratsastella hevosella ja jossain vaiheessa menivät laukkaa pitkin metsätietä. Kirjan lopussa kävivät sitten ratsastuskoululla ja ilmeisesti aikoivat tulevaisuudessa osallistua yhdessä ratsastustunneille.

Hitto kun en muista tytön tai hevosen nimiä! Käsittääkseni heppa kuitenkin oli työhevosena toiminut suokki.

Ehkä tähän on tullutkin vastaus, mutta tutulta kuulostaa. Kirjan nimeä en muista, mutta musta tuntuu että tässä kirjassa päähenkilö on Iina-Riitta, jota Innaksi lähemmin kutsutaan. Naapurin Kustulla on sitten Joonas-niminen hevonen, jonka kanssa tyttö tekee lähempää tuttavuutta. Paras kaveri on muuttanut Ruotsiin, ja tytöllä on aika yksinäistä. Välillä lennetään mielikuvituksen siivin villin lännen henkilöiden (joku Sue?) kanssa pitkin metsäteitä vanhan talon raunioilla.

Ehkä vähän oranssihtavat kannet tässä.

Muistaako kukaan kirjaa, joka sijoittui johonkin ulkomaille. Siinä Helga (Schneider? tms.) saksalainen vaihtari asui englantilaisessa (?) perheessä. Joku päähenkilöistä oli William. Joku löysi hylätyn, huonokuntoisen hevosen, ja selvittelivät sitten jotain siihen liittyen.

Kirja oli vanhempi jo mun sitä lukiessa, sain paljon kirjoja vanhemmalta heppaorientoituneelta sukulaiselta. Ja ahmin tietysti ne kaikki.

Nummeloista mieleen on jäänyt parhaiten naamiaisratsastus sekä joku kirja, missä Päkä ja Titta joutuvat onnettomuuteen ja sieltä sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan sellaista suomalaista hevoskirjaa (saattaa olla jommankumman Jalon kirjoittama tai sitten ei), jossa tyttö alkaa ratsastaa naapurin/muun tuttavan työhevosella, joka on laitumella kesällä? Muistan, että väsäsi sille aluksi varusteita (riimu tms.) paalinarusta, kunnes sai opastusta asianmukaiseen hevosenkäsittelyyn. Alkoi sitten tosiaan ratsastella hevosella ja jossain vaiheessa menivät laukkaa pitkin metsätietä. Kirjan lopussa kävivät sitten ratsastuskoululla ja ilmeisesti aikoivat tulevaisuudessa osallistua yhdessä ratsastustunneille.

Hitto kun en muista tytön tai hevosen nimiä! Käsittääkseni heppa kuitenkin oli työhevosena toiminut suokki.

 

Ehkä tähän on tullutkin vastaus, mutta tutulta kuulostaa. Kirjan nimeä en muista, mutta musta tuntuu että tässä kirjassa päähenkilö on Iina-Riitta, jota Innaksi lähemmin kutsutaan. Naapurin Kustul

Voisiko olla Marvi Jalon, Laukkaa kauas Lumitähti? Tämä oli ensimmäinen omistamani Jalon kirja, ja tuli luettua yli 25 vuotta sitten. Muistikuvat ovat hieman hämärtyneet, mutta mielestäni siinä oli juuri tuollainen juoni. Kirja on kyllä edelleen lapsuudenkotini kirjahyllyssä, joten voisin verestää muistoja, kannet olivat kyllä oranssit...

Joka ikisessä kirjassa kaikissa ratsastusretkissä oli aina lause: "Satulat narisivat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merjan siskon Marvin kirjoihin kannattaa tutustua, jo lapsena tajusi selvän laatu/tyylieron.

 

Onkohan Merja kadehtinut koskaan sisarensa kirjoittajan lahjoja... laatu- ja tyylieroa kun tosiaan löytyy! 

