Mistä on peräisin käsitys, että esim. kouluruoissa ei ollut juurikaan liharuokia esim. 70-luvulla?

Nyt ap. on vuosiluvut mennyt sekaisin, sillä 60-luvun lopussa ja 70-luvulla oli jo Suomi vauras valtio ja kaupan hyllyt notkuivat tavaraa, kun vienti oli vapautunut, sotavelat maksettu 60-luvulla.

Suomen elintaso oli 70-luvulla pitkälti samanlainen kuin tänäkin päivänä.

Ja mitä tulee lihan kulutukseen, juuri 70-luvulla alkoi tehotuotanto ja sitä kautta lihan halventuminen ja kulutuksen lisääntyminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin kouluni 70-80-luvuilla pääkaupunkiseudun tuntumassa. Kansakoulusta en muista mitään, mutta oppi- ja peruskoulussa oli juuri yllä mainitun kaltaiset ruokalistat.

Peruskoulun yläasteella oli ensin hyvin yksinkertaisia ja laihoja keittoja ja vellejä, mutta kaikki muuttui, kun huomattiin pääkeittäjän vievän muovikasseittain ruokaa mukanaan joka päivä. En tiedä, minne hän niitä trokasi, mutta hänet erotettiin ja ruoka parantui kuin taikaiskusta. Ei kerta kaikkiaan ollut valittamista.

En muuten ole koskaan nähnyt yhtään kumiperunaa, enkä edes tiedä, miltä sellainen näyttää tai maistuu. Meillä kai kävi tuuri.

Alueissa ja kouluissa on selkeästi ollut eroja. Minäkin kävin peruskoulun 70-80-luvulla ja todellakin muistaman kumiperunat. Päiväkodissa 70-luvulla meidän piti harjoitella keitetyn  perunan kuorimista, että koulussa sitten pärjätään. No yhdeksän vuoden aikana ei ollut kertaakaan keitettyjä perunoita kuorittavaksi, pienet kumiset perunat olivat arkea. Mä en muista, että ne olisivat edes olleet erikoisen pahanmakuisia sisältä, mutta niitä oli todella vaikea pilkkoa haarukalla ja veitsellä,, eikä niitä pystynyt muussaamaan niinkuin kotona keitettyjä perunoita.

Paljon oli erilaisia laatikkoruokia, viillokkeja, kiusauksia. Makaroni ja pastaruokia, lasangea. Pinaattiletut tulivat koulu-urani lopussa. Salaatteja en muista ollenkaan, leipänä oli vain näkkileipää.

Mä yleisesti ottaen tykkäsin kouluruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mennyt kouluun vasta -80. En juurikaan piitannut koulun teollisen makuisesta ruuasta, mutta täytyy sanoa, että sekä kanaviillokkia että chili con carnea on todellakin ikävä. En ole koskaan oppinut tekemään itse yhtä hyvää kuin mitä koulussa sai.

Aika kultaa muistot.

Sait noita vain koulussa ja siksi maistuivat.

Kanaviillokki oli suosikkejani myös, vaikka useimmat tuntuvat inhonneen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin kouluni 70-80-luvuilla pääkaupunkiseudun tuntumassa. Kansakoulusta en muista mitään, mutta oppi- ja peruskoulussa oli juuri yllä mainitun kaltaiset ruokalistat.

Peruskoulun yläasteella oli ensin hyvin yksinkertaisia ja laihoja keittoja ja vellejä, mutta kaikki muuttui, kun huomattiin pääkeittäjän vievän muovikasseittain ruokaa mukanaan joka päivä. En tiedä, minne hän niitä trokasi, mutta hänet erotettiin ja ruoka parantui kuin taikaiskusta. Ei kerta kaikkiaan ollut valittamista.

En muuten ole koskaan nähnyt yhtään kumiperunaa, enkä edes tiedä, miltä sellainen näyttää tai maistuu. Meillä kai kävi tuuri.

Alueissa ja kouluissa on selkeästi ollut eroja. Minäkin kävin peruskoulun 70-80-luvulla ja todellakin muistaman kumiperunat. Päiväkodissa 70-luvulla meidän piti harjoitella keitetyn  perunan kuorimista, että koulussa sitten pärjätään. No yhdeksän vuoden aikana ei ollut kertaakaan keitettyjä perunoita kuorittavaksi, pienet kumiset perunat olivat arkea. Mä en muista, että ne olisivat edes olleet erikoisen pahanmakuisia sisältä, mutta niitä oli todella vaikea pilkkoa haarukalla ja veitsellä,, eikä niitä pystynyt muussaamaan niinkuin kotona keitettyjä perunoita.

