Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten juuri sinä käyttäydyt ihastuneena?
17.11.2019 |
Miten teikäläiset alkavat käyttäytymään kun sattuu käymään sellainen vahinko, että päädytte ihastumaan johonkuhun? Pyrittekö ihastuksen seuraan, välttelettekö jne?
Itsellä on aika erikoisetkin toimintamallit. Alkuun välttelen ihastusta ja harrastan sitä sellaista kaukaa ihailua, mutta tietysti haluaisin olla sen ihastuksen lähettyvillä jatkuvasti. Myöhemmässä vaiheessa sitten lopulta uskaltaudun sillekin tasolle, että pystyn olemaan ihastuksen lähettyvillä ja jopa käyttäytymään melkein normaalin ihmisen tavoin. Ihastustani en tuo mitenkään koskaan itse ilmi, mutta epäilen sen paistavan läpi katseestani. Ainakin itse tunnen omassa katseessani jotain sellaista vahvaa lempeyden tunnetta jos katson ihastuksiani. Tulee itselle niin vahva tunne, että en voi olla ajattelematta, etteikö se näkyisi ja tuntuisi muillekin. Saatanpa jossain vaiheessa uskaltautua harrastamaan jotain flirttailunkin tapaista, mutta tämä menee jo sitten ihan extreme-tasolle, ja sen naisen on oltava todella tuttu ja turvallinen hahmo, että pystyn ja uskallan irroitella.
Terveisin Naispelko26
Kommentit (25)
Välttelen ja punastelen. Käyttäydyn nolosti ja epäluontevasti. Yritän esittää onnellista ja hymyilen kännykälle kuin keskustelisin rakastettuni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen ihastustani 24/7. Kuljen pilvihattaroissa ja noin 2 viikossa käyn mielessäni läpi kokonaisen parisuhteen vaiheet. 2 viikon päästä en enää tajua, mitä ihastuksessa näin.
Tämä on oikeastaan helppoa, ei tarvitse koskaan lähestyä ketään. :D
En ole käyttäytynyt joka kerta samalla tavalla, vaan siinä on ollut paljonkin eroa eri kerroilla.
Käyttäydyn ihastusteni seurassa aina ihan urposti, kun jännitän niin paljon, joten päädynkin yleensä välttelemään niitä. Jos kuitenkin joku tyyppi hakeutuu sinnikäästi mun seuraan, saatan mennä suorastaan puolustuskannalle; muuttua jopa töykeäksi ja ilkeäksi, jotta tyyppi ymmärtäisi jättää mut rauhaan. Siis huolimatta siitä, että olisin itsekin ihastunut siihen tyyppiin. Sitten ihmettelen sitä, että yhyy miks en ikinä löydä ketään itelleni...
Kerran ihmettelin yhtä miestä, hän tuijotti minua vakavalla ilmeellä, tuijotti vaan eikä puhunut mitään. Ajattelin jo, että jos hän vihaa minua niin paljon niin pakkoko olla minun seurassani. Kunnes tajusin että hän itseasiassa auttaa minua aina asioissa, ja tosiaan tulee itse lähettyvilleni, vaikka sitten vain tuijottamaan, ettei näin varmaan olekaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun saatan vaikuttaa ns. normaalilta, eli hakeudun juttelemaan yms. mutta kun se ihastus syvenee niin alankin välttelemään.
Olen täysi urpo ihastuneena, varsinkin, jos kyseessä kielletty ihastus. Normaalisti olen sosiaalinen, mutta ihastuksen kohteelle en osaa puhua normaalisti, olen varmasti teennäinen enkä oikein saa mitään sanottua hänen seurassaan. Hyvä huumorintajunikin katoaa enkä ymmärrä toistenkaan vitsejä, jos ihastus on seurassa. Vähän välttelenkin ihastusta, vaikka samaan aikaan niin haluan olla ihastuksen seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran ihmettelin yhtä miestä, hän tuijotti minua vakavalla ilmeellä, tuijotti vaan eikä puhunut mitään. Ajattelin jo, että jos hän vihaa minua niin paljon niin pakkoko olla minun seurassani. Kunnes tajusin että hän itseasiassa auttaa minua aina asioissa, ja tosiaan tulee itse lähettyvilleni, vaikka sitten vain tuijottamaan, ettei näin varmaan olekaan. :D
Mutta siis, ymmärrän että ihastuneena jäätyy ja tuo oli minulle todella paljon positiivisempi kokemus kuin jonkun pelurin imartelu.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen ihastustani 24/7. Kuljen pilvihattaroissa ja noin 2 viikossa käyn mielessäni läpi kokonaisen parisuhteen vaiheet. 2 viikon päästä en enää tajua, mitä ihastuksessa näin.
