Kerro noloin nauru/itkukohtauksesi!!

aika symppiksiä nää odottavien äitien itkun aiheet... mutta ymmärrän kyllä ettei sitä nyt harmaata takkia voi raskaana ollessa :)

Olen mukana taidekursseilla, joilla me amatöörit taiteilemme ammattilaisen johdatuksella. Aina kun työt ovat valmiita keraannymme katsomaan kunkin työtä vuoronperään.

Eräs sitten alkoi esitellä teostaan, joka oli todella kankea ja kuin 5-vuotiaan tekele, millä ei ole mitään väliä, enkä osaa itsekään, mutta sitä nolompaa oli MINULLE kun sain kamalan hysteerisen kohtauksen ja purskahtelin nauruun monia kertoja kun hän selitteli miten oli työstänyt teostaan ja kun pohdimme miltä se vaikuttaa. Kieriskelin vain naama punaisena pyrskähdellen. En tarkoittanut pahaa hänelle, mutta ei kai ole yllätys mikä vaikutelma naurullani oli...



Toisen kerran sain samanlaisen kohtauksen kun olin aikoinaan vierailulla miesystäväni vanhempien luona ja hänen äitinsä kysyi nimeäni. Aloin vain nauraa ja vaikeroin etten voi kertoa, sillä se on niin hassu, että kerron sitten myöhemmin. Se oli hieman kiusallisen noloa, kun punaisen hekottelen ja åuhun tyhmiä jonkin ilmiselvän kysymyksen edessä.

poika oli kolmen päivänikäinen ja ei suostunut juomaan rinnasta, eikä pullosta.

Lisäksi kuulin, että hoitajat juttelivat, että kait tämä lapsi pitää kohta siirtää lastenosastolle.



Vetelin sitten oikein hevosen ärjyntä itkut. Pidättelin ja taas koko osasto kaikui mun purskavasta itkusta. NOLOTTAA VIELÄKIN. Aikaa tuosta 5kk.

hormonit taisi tehdä tepposet kun kaikki kuivatkin jutut lehdistä panivat nauramaan ja tyrskimään ääneen. Samanlaista hervotonta naurua ja naurun pidätystä, kun olimme lähdössä vauvan kanssa kotiin ja mua alkoi naurattamaan ne vauvan IHAN liian isot vaatteet. Näytti täysin uppoavan ja hukkuvan toppapukuunsa ja turvakaukaloonsa. Mua nauratti niin että vielä silloin tosi iso ja löllö maha vain hytkyi. Kääk. Onneksi hoitaja varmaan ymmärsi, eikä edes vilkaissut hysteeristä äitiä.

ja raskaana ollessa tietysti itkeä vollotin keskellä kauppaa, kun tuli miehen kanssa ihan pikkiriikkinen kina, millaista kastiketta ostamme. Oli pakko lähteä autoon istumaan ja itkemään ja mies jäi yksin suorittamaan ostokset loppuun. Ihanaa olla nainen.

Mies leikillään näykkäisi takapuolestani, ja mulla alkoi leuka väpättämään ja itku tuli.. "sä purit mua", mä vollotin :P... "ei saa purra".. jne..



Ja rv 18 :D!

mies alkoi viipaloimaan leipää ja kysyi multa, että miten olin niin vinoon leikannut siitä palan että nyt on vaikea saada kunnolla leikattua. Mä otin sen leivän, paiskasin lattialle ja huusin miehelle että pitääkö sun elämän olla aina niin s**tanan täydellistä?! Sitten juoksin itkemään makuuhuoneeseen. Matkalla makuuhuoneeseen tajusin hetken verran, miten idiootti olin ollut ja purskahdin nauramaan, mutta jatkoin kuitenkin matkaa makkaariin itkemään. Itkin iltaan saakka, jonka jälkeen menin sohvalle nukkumaan. En saanut unta, joten aloin kirjoittamaan kirjettä miehelle siitä, mikä siinä mun mielestä mättää ja kävin läpi kaikki mahdolliset patoumat noin edellisen 10 vuoden ajalta mun elämästä. Lopulta nukahdin. Aamulla jatkoin vielä jonkun aikaa mököttämistä sen leipä-dilemman takia!=DD Miesparka!!

Ainoastaan on noloa nauraa ivallisesti toisille ihmisille tai heidän vahingoilleen.

kun esikoinen puri hampaat kielensä läpi, ja kun kuopus löi otsansa pahasti terävään kulmaan.

Nauran siis aina silloin, kun jotain järkyttävää tapahtuu, ja se on aika karmeaa. Varmaan jos joskus tulisin ensimmäisenä kolaripaikalle, en pystyisi tekemään mitään järkevää kun vain nauraa hekottaisin autoa vasten. :/

Itken herkästi, etenkin jännittyneenä. Olen saanut kamalia itkukohtauksia mm.