Paljon oli erilaisia laatikkoruokia, viillokkeja, kiusauksia. Makaroni ja pastaruokia, lasangea. Pinaattiletut tulivat koulu-urani lopussa. Salaatteja en muista ollenkaan, leipänä oli vain näkkileipää.

Mä yleisesti ottaen tykkäsin kouluruuasta.

Kumiperuna tulee kun höyrykypsennetyn perunan pinta kuivuu.

Kypsennyksen ja tarjoilun välin venyessä näin käy helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:ltä menevät vuosikymmenet sekaisin. En ole nähnyt missään väitettävän, että 1970-luvulla ei olisi ollut liharuokia, vaan tällöin on puhuttu 1950-luvusta.

Nykyisessä ilmastonmuutoskeskustelussa isketään kuitenkin meihin keski-ikäisiin. Että mistä ihmeestä olette oppineet syömään lihaa, kun ei sitä vielä70-luvuvulla juurikaan ollut tarjolla.

No, oli.

Oma isoisäni syntyi vuonna 1913 ja liekö lapsuuden ja sodan peruja, mutta meilla oli joka ainoalla aterialla lihaa. Ja vaarin ostamana aina sisäpaistia. Söi muidenkin laittamaa, esim. äitini toi 70-luvin lopussa broilerin kesämökin ruokapöytään ja vaarikin söi hyvällä halulla. Mutta kasvisruoka oli näille sodan käyneille todellakin no, no ja lihaa piti olla pöydässä.

Hyvin harva 1900-luvun alussa syntynyt on kasvissyöjä, saati vegaani. Ei sellaista ajatusmaailmaa edes tunnettu tai tiedetty. Joskus kun ei ollut lihaa, eli parempaa, syötiin kesäkeittoa.

Höpsis. Olen sekasyöjä ja en ymmärrä tätä kasvisruoka vastaisuutta, sillä jo 60-luvulla puhuttiin vegaanista ruokavaliosta ja itselläni on Ulla Lehtosen kasvisruoka kirjoja jo 60-luvulta. Vanhempani ovat syntyneet 1912 ja äitini 1918 ja meillä ruokavalio koostui enemmän kasviksista (halpaa) kuin lihasta ja lihaa oli yleensä viikonloppuisin ja viikolla syötiin kasviksia, kalaa ja sisäelimiä.

Isäni oli sodassa eturintamalla ja kyllä sodassa ruokavalio muodostui pitkälti jo säilyvyyden takia juuri kasviksista ja viljasta. Syötiin paljon perunaa, naurista, lanttua jne. kuivattua kalaa jne.

Liha oli ennen hyvin arvostettua ja kallista, sisäelimet ja luut hyödynnettiin, koska tehotuotantoa ei ollut.

Tilaston mukaan 70-luvulla ruokaan meni tuloista 25% kun vastaava luku on vuonna 2015 vain 14% ja nykyään vielä vähemmän.

Ainakaan ennen ei mielletty, että puuro tai pinaattiletut olisivat erityisesti kasvisruokaa - ne olivat ihan normaaliruokaa.

Kaipaan sitä asennetta ruokiin yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mennyt kouluun vasta -80. En juurikaan piitannut koulun teollisen makuisesta ruuasta, mutta täytyy sanoa, että sekä kanaviillokkia että chili con carnea on todellakin ikävä. En ole koskaan oppinut tekemään itse yhtä hyvää kuin mitä koulussa sai.

Jos kouluruuan koet niin hyväksi, ettet pysty "yhtä hyvään", niin suosittelen, ettet järjestä illallisia.

Voi olla, että tuon kirjoittajan koulukeittiössä on tehty hyvää kanaviillokkia ja chili con carnea. Ehkä hänen mieltymyksensä ja juuri nuo kaksi ruokalajia tuossa keittiössä valmistettuina kohtaavat toisensa täydellisesti.

Minä teen itselleni ruokaa aivan eri tavalla kuin huippukokit tai ylipäätään mitkään ruoka-ammattilaiset. Ja pidän omista kokkauksistani paljon enemmän, vaikka esimerkiksi minun valmistamani kana saisi kokin kuin kokin heittämään sen pitkin seiniä ja parkumaan, että kaikki on pilalla. Se on, katsos, makuasia.

Tässä taas hyvinvointivauvat valittavat ja analysoivat ilmaista ruokaansa.

