Me kolmekymppiset olemme rasite yhteiskunnalle.

Mites muut 30 vuotiaat koette asian?

Väestöliiton edustaja voisi nyt lukaista tätä topikkia. Tässä on meinaa asiaa!

Eihän tuo ole huono ikä. Odotas, kun olet 50+ ja työtön.

👍

Nainen on aina huono sijoitus työnantajalle. Nuorena ei palkata kun kohta alat pukata penskoja ja jäät pitkille vapaille.

sitten kun olet lapset tehnyt ja palaamassa töihin, olet huono sijoitus kun sitten ollaan sairaiden lasten kanssa koko ajan saikulla.

Sitten kun lapset on jo aikuisia eikä niistä ole enää huolta, oletkin liian vanha eikä sinuun kannata enää sijoittaa.

Tämän kanssa olen kamppaillut elämän läpi. Nyt 50+ ikäisenä sitten edelleen yrittää saada sitä unelmiensa työtä, eipä taida onnistua ennen eläke päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole huono ikä. Odotas, kun olet 50+ ja työtön.

Kuules, ei tätä herkkua ole! Olen 29v ja elämä ollut täysin tyhjä jo 10 vuotta. Ei romansseja, ei ilouutisia mistään, ei pysyviä työpaikkoja, kaikki kokoajan muuttuu ja uudistuu.

Nyt työttömänä elän kuin iäkkäät. Päivittäin puuroa ja lenkkiä.

En olisi ikinä halunnut syntyä jos olisin tiennyt kuinka kamalaa tämä elämä on, yrityksistä huolimatta.

Yritä tässä sitten perustaa perhettä, kun vakituista työpaikkaa et saa mistään kovasta yrittämisestä huolimatta. Ei mitään taloudellista turvallisuuden tunnetta, että voisi suunnitella tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina huono sijoitus työnantajalle. Nuorena ei palkata kun kohta alat pukata penskoja ja jäät pitkille vapaille.

sitten kun olet lapset tehnyt ja palaamassa töihin, olet huono sijoitus kun sitten ollaan sairaiden lasten kanssa koko ajan saikulla.

Sitten kun lapset on jo aikuisia eikä niistä ole enää huolta, oletkin liian vanha eikä sinuun kannata enää sijoittaa.

Tämän kanssa olen kamppaillut elämän läpi. Nyt 50+ ikäisenä sitten edelleen yrittää saada sitä unelmiensa työtä, eipä taida onnistua ennen eläke päiviä.

Lahjoitin juuri tämän takia omat munasoluni jonkun toisen käyttöön. Oma aikani ei riitä lisääntymiseen ja sain tästä hiukan taskurahaa onnettomasti palkatun työni ohelle. Saakoot nyt joku toinen perhe lisääntyä minun avustuksella.

Pääsin 30-vuotiaana opiskelemaan unelma-ammattiini, joka työllistää kohtuullisen hyvin. Nyt olen vanhempainvapaalla vauvani kanssa. Lapsi oli vielä suurempi unelma. Olen onnellisempi kuin koskaan.

Ikävuodet 19-29 olivat yhtä helvettiä rahahuolineen, pieleen menneine parisuhteineen, pätkätöineen ja masennuksineen. Kovasti töitä vaan, kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina huono sijoitus työnantajalle. Nuorena ei palkata kun kohta alat pukata penskoja ja jäät pitkille vapaille.

sitten kun olet lapset tehnyt ja palaamassa töihin, olet huono sijoitus kun sitten ollaan sairaiden lasten kanssa koko ajan saikulla.

Sitten kun lapset on jo aikuisia eikä niistä ole enää huolta, oletkin liian vanha eikä sinuun kannata enää sijoittaa.

Tämän kanssa olen kamppaillut elämän läpi. Nyt 50+ ikäisenä sitten edelleen yrittää saada sitä unelmiensa työtä, eipä taida onnistua ennen eläke päiviä.