Marvin Ratsutyttö-sarja oli mun suosikki ja ...öö, on edelleen. 😁 (Olen 44 v. ja säännöllisen epäsäännöllisesti luen aina vain nuortenkirjoja)

Muistelisin, että joskus ysärillä jossain lehtihaastattelussa Merja ihan sanoikin, että kadehtii Marvin helppoa ja lennokasta kirjoittamista, kun itsellä se oli ennemminkin pakertamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan sellaista suomalaista hevoskirjaa (saattaa olla jommankumman Jalon kirjoittama tai sitten ei), jossa tyttö alkaa ratsastaa naapurin/muun tuttavan työhevosella, joka on laitumella kesällä? Muistan, että väsäsi sille aluksi varusteita (riimu tms.) paalinarusta, kunnes sai opastusta asianmukaiseen hevosenkäsittelyyn. Alkoi sitten tosiaan ratsastella hevosella ja jossain vaiheessa menivät laukkaa pitkin metsätietä. Kirjan lopussa kävivät sitten ratsastuskoululla ja ilmeisesti aikoivat tulevaisuudessa osallistua yhdessä ratsastustunneille.

Hitto kun en muista tytön tai hevosen nimiä! Käsittääkseni heppa kuitenkin oli työhevosena toiminut suokki.

 

Ehkä tähän on tullutkin vastaus, mutta tutulta kuulostaa. Kirjan nimeä en muista, mutta musta tuntuu että tässä kirjassa päähenkilö on Iina-Riitt

On, juuri tuo. Kiitos kirjan nimestä, en olisi tätä kyllä millään muistanut itse :)

Pitkä aika, kun luin noita sarjoja.  Mutta mieleen jäi, miten kaksmielisiä tarinoiden aikuiset heitteli niille nuorille 

Vierailija kirjoitti:

Seikkailu Ponisaarella bingottu läpi, ei kovin hyvä 90 sivun riviksi

X Vaaleahiuksinen Kirsti Lahti mainittu

X Repen musta ruuna Kafka mainittu

X Fidelene Josephine Flapparette Sant Cyr mainittu

X Repe tilaa satamassa kolme tuuttia, että saa maistaa jokaista lajia

X Pena laittaa vanhan sombreron päähän

X Marinkan kauheat askellajit mainittu

X satulat narisevat

X Essin takalisto on tunnoton

X Jenni leipoo mustikkapiirakkaa

X Repe uhkaa pehmittää tyttöjen takamukset

X Pena uhkaa keriä leiriläisten takapuolet

🐎 toinen bingomamma

Repe sanoo, että olis kiva nähdä tyttö (en muista nimeä) yöaikaan pelkässä sadetakissa(läpinäkyvä)

Saako tässä ketjussa jutella muistakin hevoskirjoista? Yksi mun suosikkisarjoista oli K.M. Peytonin 1900-luvun alkupuolelle sijoittuva Christina-sarja, 4 kirjaa. Kirjat eivät keskittyneet vain hevosiin, mutta hevoset olivat kuitenkin melko paljon mukana sarjan eri osissa (paitsi 2. osassa). Olen haalinut sarjan kaikki osat itselleni kirjaston poistokirjoina yms. ja suunnittelen lukevani ne tänä syksynä pitkästä aikaa uudelleen. Onko muut lukeneet näitä?

Pääsin vihdoin Ponisaaren arvoituksen kimppuun, mutta bingossa tämä on ollut pienehkö pettymys aiemmin lukemiini Seikkailu Ponisaarella ja Ponisaaren kirous kirjoihin verrattuna. Jotain on kuitenkin jo löytynyt ensimmäisten 41 sivun aikana.

X puolalainen ruuna, Kafka

X Päkä yrittää saada Repen kantamaan painavat laukkunsa

X Essi ja Päkä putoavat

X Vappu ja Muffe ovat lihoneet 

X Repe kuului tallin parhaimpiin ratsastajiin

X Pena on menossa kalaan sombrero päässään

X Repen maine tyttöjenjahtaajana mainittu

X Päkä on aloittanut uuden harrastuksen

X Jenni aikoo leipoa mustikkapiirakkaa 

Bonus lainaus (tiivistetty): (Repe) - Kyllä tuosta Jennistä hyvän akan saa. Taidankin ruveta piirittämään. - Sinäkö vävypojaksi? Pena huokaisi syvään. - No ei se ihan varma vielä ole. Ensin pitää lähteä iltapuhteella kokeilemaan. (Repe)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merjan siskon Marvin kirjoihin kannattaa tutustua, jo lapsena tajusi selvän laatu/tyylieron.

