Muita oikeasti yksinäisiä äitejä?

Hei,



Ajattelin tänne laittaa viestiä josko löytyisi muita samanlaisessa tilanteessa olevia.



Tilanne mulla on se, että olen 4-vuotiaan pojan äiti, poika pääasiassa mulla, joka toinen vkonloppu isänsä luona. Erosta aikaa reilu vuosi. Olen 27-vuotias, opiskelut loppusuoralla ja koulun ohessa käyn töissä.



Ongelmana se, että tunnen olevani _todella_ yksinäinen. Pojan kanssa arki sujuu, mutta aikuisia ystäviä mulla ei ole kuin yksi ja hänkin nyt kesän töissä toisella paikkakunnalla. Miessuhteita ollut pari nyt vuoden aikana, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei energia riitä äitiyden ja miesten välillä luovimiseen. Lapsen isovanhemmat asuvat kaikki kaukana.



Mulla on muutama tuttava, joilla lapsia, mutta he kaikki ovat kuitenkin kotona lastensa kanssa ja meillä tuntuu olevan loppujen lopuksi tosi vähän yhteistä, kun sen verran erilaisessa elämäntilanteessa olemme.



Sairastuin heti pojan syntymän jälkeen masennukseen ja pakko-oireiseen häiriöön, edelleen mielialalääkityksellä. Sairastuessa ystävyyssuhteet tätä em. ystävää lukuunottamatta jäivät.



Tuntuu, etten oikein missään kuulu joukkoon, mihinkään yhdistyksiin tms. en ole ollut yhteydessä.



Typerää marmatustahan tää varmaan on, on taas vaan niin orpo olo kun poika isällään ja ei ole koiraa lukuunottamatta juttukavereita...