Mitä se tarkoittaa jos päiväkodilta kysellään että kuinka koet oman jaksamisen?

Onko se lapsi hirveän villi? eli josko kyselevän sen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien jaksaminen on yksi asia, josta ns. Lapset puheeksi -menetelmässä otetaan ihan nimenomaan esille. Tavoitteena on tarkastella lapsen elämää kokonaisvaltaisesti, ja siihen kuuluu myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi. Sama tavoite on menetelmästä riippumatta kaikessa varhaiskasvatuksessa: lapsen kasvusta huolehditaan yhteistyössä kodin kanssa.

Kukaan ei toivo toista Vilja Eerikaa, jolloin lapsen ja koko perheen hätä kyllä oli nähtävillä, mutta kukaan ei uskaltanut puuttua.

Kysymyksestä ei saa loukkaantua missään nimessä. Hyvä, jos omalla kohdallasi voit aidosti vastata, että jaksat ihan hyvin. Moni vanhempi ei ole samassa tilanteessa. Oikea-aikainen apu parantaa lapsen mahdollisuuksia oppia ja kasvaa hyväksi ihmiseksi. Äärimmillään tuo kysymys voi jopa estää perhesurman, joten hyvä että kysyvät.

Ennen vanhaan päivähoidon tehtävänä oli hoitaa lapset.

Nykyään sitten varhaiskasvatuksen tehtävänä on toimia ilmiantajana joka kyttää ja raportoi perheiden kotioloja. Näinkö sitä luottamusta rakennetaan?

Ohiksena tähän. Kyllä päivähoidossa on aina tarkkailtu perheiden tilanteita siinä mielessä, että katsotaan, ettei lasta haeta sekavassa olotilassa tai humalassa, katsotaan lapsen kuntoa ja vaatetusta, sitä miten lapsi käyttäytyy muita ja itseään kohtaan.

Se, että sanallisesti kysytään KAIKKIEN LASTEN VANHEMMILTA silloin tällöin, miten arki sujuu ja onko kaikki hyvin, ei ole sen kummempaa kyttäämistä ja raportointia. Jos vanhempi vastaa, että hyvää kuuluu, niin se on siinä.

Jos hän taas suhtautuu omituisen puolustavasti, alkaa kiukutella tai nostaa äläkän asiallisesta kysymyksestä, SE on omituista ja puolustusreaktio. Joten joo, kirjoittele vaan valituksia, se se vasta lasua kiinnostaakin, miksi joku on noin herkkänä tavallista kysymystä kohtaan.

Jos ap on vastannut ihan neutraalilla äänensävyllä, että hyvää kuuluu, niin se on paras asenne. Ei tarvitse heti kuvitella Stasia oven taakse salakuuntelemaan!

Päiväkotien suhtautuminen lapsen tilanteeseen kokonaisvaltaisesti ei ole lapselle haitaksi, vaan hyväksi. Tämä olisi syytä kaikkien ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsillasi ollut usein esim tahroja kun olette aamulla menneet? Oletko tarkistanut milloin viimeksi onko esimerkiksi kuravaatteet liian pienet?

Hyvänen aika, jos on tuommoista niin se pitää SANOA ääneen. Että lapsellanne on kuravaatteet jäämässä pieneksi ja että nyt on ollut tahroja, osaatteko sanoa mistä se johtuu? Ei epämääräisillä kysymyksillä kiusata vanhempia. Mistä se vanhempi tietää mikä sen huolen jaksamisesta aiheuttaa?

Järjestelmän lähtökohtana on se, että ongelmat pahenevat. Siksi jo pieniin ongelmiin tulee puuttua ja samalla ottaa selvää, onko perheellä myös muuta ongelmaa. Tämä tunnetaan nimellä varhaisen puuttumisen malli.

Asiat pitää kysyä suoraan, reilusti ja asiallisesti. Pelkkä epämääräinen miten on voinut jne. voidaan tulkita hyvin monella tavalla.

Kysypä takaisin. "Kiitos oikein hyvin. Mites itse jaksat?"

