Lue keskustelun säännöt.
Erosin ihmisestä, joka vaikutti aidosti narsisitilta ja pelkäsin. Joskus pelkään liiottelevani ja tunteet menevät toisinaan vuoristorataa.
12.11.2019 |
Olen kirjoittanut tilanteesta tänne ennenkin, muutama viikko sitten.
Linkitän sen keskustelun loppuun jos joku haluaisi sen lukea.
Lyhyesti yritän kertoa suhteen alusta, siinä elämisestä ja sen lopusta.
Ensimmäinen ilta kun tapasin miehen, se oli menoa samantien. Itse hain vain kevyttä hauskanpitoa ja luulin miehenkin sitä haluavan.
Vietimmekin koko viikonlopun yhdessä, alkoi tulemaan viestejä sekä hän haaveili yhteisistä reissuista.
Olin hänen elämänsä valo, kaunis, upea nainen. Tulimme niin loistavasti toimeen ja hän näki meissä paljon samaa.
Hän pommitti viesteillä ja sydämillä.
Olinkin erittäin skeptinen alkuun.
Muistan, että jopa silloin tunsin jonkinlaista pelkoa miestä kohtaan. Olin kauhuissani mutta samalla utelias, myöskin epäilin itseäni ja ajattelin olevani turhan kyyninen menneiden parisuhteiden vuoksi uusia suhteita kohtaan.
No, olisi vain pitänyt kuunnella vaistojaan mutta näköjään oppiläksyni menneistä olivat vielä keskeneräisiä.
Mies vei minua matkoille, hän rehvasteli pankkitilillään, onhan hän hyvin menestynyt yrittäjä. Hän myöskin kertoi osaavansa mitä vain, saavansa kenet vain ja kukaan ei hänelle pärjää. Uskomatonta, että sokaistuin vaikka minulla oli lähes tulkoon koko ajan epämääräisen kamala olo ja miehen puheet joskus saivat etovan olon aikaiseksi.
Kuitenkin jo alusta lähtien hän halusi sääliä, sillä kaikki naiset ovat hulluja, siis exänsä.
Hän hoki, että enhän hylkäisi häntä, hoki sitä kymmeniä kertoja suhteen alussa ja katsoi silmiin suruisan anelevasti.
Hän myöskin hoki kymmeniä kertoja, että hän on rehellinen ja hyvä mies. Koskaan ei tekisi mitään pahaa. Ei satuttaisi eikä koskaan ole lyönyt naisia.
Tämä vakuuttelu oli outoa, sillä en itse edes kysynyt. Silti hän halusi tämän minulle kertoa useaan otteeseen suhteen ensimmäisten viikkojen aikana.
Hän halusi kanssani nopeasti vakavaan suhteeseen. Rakasti minua ja kertoi sen jo ensimmäinen viikon jälkeen.
Meillä oli myös Ikäeroa jonkin verran ja sekin arvelutti. Kaikki vaikutti todella absurdilta.
Nyt itseäni oikeasti kuvottaa kun kerron tämän kaiken. Tiedän, että tämä on ilmiselvää mutta hän näköjään osasi manipuloinnin.
Tavallaan en ymmärrä miten hän onnistui, sillä olin oikeasti hyvin onnellinen, itsenäinen ja vahva nainen ennen hänen tapaamistaan. Tein kovasti töitä ja tunsin rakkautta itseäni, muita ja elämää kohtaan.
Ehkä intensiivisen alun jälkeen tunsinkin oikeasti sääliä häntä kohtaan ja varsinkin, että minun tulisi olla kiitollinen kaikesta mitä hän vuokseni teki. Olin kuitenkin jatkuvasti hyvin epäilevä, en tiedä koska se murtui.
No tosiaan, jo ensimmäisen viikon jälkeen hän kertoi ja todisti rakkauttaan. Osti kaiken mistä puhui mitä voisimme tehdä. Kun puhuimme grillaamisesta niin hän osti grillin.
Kun puhuimme, että asuntovaunu voisi olla hyvä yhdessä projektissa, osti hän senkin.
Tähän lisäksi kaikki matkasuunnitelmat yms. Ne toteutuivat.
Hän panosti suhteeseen täysillä ja kertoi joka päivä kuinka tärkeä olen, kuinka rakas ja ihana olen.
Muutaman viikon kuluttua hän puhui kuinka tahtoisi minut asumaan hänen luokseen, en koskaan suostunut siihen.
Leikittelimme yhteisellä lapsella ja mitä kaikkea tulevaisuuteemme kuuluisi.
Viikkoja kului, kuukausia kului.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, sekä epävakaita että narsistisia piirteitä. Tuollaista muiden ihailua sinun nähtesi, muista kertomista. Samalla kuitenkin sinua kehuen. Täysin vastakkaista sanomaa samaan aikaan.
Niin ja kun jätin hänet, niin hän epäröi sitä ja kyseli useaan otteeseen olenko varma päätöksestäni.
Lisäksi kyseli kuka minua on manipuloinut jättämään minut.
Hän myöskin sanoi,että minulla on viikonloppu aikaa miettiä meidän suhdetta, ihan rauhassa. Hän sanoi, että tiedän mistä hänet löydän jos tulee ikävä.
Kertoi myöskin rakastavansa ja sanoi olevansa pahoillaan jos on loukannut.
Naurettavaa mitä hän tämän jälkeen teki, saman illan aikana vaikka toisaalta osasin odottaa mitä vain.
Valmistauduin kaikkeen hiljaa mielessäni.
Hänen vihansa kohdistui sitten ystävääni ja hän soitti minulle peloissaan seuraavana aamuna yön tapahtumista. Mies oli hyvin uhkaava tosiaan ja huusi pitkän aikaa.
