Muita, joita ahdistaa pienikin määrä pölyä, hiuksia, murusia tms kotona?

Mulla on päinvastainen ongelma, en edes huomaa villakoiria nurkissa ennenkuin ne on aika isoja. Olis kiva jos koti olis siisti mutta joku ADHD vissiin kun tiskit jää aina tiskialtaaseen ja imurointi huomiseen.

Sama vaiva. Olen siedättänyt itseäni sotkulle. Meillä on kolme lasta ja aina ollut myös koira tai kaksi. Kun lapset lähtivät kotoa ja vanhat koirat kuolivat, tuli kiire hankkia uusi koira, kun kotona oli niin siistiä, ettei ollut edes mitään siivottavaa koskaan. 

Ärsyttää, kun nykyajan vuokra-asunnoissa pinnat on valkoista. Valkoista valkoista valkoista. Kaikki lika ja pöly näkyy.

Ja voi vitalis, kylpyhuone se vasta saa hermon kiristymään. Pyyhitty pinnat ja samantien on hiuksia, vaatteista lähtenyttä nukkaa ja pölyä, meikki- ja hammastahnaroiskeita.

Mikä siinä ahdistaa? Bakteerikammo?

Pakkoneuroosi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä ahdistaa? Bakteerikammo?

Ei bakteeri, vaan ehkä vaan se itse näky, hius sohvaan takertuneena ja tuntemus esim. murunen jalkapohjan alla tai hius varpaiden välissä. Ai kun rupesi puistattamaan..

Siivotaan joskus, kun siltä tuntuu. Muuten EVVK.

Ennen ahdisti enemmän, nykyään otan rennommin. Toisaalta sitten siivottuani saatan turhautua ja ahdistua, jos jonnekin ilmaantuu irtohiuksia tai murusia. Silloin tulee miettineeksi, että mistä nuo tulivat, vastahan minä siivosin. 

Yleisesti ottaen nykyään ahdistaa enemmän, jos on esim. biojäteastia tyhjentämättä. Siitä tulee oikeasti ällöttävä olo ja huono omatunto.

Ymmärrän, ap. Käytän sisäkenkiä kotona ja se raps-ääni puistattaa, kun astuu keittiössä jonkun murun päälle. Tulee outo tarve, että pitäisi imuroida koko huusholli.

Vierailija kirjoitti:

Pakkoneuroosi.

Sepä se. Harmillista, sillä voi käydä todella raskaaksi. Toivottavasti ap saa apua ja tilanne helpottuu.

Eipä ahdista mutta siivoan kyllä heti jos näkyy pölyä tms. Esim. Koira kastui tänään lenkeillä ja kaksi kertaa imuroin jo siitä kuivuneet ravat kylppäristä. Aamulla imuroin ne taas. Koira ei pääse märkänä vapaasti taloon vaan nukkuu ja kuivattelee kuramatolla eteisessä.

Vessoista pyyhin pölyjä yleensä aina kun käyn vessassa. Kaikki romut on vessan kaapeissa en tykkää että pöydillä on roinaa. Keittiö pyyhitään luutulla useita kertoja päivässä.

Mitään rojua/koriste-esineitä meillä ei liiemmin ole. Vain muutamia viherkasveja. Aika helppo pitää tasot puhtaana.

Kun siivoaa joka päivä vähän ei ole koskaan oikeastaan kovin likaista. Siivoan päivittäin ehkä n. Max. 15min ja mies myös.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ahdista mutta siivoan kyllä heti jos näkyy pölyä tms. Esim. Koira kastui tänään lenkeillä ja kaksi kertaa imuroin jo siitä kuivuneet ravat kylppäristä. Aamulla imuroin ne taas. Koira ei pääse märkänä vapaasti taloon vaan nukkuu ja kuivattelee kuramatolla eteisessä.

Vessoista pyyhin pölyjä yleensä aina kun käyn vessassa. Kaikki romut on vessan kaapeissa en tykkää että pöydillä on roinaa. Keittiö pyyhitään luutulla useita kertoja päivässä.

