Miksei työpaikalla saa kunnon perehdytystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Mitä ihmettä ovat hiljaiset säännöt?

Hiljainen sääntö voi olla esim se, että avokonttorissa ei puhuta puhelimeen vaan mennään tarkoitukseen varattuun kopperoon puhelun ajaksi. 

OK. Tuntuu vähän hassulta että tästä täytyy mainita erikseen..

Niinhän se on, mutta ei ole itsestäänselvää kaikille. 

Esimiehet muuten harvoin noudattavat tätä sääntöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa tutulta tuo keskustelun aloittajan tilanne!  Olin itse vakuutusalalla ja ne viimeiset vuodet sai tosiaan itse ottaa kaikesta selvää.   Kysyä toki sai mutta jotenkin tuntui olevan oman onnensa nojassa.  Tuli väkisinkin mieleen että jos en pärjää niin eikun ulos, uusia löytyy kyllä tilalle.  Inhimillisyyttä ja tukea olisin toivonut enemmän.

Siis aivan käsittämätöntä käytöstä työnantajalta. Miksi apua ja neuvoja pantataan

Työpaikoissa, joissa olen ollut, kaikki tarvittava alkuperehdytys on löytynyt kirjallisena yrityksen intrasta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että työkaveri tulee uuden työntekijän viereen lukemaan ääneen, mitä intrassa lukee. Kun etsii intrasta tietoa itse (eikä työkaveri tee sitä puolestasi), tulee huomanneeksi sieltä otsikoita ja linkkejä, joita tietää myöhemmin  tarvitsevansa. 

- eri - 

Vierailija kirjoitti:

Ja on se firmankin etu jos uusi työntekijä pääsee nopeasti jyvälle tehtävistään, otetaan mukaan työyhteisöön, ja pääsee sitten tekemään niitä huippusuorituksia mitä aina työpaikkailmoituksissa penätään:D

Juuri näin!

Onkohan niin, että koska nykyisin ei enää juurikaan ole helppoja, nopeasti opittavia rutiinitöitä, osa työntekijöistä putoaa kelkasta ja kokee turhautumista ja tarpeettomuutta?  Jokaiselle ei yksinkertaisesti taida löytyä sopivaa työtä, eikä varmaan voi olettaa, että muut ovat koko ajan kantamassa.

Joillakin työpaikoilla on perehdyttäjät, jotka ohjaavat uuden työntekijän sisään talon systeemeihin.

Hiljaiset säännöt ovat ” sääntöjä ” jotka kaikki tietävät ja joita noudatetaan, mutta niitä ei ole kirjattu mihinkään.

Näin ollen uusi työntekijä ei voi tietää uuden työpaikkansa hiljaisista säännöistä.

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on terävää porukkaa? Työelämätutkijat ja terve järki ovat kyllä eri mieltä. Ei taida olla hiljaisen tiedon jakaminen tuttu termi näille ajatusten tonaville?

Ihminen unohtaa hyvin nopeasti jonkun yksittäisen kerrotun detaljin, jos ei tarvitse sitä työssään jatkuvasti. Varsinkin tilanteessa, kun on paljon uutta opittavaa. Hiljainen tieto syntyy kokemuksen ja ymmärryksen kautta. Jos yrittää opetella ulkoa valtavan määrän nippelitietoja, jotka työkaverit ovat kertoneet, ei todellisuudessa pysty ymmärtämään, miksi jokin asia on  tehtävä tavalla A eikä tavalla B. Eikä myöskään pysty perustelemaan, miksi tapa B olisi kuitenkin parempi tapa kuin tapa A. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan niin, että koska nykyisin ei enää juurikaan ole helppoja, nopeasti opittavia rutiinitöitä, osa työntekijöistä putoaa kelkasta ja kokee turhautumista ja tarpeettomuutta?  Jokaiselle ei yksinkertaisesti taida löytyä sopivaa työtä, eikä varmaan voi olettaa, että muut ovat koko ajan kantamassa.

Varmasti näin. Lisäksi monissa työpaikoissa asiat muuttuvat varsin lyhyellä syklillä. Tulee koko ajan uutta opeteltavaa (myös niille vanhoille konkareille). 