- neuvolassa kun th sanoi että vauva saattaisi syntyä jo rv 24+ (ei syntynyt)

- polilla lapsen kanssa kun hoitaja ei kuunnellut selitystä lapsen aiemmasta sairaudesta vaan antoi harjoittelijan tehdä "turhia" tutkimuksia ja lapsi meni vaan huonompaan kuntoon

- lisäksi kyyneleet tulevat silmiin (eivät kyllä valu poskille) herkistä asioista puhuessani, niin ystävien kuin vieraidenkin kanssa, puhekumppani katsoo usein vähän hämmentyneenä minua...

minua kehutaan ja puhutaan nätisti ... Vollaisin varmaan vaikka satojen ihmisten edessä. Saatan myös olla äärisurullinen, jos joku kiva työkaveri lähtee.

Esikoista odottaessa himoitsin mielettömästi tummia luumuja. Siinä sitten hedelmäosastolla tuijotin vaaleita luumuja ja vieressä olevaa tyhjää laatikkoa, missä niitä tummia luumuja lapun mukaan pitäisi olla.. Varmaan pari kolme minuuttia seisoin tuijottamassa sitä tyhjää laatikkoa kyyneleitä pyyhkien..



Telkkarin katsominen oli myös aivan kauheata, kaikki oli joko niiiin iloista tai niiiin surullista, että piti itkeä jatkuvasti..



Tuossa pari päivää sitten olin lasten kanssa lintsillä, hattaraa piti käydä tietenkin ostamassa. Pitkän jonotuksen jälkeen pääsin tilamaan. Myyjä ressukka näytti itse aivan hattaralta, hiukset ja vaatteet aivan täynnä hattaraa.. Hetki meni ennen kuin pystyin repeämättä sen hattaran tilaamaan..

kun harrastin seksiä mieheni kanssa,kun mieheltäni tuli häneltä pääsi samanlainen ääni kuin meidän kissalta kun se alkaa oksentaa. Säikähdin,että mihin kissa on yökkäämässä kunnes tajusin,et ukkohan se siinä. Nauroin aivan katketakseni enkä saanut selitettyä ukolle mikä mulle tuli. Yleensä mieheni ei ääntele O:n hetkellä kuin oksentava kissa :) :) :)

Töissä asiakas kysyi, minkälaisia asiakkaita teillä yleensä käy. Piti sanoman, että aika paljon perheitä ja sanoinkin perseitä... Kauhea naurukohtauhan siitä tuli.

Naimisiin mentäessä nauroin koko vihkimisen ajan ja ennen vihkimistä valokuvassa. Oli välillä pakko korjata meikkejä...

Jokaisessa sukujuhlassa, oli kyseessä mikä tahansa, nauran jossain kohtaa vedet silmissä...

Kaupassa olen ottanut väärät kärryt pariin otteeseen, ja saanut siitäkin hepulit.

Kerran kaverin kanssa naurettiin koko matka junassa Hesasta Tampereelle. Kaverini poikaystävä oli vastassa ja sanoi, että kuului ulos asti, mistä vaunusta tullaan.

Pitäis meikäläisen ainakin elää tosi vanhaksi tällä naurujen määrällä.

Musta se melankolinen tunnelma ja kaikkien muiden itkuiset kasvot olivat niin huvittavia.

Noloin itkutilanteeni oli taatusti se, kun viisissäkymmenissä oleva mies kysyi minulta, enkö minä halua lapsia. ENKÖ HALUA!!! Minä joka toivoin kuin kuuta taivaalta, että mieheni suostuisi vauvan yritykseen. Silloin tuntui, etten varmaankaan ikinä saa lapsia. Ja niin minä purskahdin vollottamaan ääneen ison porukan edessä.

repesin nauruun, sitten jo itkin, sitten nauroin, sitten itkin ja loppuun pääs vielä pierutkin, kun nauroin niin kovasti, että NOLOTTI

itkin kotona, kun en muistanu neuvolassa käydessä, että haisin valkosipulille.

Kaverini kompastui tosi näyttävästi, siis ihan kun jostian slapstick komediassa. Lensi tosi mahtavasti koulun pihalla. Ja tietenkin häntä sattui. Sen sijaan että olisin huolehtinut kaverista jota sattui ihan hirveesti, niin minä vaan nauroin ja hekotin. En voinut sille mitään, enkä voinut enää lopettaa.

Nolotti ihan hirveesti, ja kaveri oli pitkään vihainen minulle siitä. Mut kun en vaan saanut lopetettua naurua, vaikka olisinkin halunut.



Olin silloin 15v, onneks tänä päivänä hallitsen tunteitani hieman paremmin, paitsi silloin kun olen raskaana.

TOSIN sain pidettyä naurun sisälläni mutta suupieliä nyki väkisin :)

Olin siis kuntosalilla yhdessä laitteessa, niin ja korostan etten itsekään ole mitenkään huippukunnossa, mutta ihan vieressäni oli sitten soutulaitteessa eräs sen näköinen nainen joka ei ole kauaa salilla käynyt. Ja repi hulluna menemään sillä soutulaitteella, naama punaisena, ja se meno näytti siis ihan hervottomalta, näytti lähinnä siltä että se soutulaite vei sitä naista eikä toisinpäin xD Nainen yritti kaikin keinoin pysyä tahdissa mukana tukka heiluen!

En pystynyt kunnolla katsomaan tai olisin revennyt.