Mitään rojua/koriste-esineitä meillä ei liiemmin ole. Vain muutamia viherkasveja. Aika helppo pitää tasot puhtaana.

Kun siivoaa joka päivä vähän ei ole koskaan oikeastaan kovin likaista. Siivoan päivittäin ehkä n. Max. 15min ja mies myös.

Miten se koira pysyy siellä eteisen matolla? Onko väliovi kiinni vai käsketkö takaisin matolle? :(

Huh huh! Mitäpä jos senkin ajan mikä siivoamiseen ja sen ajattelemisen menee, käyttäisi vaikka johonkin muuhun. Lue vaikka itseäsi kehittäviä kirjoja niin voisi kasvaa henkisesti ja ymmärtäisi ettei koko elämää tarvitse viettää siivoten. Ei taida olla kovin helppoa puolisolla.

Miten voi vessat pölyyntyä niin paljon, että joka vessareissulla pyyhitään pölyt?

Tai sit on tosi laiska aineenvaihdunta, eikä juo nesteitä.

Tuolle ei loppua näy. Itse siedätin itseäni tekemällä lapsen ja ottamalla ison karvaisen koiran.

Muista että kyse on päänsisäisestä jutusta. Et löydä täysin puhdasta tilaa kuin jostain laboratoriosta. Meistä ihmisistäkin karisee koko ajan jotain, eniten hiuksia.

Tunnen kaverin jolle koko ajan puhdas auto on pakkomielle. Se ei tee häntä yhtään onnellisemmaksi mutta lisää turhan työn ja stressin määrää. Hänen mielestään kaikkien pitäisi koko ajan puunata autojaan ja imuroida sisätiloja. Muuten hän on ihan mukava tyyppi mutta jossain asioissa pakkomielteinen.

Siis todellakin, elä asian kanssa tai koeta tehdä sille jotain mutta siivoamalla se ei helpotu kuin pikku hetkeksi.

Onneksi ei ole tuollaista tautia, niin kotona ehtii keskittyä muuhunkin kuin pelkkään siivoamiseen. Onhan se aina tietysti mukavaa, kun on siistiä, mutta en nyt mitään stressiä asiasta ota, jos nurkissa pyörii villakoiria, tai kaikki ei ole tiptop.

Itse taas tunnen oloni ahdistuneeksi jos jonkun kämpässä on kaikki kuin sisustuslehdessä. Varmaan siksi, että omassa suvussani kaikki supersiistit ovat jotenkin purkaneet muuta ahdistusta siihen siivoamiseen ja olleet hieman raskaita ihmisiä. Tottakai myös kaaos ja saasta olisi ahdistavaa, mutta tykkään siis tasapainosta. Onko sulla jotain kokemuksia tai muistikuvia joissa siisteys yhdistyy hyviin asioihin ja lika huonoihin, onko esim. sulle riehuttu lapsena siitä jos on vähän sotkuista? Yhdellä kaverillani siivousneuroosi johtuu arvaamattomasta äidistä, joka saattoi milloin vain alkaa huutaa ja haukkua kaikkia, jos ei ollut tarpeeksi siistiä.

Siistissä kodissa on viihtyisämpää kuin sotkuisessa mutta kyllä se siistinä pitäminen on kovaa ja jatkuvaa hommaa! Olen laiskistunut vanhemmiten. Nuorempana mulla oli aina  supersiisti koti. Koska tahansa saattoi kutsua vieraita. Nyt en viitsi kutsua ketään kun en jaksa siivota.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh! Mitäpä jos senkin ajan mikä siivoamiseen ja sen ajattelemisen menee, käyttäisi vaikka johonkin muuhun. Lue vaikka itseäsi kehittäviä kirjoja niin voisi kasvaa henkisesti ja ymmärtäisi ettei koko elämää tarvitse viettää siivoten. Ei taida olla kovin helppoa puolisolla.

Mulla ei ole puolisoa :( johtunee varmaan kaikista mt-ongelmista.