Oikeasti vaikuttaa ettei sulla todellakaan ole kaikki hyvin kun mokomalla päätäsi vaivaat. Olet yliherkkä, kuin potisit syyllisyyttä.

Mikset voi suoraan kysyä, mikä heitä sinun jaksamisessasi epäilyttää, onko lapsi levoton vai mistä on kyse. Niin aikuiset tekevät.

Oma napasi näkyy olevan tärkeämpi kuin vaikka lapsesi vointi. Huolestu takaisin ja kysy, miten hänellä menee päivähoidossa. Joka tapauksessa pää pois perseestä, ap.

Vierailija kirjoitti:

Nyt sataa alapeukkuja, mutta voisiko sinulla kuitenkin olla jaksamisessa jotain ongelmia? Se ei ole rikos vaan ihan normaalia elämää. Tulee vaan mieleen tuollaisesta kovasta selittelystä, ettei meillä ole mitään ongelmaa. Kuulostaa siltä niin kuin haluaisit kieltää väsymyksen, kun loukkaannut noin kovasti ja koet joutuneesi henkilökunnan hampaisiin. Itse ainakaan en yhtään häpeä, jos välillä vähän väsyttää. Tuollaiseen kysymykseen voisin vastata, että "ihan hyvin jaksan, mitä nyt välillä vähän väsyttää, kun tuli nukuttua huonosti ja työasiat stressaa, mutta kyllä se tästä". 

Tuosta vastauksesta jo selviääkin että miksi lapset voivat huonosti. 

Et kai lyö lapsiasi?

On muitakin kyselty kuinka voin, mutta siis oon vaan vastannut, että tosi hyvin, arki rullaa hyvin jne. Ja muutenkin kerron ahkerasti jos olen joskus käynyt kaverin kanssa leffassa tai syömässä tms ja lapsi ollut hoidossa. Näin huomaavat, että osaan ottaa apua vastaan, tukiverkostot löytyy jne. Niin ja en peittele epäkohtia tms. Jos lapsi temppuilee tms niin en hymyile väkisin jos ei hymyilytä.

Alussa siis kyseltiin, mutta lapsi oli 3 vuotta samassa päikyssä niin harvemmin kyseltiin alun jälkeen.

Mutta siis en oo jäänyt miettimään miksi kyselevät, niillä jää ehkä se vaihe päälle, kun puhuvat päivät pitkät lasten kanssa. Neuvolat olivat kyllä aina tosi kiusallisia kun sössöttäen kysyttiin aina käynnin päätteeksi, että miten itse voit, miten oma jaksamisesi 😄. Mutta se kuuluu heidän työhön. Saahan sitä kysyä😄

Vierailija kirjoitti:

On muitakin kyselty kuinka voin, mutta siis oon vaan vastannut, että tosi hyvin, arki rullaa hyvin jne. Ja muutenkin kerron ahkerasti jos olen joskus käynyt kaverin kanssa leffassa tai syömässä tms ja lapsi ollut hoidossa. Näin huomaavat, että osaan ottaa apua vastaan, tukiverkostot löytyy jne. Niin ja en peittele epäkohtia tms. Jos lapsi temppuilee tms niin en hymyile väkisin jos ei hymyilytä.

Alussa siis kyseltiin, mutta lapsi oli 3 vuotta samassa päikyssä niin harvemmin kyseltiin alun jälkeen.

Mutta siis en oo jäänyt miettimään miksi kyselevät, niillä jää ehkä se vaihe päälle, kun puhuvat päivät pitkät lasten kanssa. Neuvolat olivat kyllä aina tosi kiusallisia kun sössöttäen kysyttiin aina käynnin päätteeksi, että miten itse voit, miten oma jaksamisesi 😄. Mutta se kuuluu heidän työhön. Saahan sitä kysyä😄

Niin ja joskus itekki taputtelin päikyn ohjaajan selkää, ja muistutin, että kohta alkaa onneksi loma. Onhan se heidän työnsä rankkaa ja heidänkin tärkeä pitää huoli omasta jaksamisestaan.