Tästä oli tutkimus, jossa lähetettiin 5000 hakemusta, ja naiset kaikista maista saivat kutsun haastatteluun miehiä todennäköisemmin. On myös tutkimuksia, joissa naiset valitaan työhaastattelusta miehiä todennäköisemmin joka ikäluokassa.

Tässä oli puhe 30+ ihmisistä yleensä. Tiedän että tämä on naispainotteinen foorumi, mutta onko tästäkin pakko yrittää saada pelkästään naiset uhreiksi, kun tilanne koskee molempia sukupuolia.

Itse perustin perheen 20 - vuotiaana. Sain kolme lasta ja lähdin opiskeleen. Valmistuin 30 vuotiaana ja siitä lähtien olen ollut töissä. Nyt olen 40v.

Ihmiset ovat rasite yhteiskunnalle. Kohdusta hautaan pelkkiä kulueriä kaikki.

Olen 31, vakituisessa työssä ja omistusasuja. Nuorena tuli sössittyä raha-asiat, mutta ne kaikki on hoidettu ja kuitattu. En koe itseäni yhteiskunnan taakaksi.

Mitä ihmettä? Ei suinkaan, mutta ymmärrän tavallaan tunnelmasi - yhteiskunta tässä mätä on ja käyttää nuoria (lasken kolmekymppiset nuoriksi) todella härskisti hyväkseen, sorsii ja päälle vielä haukkuu ja syyllistää.

T. täti 55

Olen 33-vuotias, avioliitossa, 2 lasta, vakityöt molemmilla ja omistusasunto ja vielä 2 autoakin. En koe olevani taakka, vaan juuri sellainen kuin ihmisen kuuluukin olla. Kovalla työllä olen kaiken ansainnut ja mitään en ole valmiina saanut.

Työelämän vaatimukset on nykyään että pitää olla nuori maks 30 v hyvin koulutettu ja mieluusti 20 vuoden työkokemuksella. Jos pelkällä päivärahalla + 9 e haluaa painaa töitä niin saat aina paikan. Silloin ei haittaa vaikka olisit vanha viiskymppinen.

M48

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-vuotias, avioliitossa, 2 lasta, vakityöt molemmilla ja omistusasunto ja vielä 2 autoakin. En koe olevani taakka, vaan juuri sellainen kuin ihmisen kuuluukin olla. Kovalla työllä olen kaiken ansainnut ja mitään en ole valmiina saanut.

Viimeistään sitten olet taakka, kun eläkeikä koittaa ja vanhuuden vaivat alkavat. Silloin ei kukaan enää muista tekemiäsi töitä ja maksamiasi veroja.

Jep, paskaduunista toiseen ja pitää elää kädestä suuhun. Lapsia en tule koskaan tekemään vaikka mies onkin. En todellakaan haluaisi siirtää eteenpäin näitä paska/köyhyys-geenejä! Tuskin tämä elämä tästä tulee sen ihmeellisemmäksi koskaan muuttumaan..

Vierailija kirjoitti:

Jep, paskaduunista toiseen ja pitää elää kädestä suuhun. Lapsia en tule koskaan tekemään vaikka mies onkin. En todellakaan haluaisi siirtää eteenpäin näitä paska/köyhyys-geenejä! Tuskin tämä elämä tästä tulee sen ihmeellisemmäksi koskaan muuttumaan..

älä syytä itseäsi vaan taloustilannetta, jota korjataan siirtämällä työt halvemman työvoiman maihin ja automatisoimalla ne työpaikat robottien hoidettavaksi, joita täällä vielä olisi

En minä ainakaan ole. Ikinä en ole ollut työtön ja olen perusterve kuten perheenkin eli käytämme äärimmäisen vähän terveyspalveluita. En myöskään saa mitään tukia lukuunottamatta lasten isän maksamaa elatustukea joka tulee hänen palkoistaan, ei kelalta.