Kokemukseni mukaan tämä on suomalaisen työelämän yleinen ongelma. Kun määräaikainen työsuhteeni oli päättymässä, esimieheni halusi jutella kanssani ja pyysi antamaan palautetta. Kerroin sitten, että alku oli hieman hankalaa, kun en saanut kunnollista perehdyttämistä työtehtäviini. Lisäsin vielä, että tämä on yleistä suomalaisissa työpaikoissa. Esimieheni harmistui selvästi, koska hän oli yhtenä monista ollut minua "perehdyttämässä" . No, yritetään parantaa jatkossa, hän tokaisi kulmat kurtussa ja keskustelu päättyi siihen. En tiedä, olettiko hän että minulla olisi ollut työstäni vain positiivista kerrottavaa, vai mitä, mutta työtehtävät olivat kuitenkin sellaisia, että niihin olisi vaadittu kunnollinen perehdyttäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on työpaikkakohtaisia isoja eroja. Perehdytys pitää aina olla, mutta sen sisältö on minusta lähinnä työvälineiden sijainti, byrokratia, peruskäytännöt, hiljaiset säännöt, työtehtävien sisältö ja työsuhde-edut. Työtehtävien tekoa opetetaan tarvittaessa, mutta oletus on, että palkattu täyttää osaamisen osalta vaatimustason, joka on hakuprosessissa määritelty ja vain työpaikkakohtaiset asiat opetetaan eikä itse työntekoa. Eli esim. sihteerin oletetaan osaavan office-ohjelmisto, mutta tilavarausjärjestelmä perehdytetään.

Mitä ihmettä ovat hiljaiset säännöt?

Hiljaisia sääntöjä ovat työpaikan kirjaamattomat käytänteet esim. missä järjestyksessä käydään ruokailemassa, jos ei ole varsinaisia ruokailuvuoro/tauotus/kassatuurauslistoja. Tai miten työpäivä/työviikko/työvuosi kannattaa jaksottaa, jos työ on sen tyyppistä, että siinä on paljon itseohjautuvuutta. Samoin hiljaisissa säännöissä voi olla käytänteitä kahvihuoneen siistinä pidosta, kahvikassasta/kahvipakettien tuonti listoista yms. 

On olemassa työpaikkoja, joissa ei ole mitenkään yksiselitteisesti määritelty, miten jokaisen työntekijän pitää työnsä tehdä. Olin edellisessä ammatissani alalla, jossa oli ihan selkeät säännöt, että aamulla teet ensin asiat A,B ja C, sen jälkeen asiat D ja E, sitten voit käydä lounastauolla, sen jälkeen teet asiat F, G ja H ja jos vielä ehdit, teet asian I. Ja sama rutiini joka päivä.

Vaihdoin alaa ja ensimmäisessä työpaikassani koin kulttuurishokin. Perhedyttäjä (joka teki ihan erilaista työtä kuin minä) näytti mulle työpisteeni, kahvihuoneen, vessat, perehdytysmapin ja käski kysymään, jos tulee jotain kysyttävää. Eka päivä meni perehdytysmappiin ja tietokoneelle asennettuihin ohjelmiin tutustuessa. Seuraavana aamuna olin kuin öö aapisen laidassa eikä aavistustakaan, mitä mun konkreettisesti oletettiin tekevän. Tiesin kyllä, mikä oli vastuualueeni ja että asiakkaani oli Kaakkois-Suomi, mutta tuijotin vain typeränä tietokoneen näyttöä ja mietin, miten osaan mennä kysymään perehdyttäjältä mitään, kun en tiedä, mitä mun pitäisi kysyä. Menin esimiehen luokse ja kerroin, että en nyt oikein tiedä, mistä ja miten mun pitäisi aloittaa. Esimies tuumasi, että saan aivan vapaasti itse päättää, miten toimin. Työnantaja oli asettanut mulle vain tavoitteen (ja sekin varsin ympäripyöreä) ja sain ihan itse päättää, millä tavoin saavutan tuon tavoitteen. Mulla ei ollut työssäni edeltäjää eli kukaan muu firmassa ei ollut tehnyt samaa kuin mihin mut oli palkattu. Vaikka aikaa on kulunut jo 20 vuotta, muistan vielä hyvin hämmennyksen, mitä koin ensimmäisinä päivinä uudessa työpaikassani. 

Työntekijä on palkattu töihin ei opastettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa työpaikkoja, joissa ei ole mitenkään yksiselitteisesti määritelty, miten jokaisen työntekijän pitää työnsä tehdä. Olin edellisessä ammatissani alalla, jossa oli ihan selkeät säännöt, että aamulla teet ensin asiat A,B ja C, sen jälkeen asiat D ja E, sitten voit käydä lounastauolla, sen jälkeen teet asiat F, G ja H ja jos vielä ehdit, teet asian I. Ja sama rutiini joka päivä.