 

Onkohan Merja kadehtinut koskaan sisarensa kirjoittajan lahjoja... laatu- ja tyylieroa kun tosiaan löytyy! 

Marvin Ratsutyttö-sarja oli mun suosikki ja ...öö, on edelleen. 😁 (Olen 44 v. ja säännöllisen epäsäännöllisesti luen aina vain nuortenkirjoja)

Muistelisin, että joskus ysärillä jossain lehtihaastattelussa Merja ihan sanoikin, että kadehtii Marvin helppoa ja lennokasta kirjoittamista, kun itsellä se oli ennemminkin pakertamista.

Mervin kirjat oli kyllä huippuja nuorena. En ollut heppatyttö, mutta luin niitä silti. Olivat niin hyvin kirjoitettuja ja aiheet kosketti aitoudellaan. Parhaiten jäänyt mieleen Elämän laukka, jossa päähenkilö oli raskaana ja pakeni ahdistustaan hevosiin. Saisikohan sen vielä jostain käsiinsä, olisi mukava lukea uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merjan siskon Marvin kirjoihin kannattaa tutustua, jo lapsena tajusi selvän laatu/tyylieron.

 

Onkohan Merja kadehtinut koskaan sisarensa kirjoittajan lahjoja... laatu- ja tyylieroa kun tosiaan löytyy! 

Marvin Ratsutyttö-sarja oli mun suosikki ja ...öö, on edelleen. 😁 (Olen 44 v. ja säännöllisen epäsäännöllisesti luen aina vain nuortenkirjoja)

Muistelisin, että joskus ysärillä jossain lehtihaastattelussa Merja ihan sanoikin, että kadehtii Marvin helppoa ja lennokasta kirjoittamista, kun itsellä se oli ennemminkin pakertamista.

Mervin kirjat oli kyllä huippuja nuorena. En ollut heppatyttö, mutta luin niitä silti. Olivat niin hyvin kirjoitettuja ja aiheet kosketti aitoudellaan. Parhaiten jäänyt mieleen E

Minä sain tämän pari vuotta sitten kirjaston kautta kaukolainana, joten kannattaa yrittää sitä kautta.

Ponisaaren arvoitus bingo loppuun. Tämä sarjan kolmas kirja oli huomattavasti pitempi, kuin muut tällä kertaa lukemani ponitalli-kirjat yli 200 sivua. Siitä huolimatta bingossa ei tullut niin paljon osumia kuin muissa kirjoissa, mutta kyllä tässäkin päästiin yli kymmenen.

X joku hevosista karkaa

X yöllä hiivitään salaa ulos 

X "Jalustimet ristiin hevosten kaulalle ja sitten kevennettyä ravia mars!"

Puuttumaan jäi

- Repen jäätelön osto satamassa

Bonus:

Pussi aukaistiin, ja Pena valutti vähän valkeaa jauhoa kämmenelleen. Hän nuolaisi etusormeaan, kastoi sen jauhoon ja maistoi. (Olivat huumeita, kuten epäiltiin)

Repe: Minä kyllä pärjään alushoususillani... En sentään selkähevosella. Heittäkää housut minulle perään.

Voih, haluaisin palata ajassa taaksepäin sinne 90-luvun Nummelan ponitallille, tai luultavasti oikeastaan siihen samaan tunteeseen kuin lukiessani näitä 90-luvulla.

Keräsin viime vuonna melkein koko sarjan tuota Nea-sarjaa. Luin näitä nuorena ysärillä ja nyt aikuisena päätin lukea loputkin kirjat. Olin yllättynyt miten karuja juttuja näissä kirjoissa oli, kunnon kiusaamista jne.

Asia minkä vasta nyt huomasi oli se miten huono tallin pitäjä se Joni oli, pissikset kiusasivat Neaa suoraan sen silmien edessä ja mies ei tehnyt yhtään mitään. Ihmetteli vain. Ärsytti myöskin miten yhtäkkiä kahden oman hevosen ja jopa kilpauran jälkeen Neasta tuli taas "tupelo" ja aloittelija jota muut kiusaavat. Myöskin se Mika, Nean oikea poikaystävä oli aika järkky, jätti tytön usein ilman mitään hyvästejä eikä kännykkääkään voinut muka käyttää yhteydenpitoon. Nea ei koskaan tiennyt milloin kundi ilmestyy paikalle. 