Onpa salaperäistä. Huolta ei siis kerrota ääneen, jos kerätään todistusaineistoa lasua varten?

Onko joskus sattunut jotakin päiväkodin alueella? Onko lapsi vaikka temppuillut, niin että jouduit korottamaan ääntä?

Onko teillä ollut just vahingossa pieniä vaatteita tai tahroja? Onko vaatteissa jokin tunkan tms haju?

Miten lapsi käyttäytyy? Saattaako hän puhua joskus asioita jotka tulkitaan väärin?

Syökö lapsi hyvin? Syökö hän liikaa/liian vähän? Vaikuttaako nälkäiseltä tai siltä ettei halua ikinä ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien jaksaminen on yksi asia, josta ns. Lapset puheeksi -menetelmässä otetaan ihan nimenomaan esille. Tavoitteena on tarkastella lapsen elämää kokonaisvaltaisesti, ja siihen kuuluu myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi. Sama tavoite on menetelmästä riippumatta kaikessa varhaiskasvatuksessa: lapsen kasvusta huolehditaan yhteistyössä kodin kanssa.

Kukaan ei toivo toista Vilja Eerikaa, jolloin lapsen ja koko perheen hätä kyllä oli nähtävillä, mutta kukaan ei uskaltanut puuttua.

Kysymyksestä ei saa loukkaantua missään nimessä. Hyvä, jos omalla kohdallasi voit aidosti vastata, että jaksat ihan hyvin. Moni vanhempi ei ole samassa tilanteessa. Oikea-aikainen apu parantaa lapsen mahdollisuuksia oppia ja kasvaa hyväksi ihmiseksi. Äärimmillään tuo kysymys voi jopa estää perhesurman, joten hyvä että kysyvät.

Tuo Vilja Erika oli kyllä ääritapaus. Jos vanhempi on väsynyt ja kuka vanhempi ei olisi, se tuskin on peruste mihinkään erityistoimiin. Minusta tässä ollaan aika liukkaalla jäällä. Itsekin olisin varmaan voinut päätyä lasun kohteeksi lapsena näillä nykyisillä kriteereillä, samoin puolet kavereistani ja tavallisista hyvinvoivista keskiluokkaisista perheistä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme käyneet tuossa lapset puheeksi keskustelussa, jossa myös kerroin että koen jaksamisen hyvänä.

Olen huomannut että he eivät pidä siitä että tukemme yhdessä vasu-keskusteluihin ja lapset puheeksi yms ja vihjaavat että minä olisin voinut tulla yksin. Monesti pelkään tilanteita, jolloin jään yksin henkilökunnan kanssa, koska silloin näitä outoja kysymyksiä tulee. Pyrin aina hakemaan lapset niin, että on muitakin kuulijoita paikalla, koska silloin eivät kysele. Kerran he kysyivät, onko minulla varaa ostaa uutta vaippapakettia, kun vaipat ovat lopussa. Menin todella hämilleen. Ap

Oletko töissä?

Onko lapsi hoidossa siksi, että molemmat vanhemmat ovat töissä? Vai tuen tarpeen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai näin niin aina väärinpäin.

Suomalainen suuttuu jos kysytään ja loukkaantuu jos ei kysytä. Revi siitä sitten avoimempaa kommunikointikulttuuria ja matalamman kynnyksen avunsaantia.

Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia. Ei leikkiä psykiatreja tai tarkkailla ihmisiä tms

No lapsen parastahan siinä ajatellaankin, kun herää huoli kotioloista. Ehkä lapsessa tai äidissä on näkynyt merkkejä siitä, että kaikki ei ole ehkä ihan parhaalla tolalla. Väsymystä, outoja puheita tai kummallisia leikkejä. Tai sitten henkilökunta on vasta ollut koulutuksessa, jossa on painotettu kysymään myös vanhemmilta näiden jaksamisesta, koska vanhempien hyvinvointi näkyy suoraan lapsen hyvinvointina. :)

Itse olen töissä vanhusten kotihoidossa, ja kyllä meillekin opetetaan, että myös omaisen jaksamisesta on hyvä pitää huoli. Vaikkei mitään hälytysmerkkejä näkyisikään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tai näin niin aina väärinpäin.