Vaihdoin alaa ja ensimmäisessä työpaikassani koin kulttuurishokin. Perhedyttäjä (joka teki ihan erilaista työtä kuin minä) näytti mulle työpisteeni, kahvihuoneen, vessat, perehdytysmapin ja käski kysymään, jos tulee jotain kysyttävää. Eka päivä meni perehdytysmappiin ja tietokoneelle asennettuihin ohjelmiin tutustuessa. Seuraavana aamuna olin kuin öö aapisen laidassa eikä aavistustakaan, mitä mun konkreettisesti oletettiin tekevän. Tiesin kyllä, mikä oli vastuualueeni ja että asiakkaani oli Kaakkois-Suomi, mutta tuijotin vain typeränä tietokoneen näyttöä ja mietin, miten osaan mennä kysymään perehdyttäjältä mitään, kun en tiedä, mitä mun pitäisi kysyä. Menin esimiehen luokse ja kerroin, että en nyt oikein tiedä, mistä ja miten mun pitäisi aloittaa. Esimies tuumasi, että saan aivan vapaasti itse päättää, miten toimin. Työnantaja oli asettanut mulle vain tavoitteen (ja sekin varsin ympäripyöreä) ja sain ihan itse päättää, millä tavoin saavutan tuon tavoitteen. Mulla ei ollut työssäni edeltäjää eli kukaan muu firmassa ei ollut tehnyt samaa kuin mihin mut oli palkattu. Vaikka aikaa on kulunut jo 20 vuotta, muistan vielä hyvin hämmennyksen, mitä koin ensimmäisinä päivinä uudessa työpaikassani. 

😂

Hyvä kysymys.

Omalla kohdallani katkaistiin juuri työsopimus koeajalla, kun en oppinut tarvittavia asioita "riittävän nopeasti". Kyseessä siis myyjän työ elintarvikeketjun liikkeessä, josta minulla ei aikaisemmin ollut kokemusta. Asiakaspalvelusta kyllä, mutta ei kyseisestä ketjusta. Tein jo haastattelussa selväksi, että kokemusta ei sitten ole, mutta jos saan riittävän perehdytyksen tehtäviin, opin nopeasti. Vakuutin heidät ilmeisesti muuten, kun kerran sain paikan. Kun työt alkoivat, yritin kysellä perehdytystä eri tehtäviin jotka työhön kuuluivat kassan lisäksi, mutta milloin ei ehditty, milloin ei ollut kiinnostusta. Lopulta olin se, jolle näytettiin ovea, kun en osannut hommia joita minulle ei ollut koskaan edes näytetty. Reilua. 

ylös

Usein ei vain ole ketään, joka pystyisi perehdyttämään juuri kyseiseen tehtävään, jos edeltäjä on jo lähtenyt talosta. Työpaikan peruskäytännöt ovat sitten erikseen.

Asiantuntijatyössä on ihan yleistä, että ihmiseltä odotetaan myös työsuhteen alussa paljon itseohjautuvuutta. Ja useimmissa työpaikoissa on tosiaan työpaikan intra ja oletetaan työntekijän itse lukevan sen läpi ja sen jälkeen kysyvän jos on jotain sellaista mitä intrasta ei löytynyt. Perehdyttäjä esittelee tilat, antaa avaimet ja kännykän, kertoo kahvihuonekulttuurista ja työyhteisöstä ja sen jälkeen jokainen työntekijä perehtyy itse ja kysyy itse.

On tosiaan myös mahdollista tulla työhön, jota kukaan ei ole tehnyt aikaisemmin. Itsekin olen. Silloin kukaan ei voi perehdyttää sua, kun ei ole olemassa ihmistä joka tietäisi miten sinun työtäsi tehdään. On vain olemassa joku lause lakikirjassa/yrityksen strategiassa/johtoryhmän pöytäkirjassa, joka määrittelee sun tavoitteen. Itse sitten keksitään miten tuohon tavoitteeseen päästään.

Tässä nykyisessä työssäni edeltäjäni perehdytti minua työhöni 3 tuntia, tapasin organisaation sidosryhmät 1 päivän ajan ja esimieheni perehdytti minua 4 tuntia. Se oli jo todella paljon. Loput luin itse intrasta, ja edeltäjäni papereista. Onneksi taktisesti vaihdoin työpaikkaa heinäkuun alussa - arvasin, että opittavaa on paljon. Tässä työssä on hiljaista heinäkuussa ja minulle oli hyvin aikaa perehtyä asioihin ja välttämättömiin asioihin oli paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys.

