Lue keskustelun säännöt.
Ero sattuu, millä tämän tuskan kestää. Tsempatkaa!
17.11.2019 |
Erosta jo 3kk, mutta silti ikävä ja halu ottaa yhteyttä exään, nähdä ja koskettaa toista, pitää hyvänä. Tiedän, että vastausta ei tulisi, eikä varsinkaan sitä näkemistä tai kosketusta. Ero oli järjellä ajateltuna ainoa vaihtoehto, mutta tämä fyysinen kipu ja tuska kulminoituu erityisesti viikonloppuihin. Olen käynyt baareissa, mutta en ole pystynyt ottamaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen, koska olen henkisesti niin rikki.
Jos ottaisin yhteyttä exään, hän saisi vain nautintoa epätoivostani. Suhteemme loppumisen syynä ei ollut mikään klassinen pettämisjuttu vaan pitkäaikainen vuosia kestäneestä kaksoiselämästä, jossa toisella osapuolella ei ollut tietoa siitä, että exäni on varattu.
Miten tästä suosta nousen ja pystyn taas luottamaan ihmisiin? Onko kenelläkään kokemusta kaksoiselämästä, tekijänä tai uhrina? Miten olette selvinneet tai mikä on auttanut ikävimmistä hetkistä eteenpäin? Ja yleisesti erosta nousemiseen apua kaipailen. Loppuuko kipu koskaan?
Kommentit (13)
Jos eksäsi eli vuosia kaksoiselämää niin miksi edes haluaisit sen takaisin? Vai oliko kaksoiselämä sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että pääsit porsaasta eroon. Nyt huili hieman ja ala katselemaan eteenpäin.
Parempi löytyy vielä ja tulet olemaan onnellisempi kuin koskaan
Miten kaksoiselämä paljastui? Etkö aavistanut mitään?
Hyh hyh, miten ihmeessä voit kaivata kaksoiselämään kyennyttä patologista valehtelijaa? Luulisi, että olisit nyt vain helpottunut, kun pääsit moisesta niljakkeesta eroon.
Minkä ikäinen oikein olet?
Tulee vielä aamu kun heräät ja ei enää satu niin paljon. Siihen vaan voi mennä aikaa vielä. Suhteen loppuminenhan on kuin huumeista vieroitus.
Täytyy vaan odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos! Vaikka sattuuhan kommentit, mutta totuus potkii eteenpäin. Yritän vain luoda itselleni tulevaisuutta, mutta luottamus ja rikkinäinen sielu vaatii veronsa.
Ei, minä en petä ketään.
En tietenkään halua häntä takaisin. Helppoahan kaksoiselämä oli järjestellä, nyt kun tiedän kuvion pystyisin siihen itsekin suht helposti. En silti ryhdy, koska ei se tekisi minua onnelliseksi koskaan. Toisilla ei ole omaatuntoa ollenkaan. Ja niitä on yllättävän paljon.
Olet pahasti läheisriippuvainen. Kannattaa hakea apua. Ei kukaan tervepäinen ihminen poraa minkään kaksoiselämää eläneen petturiexän perään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun oikea paikka on terapia. Ihan viikottain menet purkamaan tätä juttua ammattilaiselle. Olet kokenut pahimman mahdollisen petoksen, mitä ihmiselle voi tehdä.
Ehkä puolen vuoden purkamisen kohdalla alkaa helpottaa.
Tunti kerrallaan ja päivä kerrallaan. Vähitellen olo helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko läheisriippuvaisuuteen sairastua aikuisena? Hyviä linkkejä?
En aikaisemmin ole tuntenut tälläistä asioita vaan olen lopettanut ”pilaantuneet” ihmissuhteet suhteellisen kylmästi. Enkä ole ollut päätöksissä jne mitenkään riippuvainen kenestäkään aikuisena.
Joo, varmaan se petetyksi tuleminen sattuu ja tuntuu, mutta koeta nähdä asiassa se hyvä puoli, että pääsit luopiosta eroon ja voit nyt alkaa rakentamaan itsesi näköistä elämää, yksin tai kaksin. Puolen vuoden kuluttua sinulla menee jo paljon paremmin, kunhan et sorru laastarisuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei voisi yrittää muita suhteita, tulisi muutakin ajateltavaa ja sisältöä elämään? Lähde vaikka reissuun jonkun mukavan miehen kanssa ja pidä hauskaa!
Kokemusta on vastaavasta, se petturi tulee menettämään viehätyksensä sinun silmissä, mutta aikaa se vie.
Eikö ketään?