Kyllä kannattaa Suomessakin mennä eväsmeininkiin tai maksulliseen ruokaan. Saavathan kaikki haluamansa.

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla kouluruokailun piirissä olevat ihmiset ovat nyt kahdeksan/yhdeksänkymppisiä. Heidän lapsensa ovat meidän 70-luvulla syntyneiden vanhempia.

Ja he totta totisesti tottuivat liharuokaan, eivätkä siitä halua luopua. Sanaa vegaani ei oltu koskaan kuultukaan ja kasvissyöjä oli epäilyttävä friikki. Joka aterialla laitettiin lihaa ja puolivalmisteiden kehittyminen teki siitä entistä helpompaa.

Liha todella vallitsi 60/70/80/90 ja 2000 luvun alkua.

Mitä ihmettä? Sanaa vegaani ei oltu kuultukaan, eikä ole ollut kasvissyöjiä?

Nyt sinulla on aukko sivistyksessä. Vegaaneja oli jo paljon 60-luvulla, ainakin omassa ystäväpiirissä ja siitä puhuttiin yleisesti. Ja olen sekasyöjä.

Jotenkin naurettavaa, kun kuvitellaan vegaanisen tai kasvisruuan olevan jotenkin tämän päivän ilmiö, ei ole, vaan moni tämän päivän yli 90v on ollut ikänsä vegaaneja.

Ja ennen 70-lukua ruoka muodostui nimenomaan kasviksista ja viljasta, kun liha oli erittäin kallista, kun tehotuotantoa ja tuontia ei ollut.

Lihaa oli -70 luvulla jatkuvasti tarjolla. Nimittäin, kun opin tietämään mistä liha tulee, niin syönti loppui siihen. Oli älytön huolenaihe koulun terveydenhoitajalle. Siitä palaveerattiin monet kerrat. Olin pieni ja hentonen ja faktoja tuotiin esille, miksi on syötävä lihaa. Mutta en syönyt. Välillä olen miettinyt kuinka edistyksellinen olenkaan ollut.... Tiedä sitten johtuuko lyhyeksi jäämiseni huonosta syömisestä. 152 cm. Maha täyttyi yhdestä perunan puolikkaasta.

Menin ekalle -75 ja muista kuvotuksella sitä sisäelinruokien määrää. Maksaa, jauhemaksaa verilettuja ja veripalttua oli ainakin muistoissani usein :-) tilliliha vielä inhokkina pyöri möykkynä suussa...

Olin huonosyömäinen ja kasvisruoat, erityisesti ohrapuuro + mehukeitto oli koulussa suosikkiruokaani. Nopeammin syövät ehtivät jo viettämään välituntia kun minä ja pari muuta pyöriteltiin vielä haarukkaa veripalttuisessa valkokastikkeessa.

T. Sekasyöjä

Vierailija kirjoitti:

Menin ekalle -75 ja muista kuvotuksella sitä sisäelinruokien määrää. Maksaa, jauhemaksaa verilettuja ja veripalttua oli ainakin muistoissani usein :-) tilliliha vielä inhokkina pyöri möykkynä suussa...

Olin huonosyömäinen ja kasvisruoat, erityisesti ohrapuuro + mehukeitto oli koulussa suosikkiruokaani. Nopeammin syövät ehtivät jo viettämään välituntia kun minä ja pari muuta pyöriteltiin vielä haarukkaa veripalttuisessa valkokastikkeessa.

T. Sekasyöjä

Niinpä! Jos palattaisiin oikeasti 70-luvun sisäelinruokiin niin alkaisi tulla toivetta kasvisruokien lisäämisestä.

Kasvissyöjiä on ollut Suomessakin jo pitkään. Minun mummoni setä oli kasvissyöjä ja hän oli syntynyt 1800-luvulla. Hän käytti kyllä hunajaa, ja mummonperintönä mulle on siirtynyt tapa juoda haaleaa hunajavettä flunssaan. Isoisosetä oli "teosofi", kovin innostunut luontaislääkinnästä ja kuului johonkin kasvissyöjien yhdistykseen jo 1910-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla kouluruokailun piirissä olevat ihmiset ovat nyt kahdeksan/yhdeksänkymppisiä. Heidän lapsensa ovat meidän 70-luvulla syntyneiden vanhempia.

Ja he totta totisesti tottuivat liharuokaan, eivätkä siitä halua luopua. Sanaa vegaani ei oltu koskaan kuultukaan ja kasvissyöjä oli epäilyttävä friikki. Joka aterialla laitettiin lihaa ja puolivalmisteiden kehittyminen teki siitä entistä helpompaa.