Nostellaan vanhaa ketjua.

Olen nyt verestellyt muistoja, ja lukenut Nea-sarjaa. Näin aikuisena vasta ymmärtää, kuinka kömpelösti, epäloogisesti ja huonosti nuo kirjat on kirjoitettu. Ihmisten nimet vaihtuu, hevosten nimet vaihtuu ja Nea on aina aloittelija vaikka on omistanut kaksi hevosta, ollut valmennusrenkaassa, kilpaillut ja pitänyt jotain alkeiskurssia. Tallilla tytöt kiusaa Neaa avoimesti, eikä kukaan puutu siihen. Kari Ahomaa suutelee Neaa, vaikka heilastelee ruotsalaisen Harrietin kanssa ja Nea on 12-13 vuotias ja Kari aikuinen mies. Tallilla alaikäiset tytöt hoitaa kaiken, ja jos hevosenhoitaja ei pääse tulemaan hevonen jää kokonaan hoitamatta. Nea "kesyttää" hevosia joille ei pärjää edes aikuinen mies, ja tallinomistaja Jonin mielestä on ihan ok, että tallissa on hevonen joka potkii, puree ja paiskoo asiakkaita urakalla selästään :D 

Nea ja kommellusten kurssi kirjassa puhutaan jostain tytöstä, joka on pankinjohtajan tytär (oliko Vilma, Viivi tms), joka on kiertänyt monet alkeiskurssit läpi, ja menee aina vaan uudestaan alkeiskurssille. Myös hevosiksi valittiin tallin vaikeimmat hevoset, Cesar, Oliver ja Nagger ja Nea piti kurssia vaikka könkkäsi menemään kyynärsauvoilla.

Lapsena noita asioita ei edes huomioinut. Aikuisena noita lukee semmosena kevyenä lukemisena, jos jättää kaikki epäloogisuudet ja  kömpelöt keskustelut huomioimatta 😂  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä noita aikoja senkin takia, että mikä keskittyminen silloin olikaan noita kirjoja lukiessa. Tarinaan saattoi uppoutua pitkäksi aikaa ja lukea kirjan päivässä. Lukeminen oli todella lukemista, ei selailtu välillä nettiä puhelimella tai vastailtu viesteihin. Ei pyörinyt työasiat tai muut stressin/huolen aiheet mielessä lukemista häiritsemässä... Nykyään tuntuu että vaikka olisi hyvä kirja, niin en osaa samalla tavalla keskittyä kuin ennen. Jatkuvasti tulee mieleen joku kauppalista tai lukeminen keskeytyy, kun pitääkin tarkistaa joku mieleen tullut asia netistä/kalenterista.

Onko muilla nyt aikuisiällä sama homma? Toki nykyään luetaankin erilaisia tekstejä kuin mitä vaikka nuo Nummelat on ja muistan lukeneeni, että ylipäätään ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt. Ärsyttävää.

Minua ärsyttää myös. Lapsena ja nuorena ahmin kirjoja ja olisin viettänyt koko päivät lukien jos vaan mahdollista. Luin suunnilleen koko lähikirjaston nuortenkirjahyllyn läpi ja lasten kirjoistakin suunnilleen kaikki kunnon kirjat. Nykyään en tahdo saada luettua oikein mitään kirjoja kun ei vaan pysty keskittymään samalla lailla ja aina tulee jotain tärkeämpää mieleen. Harmittaa kyllä :(

Muuten kiitos tästä keskustelusta minä hihittelin itsekseni näille jutuille yöllä. Minulle tuo Haavikko-sarja oli jotenkin läheisempi, Nummeloitakin tuli kyllä luettua, samoin Nea kirjoja ja Pollux-kirjoja ois hyllymetreittäin vanhempieni aitassa. Yritin joskus lahjoittaa niitä eteenpäin mutta kukaan ei ollut kiinnostunut. Ehkä nykypäivän heppatytöt ei enää lue kirjoja, mikä on kyllä sääli :(