Suomalainen suuttuu jos kysytään ja loukkaantuu jos ei kysytä. Revi siitä sitten avoimempaa kommunikointikulttuuria ja matalamman kynnyksen avunsaantia.

Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia. Ei leikkiä psykiatreja tai tarkkailla ihmisiä tms

No lapsen parastahan siinä ajatellaankin, kun herää huoli kotioloista. Ehkä lapsessa tai äidissä on näkynyt merkkejä siitä, että kaikki ei ole ehkä ihan parhaalla tolalla. Väsymystä, outoja puheita tai kummallisia leikkejä. Tai sitten henkilökunta on vasta ollut koulutuksessa, jossa on painotettu kysymään myös vanhemmilta näiden jaksamisesta, koska vanhempien hyvinvointi näkyy suoraan lapsen hyvinvointina. :)

Itse olen töissä vanhusten kotihoidossa, ja kyllä meillekin opetetaan, että myös omaisen jaksamisesta on hyvä pitää huoli. Vaikkei mitään hälytysmerkkejä näkyisikään!

Ei ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitavat ap lasua suunnitella ja pitää sinua masentuneena.

Miksihän? Viimeksi kun kyselivät selitin että meillä on monesti aamulla niin kiire ja pahoittelin jos olen ollut liian lyhytsanainen. Ap

Ainakin meidän kunnassa sosiaalitoimi painostaa päiväkoteja tekemään enemmän lasuja. Kouluissa lasuja tehdään keskimäärin noin 0,3 per oppilas ja vuosi, kun taas päiväkodeissa vastaava luku on 0,02 per lapsi ja vuosi. Keskeinen syy tähän epäsuhtaan on se, ettei päiväkodeissa tiedosteta lakisääteistä velvollisuutta tehdä lasu jos huoli herää ja ylipäätään ei olla perillä sosiaalitoimen varhaisen puuttumisen toimintamallista.

voisko tohon suhdelukuun vaikuttaa mm. se, että kouluikäisten kohdalla tehdään enemmän ilmoituksia lapsen omaan käytökseen liittyen Esimerkiksi päihteidenkäytöstä, koulusta lintsaamisesta, rikoksista kuten näpistykset, pilvenpoltto yms. Ei lastensuojeluilmoitus aina liity vanhempiin tai kotiolosuhteisiin mitenkään. Mun mielestä ihan loogista että vanhemmille lapsille tapahtuu enemmän ja koittavat enemmän rajoja, ja lasuja siksi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien jaksaminen on yksi asia, josta ns. Lapset puheeksi -menetelmässä otetaan ihan nimenomaan esille. Tavoitteena on tarkastella lapsen elämää kokonaisvaltaisesti, ja siihen kuuluu myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi. Sama tavoite on menetelmästä riippumatta kaikessa varhaiskasvatuksessa: lapsen kasvusta huolehditaan yhteistyössä kodin kanssa.

Kukaan ei toivo toista Vilja Eerikaa, jolloin lapsen ja koko perheen hätä kyllä oli nähtävillä, mutta kukaan ei uskaltanut puuttua.

Kysymyksestä ei saa loukkaantua missään nimessä. Hyvä, jos omalla kohdallasi voit aidosti vastata, että jaksat ihan hyvin. Moni vanhempi ei ole samassa tilanteessa. Oikea-aikainen apu parantaa lapsen mahdollisuuksia oppia ja kasvaa hyväksi ihmiseksi. Äärimmillään tuo kysymys voi jopa estää perhesurman, joten hyvä että kysyvät.

Ennen vanhaan päivähoidon tehtävänä oli hoitaa lapset.

Nykyään sitten varhaiskasvatuksen tehtävänä on toimia ilmiantajana joka kyttää ja raportoi perheiden kotioloja. Näinkö sitä luottamusta rakennetaan?

