Lue keskustelun säännöt.
Olen perheeni vanhin lapsi ja olin aina vastuussa sisarteni "rikoksista", nyt äiti ihmettelee miksi en halua pitää yhteyttä
15.11.2019 |
Jussi kaatoi leikkiessä jukkapalmun- Tuijan vika.
Maiju kaatoi maitolasin-Tuijan vika.
Sari jäi laiskanläksyyn- Tuijan vika.
(nimet tietenkin muutettuja )
Tuntui, että sisarukseni olivat kuin pyhimyksiä ja kaikki käännettiin jollain ihmeen tavalla viakseni. Olen syntynyt 1981, sisareni 1985 1986 ja 1990.
Kommentit (8)
Miksiköhän vanhempasi noin tekivät. Ajattelivatkohan he, että vanhimpana sisaruksista sinä olit vastuussa nuorempien tekemisistä? Väärin toki joka tapauksessa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan ilmaista myös äidillesi, miksi et halua pitää yhteyttä. Hänkin voi sitten miettiä asiaa ja saa mahdollisuuden anteeksipyyntöön.
No jo on. Sen ymmärrän, jos selvästi pienempiä sisaruksiaan vanhempi isosisko tahallaan antaa pienempiensä loukata itsensä ja möhliä, ja suu virnussa seuraa vieressä, kun pienempiä torutaan - että sellaisesta saa isompi torut.
Mutta sinä et ole kovin paljon edes keskimmäistä kaksikkoa vanhempi. Eikä ainakaan pientä lasta edes voi laittaa mihinkään vahtimisvastuuseen. Vastuu lapsista kuuluu vanhemmille, korkeintaan yhteisellä sopimuksella (ja peräänkatsomisesta sovittavalla palkkiolla) voi yläkouluikäisen panna hoitamaan pienempiään. Auttaa toki voi ja pitää iän ja taitojen mukaan, mutta hoitovastuu on eri asia.
Saati nyt että pienempien koululäksyjen laistamista voisi mitenkään johtaa isosiskon viaksi.
Sama vika täällä. Tosin mulla on vaan yksi sisko, mua pari vuotta nuorempi.
Kaikki, siis aivan kaikki, mitä siskoni toilaili oli mun syytä.
Samoin kun siskoni kävi päälle väkivaltaisesti, mun syytä!
Pitää pyytää anteeksi pienemmältä, pientä aina kiusataan.
Oltiin jo aikuisia, kun kerran erään episodin jälkeen ilmoitin vanhemmilleni, etten enää pyydä anteeksi. En silläkään uhalla, että menee välit poikki koko lapsuudenperheeseen.
Mummoni oli samanlainen. Jos minä tein pahojani, sain piiskaa. Jos serkkuni tekivät pahojaa, minäkin sain piiskaa, koska vanhimpana minun olisi pitänyt pitää nuoremmat poissa pahanteosta. Kuusivuotiaalle ihan kiitettävä vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Miksiköhän vanhempasi noin tekivät. Ajattelivatkohan he, että vanhimpana sisaruksista sinä olit vastuussa nuorempien tekemisistä? Väärin toki joka tapauksessa.
Jotain sellaista kai. Isä teki pitkää päivää töissä ja äidillä oli (muka) niin paljon hommia kotona ja pihalla ettei ehtinyt. A.p
Meillä oli sama juttu. Olin vanhin ja muista vastuussa. Olivat 3 ja 6 vuotta mua nuorempia. Mulla oli muutenkin kasvaessani ihan eri säännöt ja multa vaadittiin ihan eri koulunumeroitakin esim. Sain rangaistuksia arvosanoista, joista sisaruksia palkittiin.
Multa vaadittiin muutenkin Buddhan kärsivällisyyttä. Toinen näistä nuoremmista oli mua kohtaan välillä hyvinkin väkivaltainen, enkä voinut oikeastaan kuin kestää sitä ja koittaa ottaa iskut, lentävät tavarat ja puremat vastaan niin, ettei osu kasvoihin. Vanhemmat saattoi oikeasti vain nauraa koko jutulle, jos valitin tai juoksin karkuun. Mun piti aina antaa periksi kaikessa muutenkin, kun olin "vanhempi ja viisaampi", vaikka sisarukset olisi olleet jo iässä, jossa multa odotettiin sitä viisautta.
En vaan tajua tuota mitenkään. Sain lisäksi jonkun leiman, että oli. jotenkin paha, vaikka oikeasti ei tule mieleen, mitä olisin itse tehnyt. Olin enimmäkseen vain tosi arka, hiljainen ja passiivinen lapsi. Mun vanhemmillani on omia vanhempia sisaruksiaan kohtaan jotain kaunoja ja kai se sitten muuttui joksikin vihaksi mua kohtaan. Perheessä oli muutenkin ongelmia.
En yhtään ihmettele, jos tällainen saa hylkäämään lopulta koko perheen. Mäkin lähdin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea heti kun vaan pääsin ja pysyin poissa monta vuotta. Kävin terapiassakin kun sairastuin henkisesti. Sittemmin loin aikuisena ikäänkuin uuden suhteen perheenjäseniin.
Outoa. Miksi näin?