Miksei työpaikalla saa kunnon perehdytystä?

On varmaankin tehokkaampaa ja taloudellisesti tuottavampaa olla panostamatta opetukseen.  Mutta eihän se tosiaan kovin työntekijäystävällistä ole eikä aina loppupeleissä järkevääkään.

Se on työpaikka. Ei koti tai koulu, jossa äiti tai opettaja pitää kädestä kiinni. Tällä mitataan myös sitä motivaatiota, tahtoa oppia ja edetä, jne. ja siksi on myös se koeaika onko työntekijä oikea henkilö kyseiseen paikkaan, jos ei puolessa vuodessa täytä työn vaatimuksia.

Kyllä ihminen työpaikallakin on pitkälti oman onnensa seppä.  Ei muut voi olla koko ajan tukemassa.  Se oppii ken oikeasti haluaa.

Annoitko työhaastattelussa työnantajalle/rekrytoijalle virheellisen käsityksen, että olet oma-aloitteinen, sulla on kokemusta vastaavista työtehtävistä ja tiedät, millaista työtä olet hakemassa? Jos näin, eivät palkatessaan sinut tienneet, että todellisuudessa oletkin tumpelo ja tarvitset jonkun opettamaan kaikki asiat. 

Työt ovat nykyisin huomattavasti vaativampia ja vähemmän rutiininomaisia kuin esimerkiksi vielä 20 vuotta sitten, ja työntekijöihin kohdistuvat odotukset ovat sen mukaisesti kasvaneet.  Jos ei katso pärjäävänsä on viisainta yrittää etsiä toisenlainen työ.  Ehkä julma vaatimus, mutta tällainen on työelämän nykytodellisuus.

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Jokaisesta työyhteisöstä taitaa löytyä niitä kiviriippoja jotka eivät tunnu osaavat ottaa haltuun minkäänlaista työtehtävää!  Muut saa neuvoa ja opastaa jatkuvasti.  Kenen etu tämä on?

No on kokemusta. Mulle annetaan ihmisiä kylmiltään hoidettavaksi enkä tiedä yhtään miten niiden kanssa ollaan tai onko heillä allergioita ym. Kaikesta otat ite selvää.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta työyhteisöstä taitaa löytyä niitä kiviriippoja jotka eivät tunnu osaavat ottaa haltuun minkäänlaista työtehtävää!  Muut saa neuvoa ja opastaa jatkuvasti.  Kenen etu tämä on?

Olet varmaan asenteellasi ihana työkaveri.

Täällähän on terävää porukkaa? Työelämätutkijat ja terve järki ovat kyllä eri mieltä. Ei taida olla hiljaisen tiedon jakaminen tuttu termi näille ajatusten tonaville?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Mitä ihmettä ovat hiljaiset säännöt?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisesta työyhteisöstä taitaa löytyä niitä kiviriippoja jotka eivät tunnu osaavat ottaa haltuun minkäänlaista työtehtävää!  Muut saa neuvoa ja opastaa jatkuvasti.  Kenen etu tämä on?

Minusta on ihan ok auttaa ja opastaa muita jos vain itse osaan. Ei todellakaan mitään kiviriippoja vaan ihmisiä jotka ovat uuden tehtävän edessä. Sen takiahan täällä ollaan että yhdessä mennään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen työpaikallakin on pitkälti oman onnensa seppä.  Ei muut voi olla koko ajan tukemassa.  Se oppii ken oikeasti haluaa.

Joo mutta kyllä työkaverilta pitää voida tarvittaessa kysyä neuvoa.

Kyllä kuulostaa tutulta tuo keskustelun aloittajan tilanne!  Olin itse vakuutusalalla ja ne viimeiset vuodet sai tosiaan itse ottaa kaikesta selvää.   Kysyä toki sai mutta jotenkin tuntui olevan oman onnensa nojassa.  Tuli väkisinkin mieleen että jos en pärjää niin eikun ulos, uusia löytyy kyllä tilalle.  Inhimillisyyttä ja tukea olisin toivonut enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Näin on ollut kaikissa työpaikoissa, joissa itsekin olen ollut. On annettu perehdytyskansio tai linkki intraan, josta selviää suurin osa em asioista. Tosin talokohtaisiin tietojärjestemiinkin on pitänyt perehtyä ensin itse mm lukemalla niiden käyttöohjeet. Jos edelleen tulee jokin yksittäinen tenkkapoo tietojärjestelmän käytön kanssa, on voinut kysyä työkaverilta. Joissain paikoissa on pitänyt asentaa joitakin ohjelmia työasemalle itse, mutta ohjeet siihenkin on löytynyt intrasta. 

Ja on se firmankin etu jos uusi työntekijä pääsee nopeasti jyvälle tehtävistään, otetaan mukaan työyhteisöön, ja pääsee sitten tekemään niitä huippusuorituksia mitä aina työpaikkailmoituksissa penätään:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Mitä ihmettä ovat hiljaiset säännöt?

Hiljainen sääntö voi olla esim se, että avokonttorissa ei puhuta puhelimeen vaan mennään tarkoitukseen varattuun kopperoon puhelun ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa tutulta tuo keskustelun aloittajan tilanne!  Olin itse vakuutusalalla ja ne viimeiset vuodet sai tosiaan itse ottaa kaikesta selvää.   Kysyä toki sai mutta jotenkin tuntui olevan oman onnensa nojassa.  Tuli väkisinkin mieleen että jos en pärjää niin eikun ulos, uusia löytyy kyllä tilalle.  Inhimillisyyttä ja tukea olisin toivonut enemmän.

Siis aivan käsittämätöntä käytöstä työnantajalta. Miksi apua ja neuvoja pantataan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Mitä ihmettä ovat hiljaiset säännöt?

Hiljainen sääntö voi olla esim se, että avokonttorissa ei puhuta puhelimeen vaan mennään tarkoitukseen varattuun kopperoon puhelun ajaksi. 

OK. Tuntuu vähän hassulta että tästä täytyy mainita erikseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Mitä ihmettä ovat hiljaiset säännöt?

Hiljainen sääntö voi olla esim se, että avokonttorissa ei puhuta puhelimeen vaan mennään tarkoitukseen varattuun kopperoon puhelun ajaksi. 

OK. Tuntuu vähän hassulta että tästä täytyy mainita erikseen..

Niinhän se on, mutta ei ole itsestäänselvää kaikille.