Tämä on oikeastaan helppoa, ei tarvitse koskaan lähestyä ketään. :D
No tähän täytyy kyllä tarttua sen verran, että itsekin ajattelen ihastuksiani aina sen 24/7. Ehkä joskus kuitenkin onnistun olemaan näkemättä heistä unia. Se ero meissä kuitenkin on, että ajattelen niitä ihastuksia kuukausienkin päästä. Ja eikä tarvitse minunkaan lähestyä ketään :D
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen ihan sekaisin ihastumisesta! Kaikki värit näkyy voimakkaampina, ja ihastus on niin voimakasta, että kävelen päin seiniä, sekä puhun sekavia. Nämä kaikki erityisesti ihastuksen ollessa näköpiirissä. Elämä on ruusuilla tanssia, ukulelet ja harput soi, ja enkelit heittelevät karvanoppia!
Välttelen ja muutun töykeäksi ihastukseni lähellä. Jälkikäteen aina harmittaa, mutten mahda itselleni mitään. Kai on vain helpompaa alitajuisesti torjua ensin toinen (vaikka toinen ei edes yrittäisi mitään), kuin yrittää lähestyä ja tulla torjutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastun todella harvoin, näin on käynyt elämäni aikana kerran. Tällöin käyttäytymiseni oli todella ristiriitaista. Laittelin aktiivisesti viestiä ja halusin lähelle, mutta aina lähellä jännitys oli sanoinkuvaamatonta ja jäädyin täysin. Aivot eivät toimineet ollenkaan ja sydän hakkasi hullun lailla. En saanut sanotuksi mitään järkevää, sanat menivät joko sekaisin tai eivät vaan tulleet ulos. Tai sitten höpötin jotain ihan älytöntä ja jälkikäteen hävetti. Silmiin katsominenkin oli haastavaa ja kosketus sai lähes lamaantumaan.
Että sellaista minulla.
Odotan kohtaamista ajattelen jo etukäteen mitä tapahtuu.
Normaalin kanssakäymisen puitteissa vilkuilen salaa tai jätän katseen hetken tarpeellista pidempään vaeltamaan hänessä tai pysähtymään silmiin.
En todistettavasti osaa tarjota normaalisti apua, kun aivot käy ylikieroksilla, vaikka tällä keinolla voisin olla hänen seurassaan kauemmin. Sama, jos tulee lähelle yllättäen, niin tulee pakene reaktio, mutta pystyn sen kätkemään.
En ole koskaan tehnyt aloitetta. Enkä taida tehdäkkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi sitä levottomuutta kun tapasin naisen josta löytyi se hyvyys että pahuus johon ihastuin!
Tulee vilkuiltua varovasti ja huomaamatta ihastusta. Yllättävissä tapaamisissa saatan punastua. Pystyn kuitenkin juttelemaan ja kyselemään miten menee ja muuta, mutta sitten juttu ei lähde aina soljumaan kun yli ajattelen mitä seuraavaksi aion sanoa. Eli sellainen kuva välittyy ihastuksellesi joka nolottaa.
Ajattelen tyyppiä koko ajan, yliajattelen kaikkia meidän vuorovaikutuksia, haluan seksiä ihan koko ajan. Teen aloitteita tosi kömpelösti, jännitän ja hermoilen. Pilaan mahdollisuuteni.
Innostun, yritän liikaa, en osaa olla oma itseni. Kommunikointi menee töksähtäväksi ja hölmöksi, eikä mitenkään söpöllä tavalla.
En ihastu helposti, mutta jos ihastun, se on menoa! Tulee kuuma olo aina kun ihastus on lähellä, posket punottaa ja olisi paniikki päällä jos joudun juttelemaankin vielä kun suusta tulee jotain outoa takeltelevaa juttua.
Ihastuneena vilkuilen kohdetta useammin ja pitempään, ja yritän keksiä jonkun syyn olla hänen seurassaan. Normaalisti olen hiljainen ja ujo, mutta ihastuneena on niin voimakas halu lähestyä toista, että yleisistä aiheista keskusteleminen on helppoa. Mitään romanttista aloitetta en kuitenkaan pysty tekemään, joten ihastumiseni jäävät tälle tasolle siihen saakka kunnes nämä ihmiset katoavat elämästäni.
Alue: Aihe vapaa
En enää muista, valitettavasti. M43