Lue keskustelun säännöt.
Henkisesti lapsi, fyysisesti ja älyllisesti aikuinen
18.11.2019 |
Tiedättekö miten ihanaa se on?
Kun on traumojen ja elämättä jääneen lapsuuden takia jäänyt henkisesti lapsen tasolle omaten aikuisen älynlahjat aikuisessa kehossa aikuisten maailmassa.
Se on osaltaan todella ihanaa.
Suoraan puhuminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia missään asiassa.
Sen-suu-ri puuttuu. Lapsethan ovat sen-su-roi-mat-to-muu-des-taan tunnettuja.
Sellaista toimintaa tarvitaan tällaisessa maailmassa jossa aikuiset vain valehtelevat, valehtelevat, valehtelevat ja valehtelevat jatkuvalla syötöllä toisilleen sekä itselleen.
Omat huonot puolensa asiassa toki myös on. Tarvitsen edelleen ohjausta tekemisiini. Muuten en saa oikein mitään järkevää aikaiseksi. Vain sellaisia lapsenomaisia tää-on-kivaa-juttuja.
Onko muita kohtalontovereita paikalla? Miten sinulla menee elämässäsi? Onko elämässäsi tällainen henkilö? Miten hänellä menee? Jakakaa kokemuksianne tai olkaa jakamatta =)
Kommentit (3)
Voin ainakin yhteen asiaan samaistua kirjoituksessasi, ja se on tuo ohjauksen tarve - tai lähinnä oman elämäni kaoottisuus ilman vanhemman ohjausta.
Yksinhuoltajaäitini kuoltua, kun olin 15, en ole kyennyt olemaan elämässäni aikaansaava, oikeastaan en ole sen jälkeen edennyt oikein mihinkään, hyvästä kapasiteetistani huolimatta. Monesti jumitan tekemään vain kaikkea mukavaa ja kivaa, enkä edes muista miettiä mitään pidemmän tähtäimen tavoitteita. Sitten, kun saankin ideoita tulevaisuuteni suhteen, ovat ne yleensä täysin epärealistisia tai suunnitelmani saattavat muuttua niin nopeaan tahtiin, ettei mikään ehdi konkretisoitua ennen taas uutta päähänpistoa.
Kaipaisin edelleen sitä, että joku päättäisi puolestani, mitä tehdä - että joku pakottaisi, määräisi. Muuten en saa aikaiseksi mitään, muuten en kykene sitoutumaan mihinkään.
Onko sullakin, ap, jotakin tämäntyyppistä vai miten itse pärjäilet elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin jo että samankaltaisia kokemuksia kuin itselläni mutta aloituskirjoitus oli ihan kaheli enkä voi samaistua.
Meinasin "upata", mutta muistinkin että eihän meitä taida paljoa tässä maailmassa olla. No levitetään tietoisuutta sitten.
-APina