Omalla kohdallani katkaistiin juuri työsopimus koeajalla, kun en oppinut tarvittavia asioita "riittävän nopeasti". Kyseessä siis myyjän työ elintarvikeketjun liikkeessä, josta minulla ei aikaisemmin ollut kokemusta. Asiakaspalvelusta kyllä, mutta ei kyseisestä ketjusta. Tein jo haastattelussa selväksi, että kokemusta ei sitten ole, mutta jos saan riittävän perehdytyksen tehtäviin, opin nopeasti. Vakuutin heidät ilmeisesti muuten, kun kerran sain paikan. Kun työt alkoivat, yritin kysellä perehdytystä eri tehtäviin jotka työhön kuuluivat kassan lisäksi, mutta milloin ei ehditty, milloin ei ollut kiinnostusta. Lopulta olin se, jolle näytettiin ovea, kun en osannut hommia joita minulle ei ollut koskaan edes näytetty. Reilua. 

Mä ymmärrän sekä sinua että työnantajaa. Työnantajasi varmaan ajatteli, ettei mikään niistä töistä kassatyön lisäksi ollut niin vaativa, että niihin olisi tarvinnut ensin perehdytystä. Ajatteli, että reippaasti alat tekemään, käytät maalaisjärkeäsi (ja mahdollista aiempaa osaamistasi tai koulutustasi alalle) ja vasta sitten, kun olet epävarma, pitäisikö jokin asia tehdä näin vai noin, kysyt työkaverilta. Sinä taas ajattelit, että jos saisit ensin perehdytyksen hommaan, pystyisit tekemään sen alusta alkaen oikein eikä sun tarvitsisi vaivata työkavereitasi kysymyksillä. Kumpikin ajatttelutapa on ihan ymmärrettävä ja on ihan normaalia, että uutena työntekijänä pelkää tekevänsä jotain väärin. Sanotaan, että "työ tekijäänsä opettaa" ja ilmeisesti työnantajasi ajatteli, että et hommaa tehdessäsi kuitenkaan pysty aiheuttamaan mitään merkittävää vahinkoa. 

t. Se öö aapisen laidassa

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijatyössä on ihan yleistä, että ihmiseltä odotetaan myös työsuhteen alussa paljon itseohjautuvuutta. Ja useimmissa työpaikoissa on tosiaan työpaikan intra ja oletetaan työntekijän itse lukevan sen läpi ja sen jälkeen kysyvän jos on jotain sellaista mitä intrasta ei löytynyt. Perehdyttäjä esittelee tilat, antaa avaimet ja kännykän, kertoo kahvihuonekulttuurista ja työyhteisöstä ja sen jälkeen jokainen työntekijä perehtyy itse ja kysyy itse.

On tosiaan myös mahdollista tulla työhön, jota kukaan ei ole tehnyt aikaisemmin. Itsekin olen. Silloin kukaan ei voi perehdyttää sua, kun ei ole olemassa ihmistä joka tietäisi miten sinun työtäsi tehdään. On vain olemassa joku lause lakikirjassa/yrityksen strategiassa/johtoryhmän pöytäkirjassa, joka määrittelee sun tavoitteen. Itse sitten keksitään miten tuohon tavoitteeseen päästään.

Tässä nykyisessä työssäni edeltäjäni perehdytti minua työhöni 3 tuntia, tapasin organisaation sidosryhmät 1 päivän ajan ja esimieheni perehdytti minua 4 tuntia. Se oli jo todella paljon. Loput luin itse intrasta, ja edeltäjäni papereista. Onneksi taktisesti vaihdoin työpaikkaa heinäkuun alussa - arvasin, että opittavaa on paljon. Tässä työssä on hiljaista heinäkuussa ja minulle oli hyvin aikaa perehtyä asioihin ja välttämättömiin asioihin oli paljon aikaa.

Näin juuri. Yritykset palkkaavat mieluiten osaajia eikä kyse ole pelkästä substanssiosaamisesta. Kyse on myös osaamisesta etsiä vastauksia kysymyksiinsä  sekä ymmärrystä, mitä asioita uudessa työpaikassa tulee tietää. Vastavalmistuneille ja ensimmäiseen työpaikkaansa tuleville tämä voi olla vähän vierasta, kun ei ole vielä kokemusta asiasta. En tiedä, miten nykyisin yliopistoissa, korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelijoita valmennetaan työelämään siirtymiseen, mutta ainakaan omina opiskeluaikoinani vuonna kuokka ja kirves ei valmennettu yhtään mitenkään. Enää ei ole "oppipoika->kisälli->mestari" -ajattelua vaan uusi työntekijä heitetään suoraan altaan syvään päähän.