Ohiksena tähän. Kyllä päivähoidossa on aina tarkkailtu perheiden tilanteita siinä mielessä, että katsotaan, ettei lasta haeta sekavassa olotilassa tai humalassa, katsotaan lapsen kuntoa ja vaatetusta, sitä miten lapsi käyttäytyy muita ja itseään kohtaan.

Se, että sanallisesti kysytään KAIKKIEN LASTEN VANHEMMILTA silloin tällöin, miten arki sujuu ja onko kaikki hyvin, ei ole sen kummempaa kyttäämistä ja raportointia. Jos vanhempi vastaa, että hyvää kuuluu, niin se on siinä.

Jos hän taas suhtautuu omituisen puolustavasti, alkaa kiukutella tai nostaa äläkän asiallisesta kysymyksestä, SE on omituista ja puolustusreaktio. Joten joo, kirjoittele vaan valituksia, se se vasta lasua kiinnostaakin, miksi joku on noin herkkänä tavallista kysymystä kohtaan.

Jos ap on vastannut ihan neutraalilla äänensävyllä, että hyvää kuuluu, niin se on paras asenne. Ei tarvitse heti kuvitella Stasia oven taakse salakuuntelemaan!

Päiväkotien suhtautuminen lapsen tilanteeseen kokonaisvaltaisesti ei ole lapselle haitaksi, vaan hyväksi. Tämä olisi syytä kaikkien ymmärtää.

Jos vanhempi suhtautuu tällaiseen asiattomaan, selkeästi "huolten" löytämiseen tähtäävään asiattomaan yksityiselämänpuolelle menevään urkintaan ja uteluun puolustavasti, vihaisesti, ärsyyntyen tai muuten "epänormaalilla" tavalla, saattaa olla seuraus myös vuosikausia jatkuneesta perättömien ilmiantojen ja lasujen sekä valheiden vyyhdistä, jonka viranomaiset ja terveydenhuolto ovat ihmisen ympärille rakentaneet! Silloin ei enää rupatella mukavia avoimesti kahvikupposen äärellä, sosiaalityöstä tulee vihollinen kuten myös terveydenhuollosta ja päiväkodista/koulusta. Itseäni on auttanut ainoastaan lakimiehen,traumaterapeutin ja psykiatrian erikoislääkärin väliintulo- viranomaisten vuosien varrella valheillaan ja lainvastaisilla toimenpiteillään tuottama, pitkäkestoinen ja pysyvä traumatisaatio on todettu niin monelta taholta, että eivät enää minun "kuulumisiani" kysele ilman syytä! Perheeni on hajotettu, meitä on vainottu vuosien ajan ja vasta nyt on alettu kuuntelemaan, mistä on todella kysymys. Minun elämääni ja lapsille syntyneitä vaurioita se ei enää kuitenkaan poista. On täysin asiatonta kysellä vanhemmilta "mitä kuuluu" tilanteessa, jossa jokaista elettäsikin voidaan pitää "huostanottoon ja lainvastaisiin pakkotoimiin johtavana huostahuolen "oikeuttajana". 

Vierailija kirjoitti:

Voi voi nyt taas erityisherkkistä, kun menee tunteisiin. Eiköhän ne perheen parasta ajattele.

Mene nyt Huolitrolli uittuun. Tyylisi on tunnistettava. Oletko muuten vain diudau vai maksaako palkkasi Sanoma, kokoomus vai Pietarin trollitehdas, vai kaikki kolme yhdessä? Luodaan epäluottamusta ja siten epävakautta suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien jaksaminen on yksi asia, josta ns. Lapset puheeksi -menetelmässä otetaan ihan nimenomaan esille. Tavoitteena on tarkastella lapsen elämää kokonaisvaltaisesti, ja siihen kuuluu myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi. Sama tavoite on menetelmästä riippumatta kaikessa varhaiskasvatuksessa: lapsen kasvusta huolehditaan yhteistyössä kodin kanssa.

