Lapsellani on syömishäiriö ja hän käy psykologilla. Sain tänään tietää, että psykologi on vain 5 vuotta lastani vanhempi!

Ajattele, joku saattaa valmistua psykologiksi 22-vuotiaana, on esim. voinut mennä aikoinaan peruskouluun vuotta nuorempana kuin muut ja suorittanut opinnot todella tehokkaasti. Mihin hänen sinun mielestä pitäisi mennä töihin jos ei saisi oman alan työtä tehdä ennen kuin on vanha?

Ethän sinäkään elämänkokemuksellasi osannut lastasi auttaa.

Itsellä kokemusta kahdesta nuoresta psykologista silloin kun olin teini. Toinen oli ok, toinen ei. Tämä huonompi vei minut selkeästi huonoon kuntoon. Tosin ei työvuodetkaan takaa ammattitaitoa tuossa työssä, mutta varmempaa on kyllä ottaa joku vanhempi.

Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?

Osalla vanhoista taas on taakkana kaavoihin kangistuminen ja eläminen vieläkin jossain keskiajalla. Ei ole hyvä sekään.

Psykologin työ on hyvin vastuullista. Olen sitä mieltä, että aluksi pitäisi tehdä enimmäkseen töitä vanhemman työparin kanssa, jotta nuoruusiän ylilyönneiltä vältytään.

Nuoren on varmasti luontevaa puhua nuorelle, eikä jollekin 40vuotta vanhemmalle, jolla varmasti olisi mielestäsi riittävästi elämänkokemusta.... Nuoret elää niin erilaista elämää ja erilaisia paineita kun mitä meillä vanhemmilla on, tai mitä meidän nuoruudessa on ollut. Kyllä se psykologi pitäisi aina valita niin että asiakkaan ja psykologin välinen yhteistyö on mahdollisemman toimiva... Tuskin nää nuoret keskustelee niiden iäkkäämpien kanssa kuumista aalloista......

Luultavasti ymmärtää lastasi ikänsä puolesta paremmin. Miten vanha psykologin tulisi olla, jos asiakas on vaikkapa 60-vuotias? Onko 80-vuotias tällöin tarpeeksi vanha?

Eräs psykologi suositteli minua etsimään vastavalmistuneita, koska ovat vielä innokkaita eivätkä kyynistyneitä työssään. Tästä joku tutkimuskin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?

En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?

Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa. 

Tutkitusti tärkein vaikuttava tekijä hoitosuhteessa on se, että vuorovaikutus toimii ja henkilönä ihminen on sopiva. Nuoret psykologit saavat yleensä tarvittaessa neuvoja vanhemmilta kollegoiltaan sekä työnohjausta. Ei varmaan edistä hoitoa, jos välität lapsellesi tuota asennetta hoitavaa tahoa kohtaan.

Kävin itse juuri vakavaan ahdistuneisuuteeni terapiassa terapeutilla joka oli varmasti alle tuon 5v itseäni vanhempi. Oli todella pätevä ja hyvä ammattilainen - ja itseäni nimenomaan auttoi että sain puhua jollekin joka voi samastua kokemuksiini ja elämääni. Yritä siinä sit 60 vuotiaalle tädille selittää sosiaalisen median paineita ym... että voi olla positiivistakin että on nuori psykologi :)

Eikö tuo toisaalta voi olla hyväkin mahdollisuus kun edessä istuu lähes samanikäinen ihminen kuin joku kolmekymmentä vuotta vanhempi, joka on itse elänyt lapsuutensa erilaisena aikakautena, eri arvomaailmassa jne? 

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työ on hyvin vastuullista. Olen sitä mieltä, että aluksi pitäisi tehdä enimmäkseen töitä vanhemman työparin kanssa, jotta nuoruusiän ylilyönneiltä vältytään.

En ota kantaa, että pitäisikö näin olla, mutta fakta on se, että vaikka pitäisi niin se ei ole mahdollista. Koska kaikki julkiset psykologipalvelut on ajettu niin vähille resurseille ja koviin tehokkuusvaatimusiin, että työparityöhön ei yksinkertaisesti ole mitään aikaa. Jos kunnat palkkaisi paljon lisää psykologeja, niin se olisi mahdollista.

Tulipa tästä mieleeni se, kun kävin itse 35-vuotiaana syömishäiriöpoliklinikalla juttelemassa erikoistuvan lääkärin kanssa syömisistäni. Lääkäri oli todella lapsellinen, en tiedä ikää, mutta varmasti lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä. Toisteli vain epäuskoisena, että syönkö mä oikeasti kuusi munkkia kerralla? Että eikö tuu paha olo? Miten sä voit syödä kokonaisen suklaalevyn? Se ei oo sulle hyväksi. 

Ei se vanhuus mitään kokemusta takaa, saati kykyä soveltaa kokemuksiaan toisten auttamiseen. Voi olla hyväkin tuo nuoruus. Ymmärtää paremmin samanikäisten ongelmia.

Minä valmistuin koulun ohessa psykologiksi 13-vuotiaana että mitä outoa tuossa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?

En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?

Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa. 

Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia. 

Vierailija kirjoitti:

Psykologin työ on hyvin vastuullista. Olen sitä mieltä, että aluksi pitäisi tehdä enimmäkseen töitä vanhemman työparin kanssa, jotta nuoruusiän ylilyönneiltä vältytään.

Ei kaikilla nuorilla "lyö yli". Näkee sen tässäkin esimerkissä. Toinen on opiskellut hyvän ammatin ja töissä, toinen, noh, on siellä asiakkaana...

Psykologin opinnot kestävät 5,5 vuotta, sisältäen puolen vuoden pakollisen harjoittelun.

Saako lääkäri olla 24-vuotias? Entä sosiaalityöntekijä? Entä pappi?