Sen jälkeen lähti baariin, etsi seuraa. Kuulemma todella nuorista, vasta täysikäisistä tytöistä. En tiedä saiko niistä ketään matkaansa mutta kuulemma jonkun sai.
Oli myös kuulemma tuttava naiselle laittanut viestiä heti samana iltana ja yrittänyt vihjailla viettämään yhteistä iltaa mutta ei suostunut.
Lisäksi ilmoitti itsensä sinkuksi somessa (itsellä ei ole, ystävä kertoi) samaan aikaan kun itse laitteli viestiä vielä kuinka hän rakastaa ja on murtunut erosta.
Viikonlopun jälkeen sitten tosiaan ilmoitti kuinka ihana taas olen ja kaikkea hyvää toivotti ja pyyteli anteeksi jos on loukannut.
Sen koommin hänestä ei ole kuulunut ja tuskin kuulukaan, hyvä niin.
Tämäkin aika järkyttävää, etovaa ja loukkaavaa käytöstä kokonaisuudessaan.
Eron jälkeen olen nähnyt lähes joka yö painajaisia hänestä ja pelkään seuraavan naisen puolesta. Luultavasti hänellä on jo sellainen.
Ap
Luin molemmat aloituksesi ja ei voi kun järkyttyä.
Selvä narsisti. Kiitä nyt itseäsi ja ota tämä vahvistavana kokemuksena. Onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään vakavampaa vaikka olet ollut kamalassa pyörityksessä.
Pidä myöskin nyt itsestäsi huolta äläkä kajoa päihteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoja juttuja tapahtui.
Esimerkiksi saattoi kehua paljon toisia naisia ollessamme ulkona. Alkuun testaili hyvinkin paljon kuinka reagoin näihin tilanteisiin kun hän leikittelee ottavansa nuoremman tai lähtevänsä toisen matkaan ja saa kenet haluaa.
Se oli outoa mutta hän päätti sen aina huumoriin mutta itse loukkaannuin sen toistuessa.
Kun suutuin viimeisen kerran niin lopetti tämän tavan ja pyysi anteeksi ja sanoi, että hän vain pelkää minun hylkäävän hänet. Siksi puhuu tuollaisia.
Oli myös todella outoja selityksiä hänen edellisistä suhteistaan, hänen käytöksestään, hänen egostaan, draamanhakuisuudesta (paljon tappeluita menneisyydessä) , huumeista, rötöksistä, pettämisestä, liikennerikkomuksista yms. Hän kertoi näitä tarinoita itse kehuskellen ja taas mukamas häveten. En oikein osannut aina reagoida saatika viitsinyt sillä tavalla kun olisin tahtonut.
Hän oli silloin nuori kuulemma kun tiettyjä asioita tapahtui mutta aika usein nämä teot olivat mielestään toisten syytä loppuen lopuksi.
Minulla olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa.
Henkisestä väkivallasta, kouluttamisesta, kun jäi kiinni pettämisestä (kertomus linkissä).
Aina olin jotenkin herkkä tai jotain jos suutuin.
No loppuvaiheessa olin lähinnä hullu.
Tunsin pienentyväni ja loppuen lopuksi olin hänestä jollain tapaa riippuvainen.
Jostain hyväksynnästä kenties.
Oli paljon ihania ja tasaisia aikoja mutta hyvin usein ristiriitoja ja hämmennystä.
Menin sekaisin ja menen edelleen kun kelaan taaksepäin.
Kerron vielä yhden esimerkin tämän miehen ristiriitaisesta ja epäluotettavasta käytöksestä.
Ystäväni kertoi, että kun olimme baarissa miehen ja kavereiden kanssa, niin samalla kun hän kertoi rakastavansa minua useaan kertaan illan aikana ja olimme julkisesti yhdessä, niin hän illan aikana yritti iskeä tuttavaani ja jopa meni hivelemään reittä ihan vieressä ollessani.
En ymmärrä enkä siitä ole jaksanut avautua hänelle. En ole enää taistellut paljoa vastaan sillä olen huomannut, ettei hän ymmärrä eikä se johda etenkään mihinkään hyvään.
Lähinnä itselle tulee kamala olo jos avautuu.
Oli pakko erota. Oli pakko kohdata totuus, siihen en olisi pystynyt ilman ystävääni.
Tietysti tein jatkuvasti eroprosessia mutta olin aivan sekaisin kaikesta ja olin lähinnä miehen kanssa kaksin suurimmaksi osaksi.
Erottuani hän uhkaili ystävääni ja haukkui tämän pystyyn todella uhkaavasti. Huusi kurkku suorana eikä kuunnellut ketään.
Ne nimitykset olivat kaikessa kauheudessaan myös naurettavia ja aivan käsittämätöntä.
Tämän jälkeen en ole mieheen ottanut yhteyttä. Hän itse pahoitteli jos hän on minua loukannut, kehui ihanaksi ja toivotti elämääni kaikkea hyvää.
Itse vain vastasin myötäilevästi lyhytsanaisesti takaisin ja hän luultavasti ymmärsi etten ole palaamassa takaisin.
Enkä palaa.
Nyt silmäni ovat auki ja olen taas lähellä itseäni mutta en läheskään toipunut.
Mielessä on älyttömästi asioita joista tahdon avautua, välillä tunnen ikävää mutta muistan taas kaiken ja ymmärrän täysin kuinka kuluttava ja sairas tilanne on ollut.
Päivä kerrallaan.
Onneksi tämä ei kestänyt puolta vuotta kauempaa ja pääsin pois ajoissa.
Ap