Kukaan ei toivo toista Vilja Eerikaa, jolloin lapsen ja koko perheen hätä kyllä oli nähtävillä, mutta kukaan ei uskaltanut puuttua.

Kysymyksestä ei saa loukkaantua missään nimessä. Hyvä, jos omalla kohdallasi voit aidosti vastata, että jaksat ihan hyvin. Moni vanhempi ei ole samassa tilanteessa. Oikea-aikainen apu parantaa lapsen mahdollisuuksia oppia ja kasvaa hyväksi ihmiseksi. Äärimmillään tuo kysymys voi jopa estää perhesurman, joten hyvä että kysyvät.

Tuo Vilja Erika oli kyllä ääritapaus. Jos vanhempi on väsynyt ja kuka vanhempi ei olisi, se tuskin on peruste mihinkään erityistoimiin. Minusta tässä ollaan aika liukkaalla jäällä. Itsekin olisin varmaan voinut päätyä lasun kohteeksi lapsena näillä nykyisillä kriteereillä, samoin puolet kavereistani ja tavallisista hyvinvoivista keskiluokkaisista perheistä ollaan.

Vilja-Eerika kuoli nimenomaan siksi, että kaikki palautettiin aina sossulle, jossa päätökset sitten tehtiin sossujohtaja-isoäidin painostuksesta. Jos yksikin ope tai lääkäri olisi ottanut suoraan yhteyttä POLIISIIN mustelmat nähtyään, olisi heti selvinnyt Laamasen juonet ja epävakaus myös sossuille. Eli Vilja-Eerikan tapauksen perusteella nimenomaan sossujen katteeton uskomus omaan kaikkivoipaisuuteensa aiheutti tragedian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien jaksaminen on yksi asia, josta ns. Lapset puheeksi -menetelmässä otetaan ihan nimenomaan esille. Tavoitteena on tarkastella lapsen elämää kokonaisvaltaisesti, ja siihen kuuluu myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi. Sama tavoite on menetelmästä riippumatta kaikessa varhaiskasvatuksessa: lapsen kasvusta huolehditaan yhteistyössä kodin kanssa.

Kukaan ei toivo toista Vilja Eerikaa, jolloin lapsen ja koko perheen hätä kyllä oli nähtävillä, mutta kukaan ei uskaltanut puuttua.

Kysymyksestä ei saa loukkaantua missään nimessä. Hyvä, jos omalla kohdallasi voit aidosti vastata, että jaksat ihan hyvin. Moni vanhempi ei ole samassa tilanteessa. Oikea-aikainen apu parantaa lapsen mahdollisuuksia oppia ja kasvaa hyväksi ihmiseksi. Äärimmillään tuo kysymys voi jopa estää perhesurman, joten hyvä että kysyvät.

Tuo Vilja Erika oli kyllä ääritapaus. Jos vanhempi on väsynyt ja kuka vanhempi ei olisi, se tuskin on peruste mihinkään erityistoimiin. Minusta tässä ollaan aika liukkaalla jäällä. Itsekin olisin varmaan voinut päätyä lasun kohteeksi lapsena näillä nykyisillä kriteereillä, samoin puolet kavereistani ja tavallisista hyvinvoivista keskiluokkaisista perheistä ollaan.

Vilja-Eerika kuoli nimenomaan siksi, että kaikki palautettiin aina sossulle, jossa päätökset sitten tehtiin sossujohtaja-isoäidin painostuksesta. Jos yksikin ope tai lääkäri olisi ottanut suoraan yhteyttä POLIISIIN mustelmat nähtyään, olisi heti selvinnyt Laamasen juonet ja epävakaus myös sossuille. Eli Vilja-Eerikan tapauksen perusteella nimenomaan sossujen katteeton uskomus omaan kaikkivoipaisuuteensa aiheutti tragedian.

Hehän jopa selvitti Laamasen asioita ja tiesivät että jokin on pahasti vialla ja silti kumarsivat sitä sosiaalijohtajaklaania.