Nykyaikan nuoret jakaantuu kolmeen ossan ihimisiin jotka on puhelimella ja ei lue muutakun pakosta, ihmisiin jotka lukee jos ei oo muuta ja ihmisiin jotka lukeen paljon. Puhun sillä varjolla että olen 8 luokalla ja luokaltani löytyy näitä kolmia erityyppiä. Itse kuulun viimeseen 2 muun kanssa, toinen heistä on juuri samainen luokkakaverini josta puhun myöhemmin. Otse olen 2011 syntynyt ja aloin lukemaan nummeloita 13 vuotiaana. Tallijengiä luin tädillä yökylässä ollessani ja jäin heti koukkuun. Nummeloita alakoulussa luki luokkakaverini ja sinäänsä oli hasuua että samainen poika alkoi lukea tallijengiä kun minä nummeloita. Nummeloita poika lukee edelleen kun ilmestty ja on lukenut jokaisen niistä ja voi aika tarkasti kertoa mitä niissä on tapahtunut. Itse olen lukenut noista 101 kirjasta noin puolet ja juurikin uudemmasta päästä kun lähikirjastosta ei löydy vanhiempaa. Eniten pidin nummelassa kun Kikka ja Repe lähti italiaan ja jahtas Kafkaa.

Sen verran joudun spoilata että "vaarojen kesässä" jossa Mara ja Jenni (Päkän järkytykseksi) menivät kihloihin. Samassa kirjassa selviää että Repen äiti hylkäsi lapsensa ja muutti italiaan koska Repen isä oli Stefanos ja Stefanos uhkasi että hakee poikansa pois tai Repen äiti saa jättää perheensä. Äiti suojeli poikaansa ja hylkäsi perheensä kertomatta heille totuutta ettei heitä satutetaisi. Kristian tuo myös kirjassa Hussarin takaisin suomeen ja Kikka ja Repe alkavat seurustella. Selviää myös, että Kristianilla on tyttöystävä Amerikassa ja tuo orin suomeen jotta voi muuttaa amerikkaan. Kristian myös kertoo humanneensa koko hänen ja Kikan seurustelun ajan tämän rakastaneen Repeä ja toteaakin sen heille kertoessan muutoksesta. Tämä on hyvä heille jotka halusivat Kikan ja Repen yhteen. Vaarojen kesän jälkeen kirjoja on tullut ja 101 Hussari katoaa, 102. on kait tulossa tänä keväänä. On minulle ihan tuntematon juoni. Se on selkeesti uudenlaisempi. Toki olen jopa nuorena huomannut joidenkin kirjojen samankaltaisuuden mutta silti niissä humaa eroavaisuuksia. Jokaisessa kirjassa on oma koukku hoka erottaa ne edellisistä. Kirrjassa Repe joutuu nöyrymään ja pyytämään apua isältää italialaiselta mafisolta. Minusta on mukava nuorena miten kauan nummela on oikeasti ollut nuorten keskekklä. Monesta kirjastota kirjat löytyvät lasten osastolta mikä on minusta vähän outoa ottaen huomioon nuorten oleva 15-16 votiaita. Jopa nyt on huomannut toisten kirjojen olevan tylsempiä kuin toisten. Itse luen näitä hevosten ja romantiikan takia. Minulla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta ratsastaa joten hyvä heppakirja korvaa sen minulle osittain. Minulla on myös vilkas mielikuvitus joten en voi lukea kauhua enkä rikosta joten sen takia nummelat ovat hyviä kun tiedän Kikan ja Repen voittavan aina. Rakastan myös Kikan hahmoa, monet ajattelevat että Kikka on neiti täydellisyys, mutta ulkonäöltä ja älyltä hänet halutaan tehä juuri siksi että kun isä on poliisi ja rikolliset kostavat tytön kautta on tyttö tasapainossa kokemaansa kurjuutta vastaan.

Toivon sarjalle mahdollisimman pitkää jatkoa.

Tämä on minun mielipiteeni mielipiteitä saa ja täytyykin olla monia.

T:tyttö2011