Miltä teistä tuntuu parisuhteessa jossa molemmat tekevät oman osansa kotitöistä

Valitettavasti siihen tottuu liiankin hyvin. Pitää aina välillä muistuttaa itseä että miten hyvässä suhteessa sitä oikeasti on.

Ei se vaikuta parisuhteen tilanteeseen oikein mitenkään, lapsiin enemmän.

Ihanalta!! Ihanaa tulla kotiin kun mies on siivonnut ja tehnyt ruokaa. Eikä se ole mikään ”yllätin vaimoni”-spesiaali vaan arkipäivää! <3

Meillä on työt jaettu kykyjen mukaan. Minä hoidan aivotyöt ja muija fyysiset hommat.

Elämä on helpompaa ja rennompaa.

Mun edellisessa parisuhteessa tein itse osan ja osa oli ulkoistettu (siivous). Mies teki pidempia paivia ja oli usein tyonsa takia pois kotoa, eli huushollin vetovastuu oli minulla. 

Toki itse pesi tyovaatteensa ym, vei roskat ja huolehti pihatoista ja koirasta ollessaan kotona. Minulle jai ruuanlaitto (viikolla), pyykinpesu ja keittion siistiminen. Mies kokkaili sitten niina viikonloppuina, kun ei ollut toissa. 

Tama oli mulle ihan ok, olisi ollut typeraa esim. vaatia miesta laittamaan ruokaa kotiin tultuaan, kun itse olin n. tuntia tai puoltatoista hanta aikaisemmin kotona. Mielestani teimme molemmat oman osamme, niissa puitteissa mika oli mahdollista. 

Nykyisessa suhteessa avomies on tyoton ja mina kokopaivatoissa. Niinpa avomies tekee kotona aivan kaikki kotityot kunnes tyollistyy, mina korkeintaan kokkailen viikonloppuisin jos hotsittaa. Jalleen kerran mun mielesta reilu jako. (Ja niin myos miehen mielesta, tama oli nimittain hanen ehdotuksensa.) 

Olen etäsuhteessa, joten molemmat tietysti hoitaa omat "kotityönsä" - jos nyt lapsettoman ihmisen siivouksia ja pyykkäyksiä yms. voi töiksi kutsua. Kun olen tyttöystävän luona pidempiä aikoja, niin silloin yleensä teen ruuat ja siivoilen, koska olen kotona sillä aikaa kun hän on töissä (itse olen opiskelija).

Ei meidän ole koskaan tarvinnut noista pikkujutuista riidellä, kun ei lapsettomalla pariskunnalla kerrostalossa mitään suurempia kotitöitä edes ole.

En vois kuvitella tilannetta, jossa mä tekisin kaiken. Ensinnäkin oon niin laiska, että en millään jaksaisi hoitaa kaikkea itse, ja toisaalta mulla on muutakin elämää kuin kotona haahuilu, joten kyllä ne hommat sitten tekemättä jäis, jos olisin yksin vastuussa. Tosin meillä on kyllä niin päin, että mä vastaan enemmän niistä "naisten töistä", eli siivouksesta, ruuanlaitosta, pyykistä ja astioista, mutta meillä onkin paljon niitä muita töitä, eli lämmitystä, puiden kantamista, pihahommaa ja remontointia. Mies on ehdottomasti ahkerampi kuin minä. Ja siis kyllä hän tekee näitä "sisähommiakin", mutta mun vastuualue tarkoittaa sitä, että huolehdin, että asiat tulee tehtyä, en pelkästään tee kaikkea itse.

Ihanalta. Koskaan ei tarvitse vääntää eikä nalkuttaa mistään

Toisaalta ei ole kokemusta muunlaisesta koska jo isäni hoiti kotia tosi hyvin, teki aina aamiaiset ja ruokaa tosi usein.

N 59 v

Tottuu ja ei. Mä olen jo kohta 20 vuotta ollut tällaisessa suhteessa (3 lasta) ja en tietenkään sinänsä noteeraa sitä, että mies tekee vähintään puolet kotitöistä, mutta kyllä mä välillä havahdun siihen että olen onnellinen tässä suhteessa ja arki on ihanan helppoa. Mies on ollut myös jokaisen lapsen kanssa vuoden kotona.

Disclaimer miesasiamiehille, me asutaan kerrostalossa ja auton, renkaanvaihdot hoitaa huoltamo.

Ei hemmetti että olen kateellinen, mulla kädetön mies. Kohta menee se viimeinen hermo ja suuntana eri osoitteet.

Tuntuu ihan normaalilta / tavalliselta.

Ei mun vanhemmillakaan ole sen kummempia suhteita ollut, eikä mun aiempi avomieskään velvollisuuksia laistanut (vaikkakin äitinsä ei ollut opetanut vessaa pesemään).

10v lapsellekin olen antanut omat velvollisuutensa (noin 2-10min päivä).

Tuntuu että olemme tasavertaisia ja koti on yhteinen yritys. Aina on tasapuolisesti tehty, eikä tulisi kuuloonkaan että olisin sellaisessa suhteessa jossa ei tehdä.