Pidätkö siitä jos miehesi vaimottelee sinua muille?
Itseäni tuo yököttää. Siis jos puhuu tutuille, jotka kyllä tietää minut nimeltäkin. "Vaimo sitä, vaimo tätä", on mulla nimikin. Tulee jotenkin halvennettu olo.
Se on eri asia jos esittelee minut ihmiselle joka ei minua tunne, mutta sillonkin näin: "Tässä on Elsa, vaimoni".
Onneksi ei sentään emännäksi kutsu, niin juntti ei ole.
Kommentit (34)
Mieheni ovat vaimoitelleet minua, vaikka ei olla oltu naimisissakaan. Minusta se on oikein kiva tapa. Mieluummin kuin "akka" tai "muija", kuten monet miehet puhuvat tyttöystävistään ja vaimoistaan.
Vanhempanikin puhuivat meistä lapsista tuttaville aina tyyliin "tyttö/poika on pärjännyt koulussa hyvin".
Tässähän olikin kysymys siitä että sillä "vaimolla" on myös nimikin. Onko sitä nimeä niin vaikea käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Tässähän olikin kysymys siitä että sillä "vaimolla" on myös nimikin. Onko sitä nimeä niin vaikea käyttää?
Onko sinulle niin vastenmielistä se, että miehesi sanavalinnallaan lipsauttaa sinun olevan parisuhteessa hänen kanssaan etkä vain joku Tiina?
Jos puhuu joillekin jotka minäkin tunnen niin silloin käyttää ihan nimeä. Jos puhuu joillekin joita en tunne niin silloin on hyvä sanoa vaimo esim. "vaimoni sanoi... /vaimollani on... ym". Sitä en hyväksy että sanoisi esim. emännäksi.
Vieraille, jotka ei tunne mua tai tiedä nimeäni, toi olisi ihan informatiivista. Tutuille tuolla tavalla puhuvat kuuskymppiset.
Jos elämänmurheet on tuollaisia niin eipä hirveästi hätää ole sitten
Olen vähän samoilla linjoilla, vaimottelu särähtää korvaan, kuulee sitä keltä tahansa mieheltä.
Oliskohan se miehelle joku egoa nostattava asia, että hän "omistaa" vaimon?
Vierailija kirjoitti:
Jos elämänmurheet on tuollaisia niin eipä hirveästi hätää ole sitten
Niin, tännehän ei saa jakaa kuin elämän oikeita vastoinkäymisiä, ei mitään muuta.
Pitää puhua vain syövästä, väkivallasta, kuolemasta munuaisen jonottamisesta jne.
Älä viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän samoilla linjoilla, vaimottelu särähtää korvaan, kuulee sitä keltä tahansa mieheltä.
Oliskohan se miehelle joku egoa nostattava asia, että hän "omistaa" vaimon?
Eli vaimottelussa rassaa se omistetuksi tuleminen? Sen luulisi olevan ihana asia niin kauan kuin suhteessa on rakkautta ja toisesta tykkää. Sitten ymmärrän, että vaimottelu tuntuu pahalta, kun toinen kohtelee huonosti tai pitää itsestäänselvyytenä, tai käyttää sanaa "vaimo" negatiivisissa yhteyksissä, jolloin koko sana leimautuu pahaksi.
Vaimohan sinä olet! Siinä ei ole mitään junttimaista mutta jos sanoo emännäksi niin saisi lähdöt.
Olen ylpeä siitä, että olen mieheni vaimo ja sen tuntuu minusta hyvältä, että hän sitä myös korostaa. : )
T. Vaimo since -94
Vierailija kirjoitti:
Olen ylpeä siitä, että olen mieheni vaimo ja sen tuntuu minusta hyvältä, että hän sitä myös korostaa. : )
T. Vaimo since -94
Sama juttu. Kerran mieheni työpaikan juhlissa eräs miehen työkaverinainen tuli tutustumaan, koska "miehesi puhuu vaimostaan aina niin kauniisti töisssä".
T. Vaimo since -99
Minä sanon akaksi.
Ja akkahan se on, ei se ukkokaan ole.
Sanothan sääkin jo alotuksessa miehesi.
Minusta on ihan hyvä että mies puhuu minusta puolisona tai vaimona ihmisille jotka eivät tiedä nimeäni. Ei heidän sitä tarvitse kuulla puolisoltakaan. Yhteisillille tutuille puhuessa käyttää etunimeä. Voisi kyllä hiukan ärsyttää jos jostakin syystä noissa tilanteissa käyttäisi vaimo nimitystä.
No, vaimohan sinä olet. Mitäs menit naimisiin.