Liha todella vallitsi 60/70/80/90 ja 2000 luvun alkua.

Mitä ihmettä? Sanaa vegaani ei oltu kuultukaan, eikä ole ollut kasvissyöjiä?

Nyt sinulla on aukko sivistyksessä. Vegaaneja oli jo paljon 60-luvulla, ainakin omassa ystäväpiirissä ja siitä puhuttiin yleisesti. Ja olen sekasyöjä.

Jotenkin naurettavaa, kun kuvitellaan vegaanisen tai kasvisruuan olevan jotenkin tämän päivän ilmiö, ei ole, vaan moni tämän päivän yli 90v on ollut ikänsä vegaaneja.

Ja ennen 70-lukua ruoka muodostui nimenomaan kasviksista ja viljasta, kun liha oli erittäin kallista, kun tehotuotantoa ja tuontia ei ollut.

Itse olin ja moni muukin oli eläinten oikeuksien puolestapuhuja jo 80-luvulla ja luonnollisesti kasvissyöjä. Mulla on myös useita ystäviä, jotka ovat olleet kasvissyöjiä yli 30 vuotta, joten ei se tosiaan mikään uusi asia ole. En syönyt kalaakaan, suurin osa kasvissyöjistä söi, mutta en ole ikinä pystynyt syömään kalaa, koska olen joutunut kalastamaan niin paljon. 

Koulussa oli kyllä aika paljonkin ruokia, joita pystyi syömään. Lempiruokaani oli perunavelli ja perunamuusi. Myös raasteita oli paljon ja pidin niistä, ovat paljon parempia kuin mauttomat talvitomaatit ja salaatit. Kouluruoka muutenkin oli hyvää. Lukiossa oli jo erillinen kasvisruokailukin kasvissyöjille, meitä oli jo sen verran. Ja ruoka oli herkullista. Muuta en kouluruuan lisäksi juuri syönytkään, koska muutin kotoa pois jo 15 vuotiaana. Soijaa ei Suomesta saanut tai se oli kallista, sitä tuotiin ulkomailta matkalaukullinen ja jaettiin kavereille. Itäblokin maissa se oli yleinen lihankorvike ja halpaa. 

Nämä kokemukset ovat Stadista.

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla kouluruokailun piirissä olevat ihmiset ovat nyt kahdeksan/yhdeksänkymppisiä. Heidän lapsensa ovat meidän 70-luvulla syntyneiden vanhempia.

Ja he totta totisesti tottuivat liharuokaan, eivätkä siitä halua luopua. Sanaa vegaani ei oltu koskaan kuultukaan ja kasvissyöjä oli epäilyttävä friikki. Joka aterialla laitettiin lihaa ja puolivalmisteiden kehittyminen teki siitä entistä helpompaa.

Liha todella vallitsi 60/70/80/90 ja 2000 luvun alkua.

Kuinka monella 50-luvun koululaisella on 70-luvulla syntyneitä lapsenlapsia? Toivon todellakin, että ei monellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasvissyöjiä on ollut Suomessakin jo pitkään. Minun mummoni setä oli kasvissyöjä ja hän oli syntynyt 1800-luvulla. Hän käytti kyllä hunajaa, ja mummonperintönä mulle on siirtynyt tapa juoda haaleaa hunajavettä flunssaan. Isoisosetä oli "teosofi", kovin innostunut luontaislääkinnästä ja kuului johonkin kasvissyöjien yhdistykseen jo 1910-luvulla.

Toinen iso ryhmä kasvissyöjiä olivat "vanhat hipit", jotka perustivat Kasviksen ja vihreät. Itse siis olin punkin ja uuden aallon kanssa kasvanut 60-lukulainen kasvissyöjä, mutta hipeissäkin oli paljon kasvissyöjiä. Eläinten oikeudet nykyisessä muodossaan tulivat 80-luvulla, se oli Koe-eläinsuojeluliitto, josta tuli myöhemmin Animalia ja kuuluin aktiiveihin. Kana on murhaa oli yksi legendaarinen ja iätön slogan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:ltä menevät vuosikymmenet sekaisin. En ole nähnyt missään väitettävän, että 1970-luvulla ei olisi ollut liharuokia, vaan tällöin on puhuttu 1950-luvusta.

Nykyisessä ilmastonmuutoskeskustelussa isketään kuitenkin meihin keski-ikäisiin. Että mistä ihmeestä olette oppineet syömään lihaa, kun ei sitä vielä70-luvuvulla juurikaan ollut tarjolla.

No, oli.

Oma isoisäni syntyi vuonna 1913 ja liekö lapsuuden ja sodan peruja, mutta meilla oli joka ainoalla aterialla lihaa. Ja vaarin ostamana aina sisäpaistia. Söi muidenkin laittamaa, esim. äitini toi 70-luvin lopussa broilerin kesämökin ruokapöytään ja vaarikin söi hyvällä halulla. Mutta kasvisruoka oli näille sodan käyneille todellakin no, no ja lihaa piti olla pöydässä.

Hyvin harva 1900-luvun alussa syntynyt on kasvissyöjä, saati vegaani. Ei sellaista ajatusmaailmaa edes tunnettu tai tiedetty. Joskus kun ei ollut lihaa, eli parempaa, syötiin kesäkeittoa.

Höpsis. Olen sekasyöjä ja en ymmärrä tätä kasvisruoka vastaisuutta, sillä jo 60-luvulla puhuttiin vegaanista ruokavaliosta ja itselläni on Ulla Lehtosen kasvisruoka kirjoja jo 60-luvulta. Vanhempani ovat syntyneet 1912 ja äitini 1918 ja meillä ruokavalio koostui enemmän kasviksista (halpaa) kuin lihasta ja lihaa oli yleensä viikonloppuisin ja viikolla syötiin kasviksia, kalaa ja sisäelimiä.

Isäni oli sodassa eturintamalla ja kyllä sodassa ruokavalio muodostui pitkälti jo säilyvyyden takia juuri kasviksista ja viljasta. Syötiin paljon perunaa, naurista, lanttua jne. kuivattua kalaa jne.

Liha oli ennen hyvin arvostettua ja kallista, sisäelimet ja luut hyödynnettiin, koska tehotuotantoa ei ollut.

Tilaston mukaan 70-luvulla ruokaan meni tuloista 25% kun vastaava luku on vuonna 2015 vain 14% ja nykyään vielä vähemmän.

Muistan tuon saman kirjan. Yhteiskuntaluokan erot näkyvät tässä taatusti, koska terveellinen ruokavalio miellettiin jo 60-70 -luvulla kasvispainotteiseksi. Lääkäriperheessä ei syöty arkiruuissa voita, mutta eräässä kaverin perheessä voita pantiin jopa pullapalan päälle ja lihaa syötiin jokaisella aterialla. Yrittäjäperhe kyseessä. Meillä syötiin joka aterialla salaattia ja kasviksia, mutta ei mitään eläinrasvoja. Pohjois-Karjalaprojektin aikoja, mistä varmaan saan kiittää sitä, että olen oppinut syömään terveellisesti. Esimerkiksi mieheni pitää roskaruuasta, minä taas en yhtään, koska lapsuuden parhaat makumuistot eivät liity mihinkään huonolaatuiseen ravintoon.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin kouluni 70-80-luvuilla pääkaupunkiseudun tuntumassa.

...

En muuten ole koskaan nähnyt yhtään kumiperunaa, enkä edes tiedä, miltä sellainen näyttää tai maistuu. Meillä kai kävi tuuri.

Ei niitä silloin vielä ollut kun potut tulivat kouluille kuorineen. Oppilaat saivat kuoria itse keitettyjä perunoita vielä viime vuosikymmenellä joissakin pienissä kyläkouluissa.

Kävin kansakoulun neljä luokkaa ennen oppikoulua 1958-1962. Ruoka tuotiin luokkaan ämpärissä ja opettaja annosteli kauhalla emalikippoon. Itse piti tuoda voileivät ja maito.

Puuroa ja velliä oli neljänä päivänä ja keittoa kahtena päivänä. Lauantaisin saatiin pullapala ja mehua jälkiruuaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kansakoulun neljä luokkaa ennen oppikoulua 1958-1962. Ruoka tuotiin luokkaan ämpärissä ja opettaja annosteli kauhalla emalikippoon. Itse piti tuoda voileivät ja maito.

Puuroa ja velliä oli neljänä päivänä ja keittoa kahtena päivänä. Lauantaisin saatiin pullapala ja mehua jälkiruuaksi.

Ja kun pääsin oppikouluun, niin kävin ruokatunnilla kotona syömässä, koska kouluateria oli maksullinen. Oppikoulussa oli myös lukukausimaksut ja kaikki kirjat piti ostaa itse.