Kiltit ja empaattiset eivät pärjää työmarkkinoilla, joten miksi lapsia kasvatetaan sellaisiksi?
Vähän joka toisella vanhemmalla on nykyäänkin tavoitteena kasvattaa lapsestaan mahdollisimman kiltti ja empaattinen. Tätä toteutetaan esimerkiksi kitkemällä lapsesta oman tahdon ja itsekkyyden osoituksia pois rangaistusten ja syyllistävien moraalisaarnojen avulla.
Kuitenkin tiedossa on, että kiltti ja empaattinen ei pärjää työmarkkinoilla tai monilla muillakaan elämänalueilla järin kaksisesti, vaan tulee usein ylikävellyksi 10-0 ei-kilttien kyynärpäätaktikoitsijoiden taholta.
Miksi kasvatatte lapsistanne sellaisia, että nämä eivät pärjää elämässä? Vanhasta tavasta vai jonkun idealismin vuoksiko?
Kommentit (29)
Mainitsemasi ominaisuudet ovat pitkälti geneettisiä. Vanhemmat yliarvioivat kykynsä vaikuttaa lapsen synnynnäiseen temperamenttiin ja luonteeseen. Yritäpä kasvattaa kiltistä ja empaattisesta lapsesta kyynärpääjyrä ja tule sitten kertomaan, miten kävi.
Siksi että tärkein päämääräni lapsien kasvatuksessa ei ole se, että he pärjäisivät työmarkkinoilla. Aika itsestäänselvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitätkö, ettei kiltillä ja empaattisella ihmisellä voi olla karismaa?
Mitä pelkkä karisma auttaa, kun ei kykene taistelemaan itseään niihin tilanteisiin joissa siitä olisi hyötyä? Syrjäytyneen karisman ainoa yleisö ovat hänen vuokrayksiönsä seinät.
Kiltti ja empaattinen eivät ole sama asia kuin ujo ja syrjäytynyt.
Huoh. Kannattaisi ensin selvittää, mitä ujous on, eikä taas leimata ujoja tuolla tavalla.
Kiinnostaisi tosiaan moniko näistä kilteistä ja empaattisista ihmisistä on kilttejä ja empaattisia muidenkin mielestä... Saamattomuus, laiskuus ja kunnianhimon puute ei ole sama asia kuin kiltteys ja empaattisuus.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että tärkein päämääräni lapsien kasvatuksessa ei ole se, että he pärjäisivät työmarkkinoilla. Aika itsestäänselvää?
Perhe-elämääkö varten lapsiasi kasvatat? Tiesitkö, että työttömistä erittäin suuri osuus on vailla parisuhdetta ja vielä useampi vailla lapsia?
Kyllä kiltit ja empaattiset pärjäävät työelämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatatko itse lapsesi työmarkkinoita varten?
Pääsy työmarkkinoille ja asema siellä ovat keskeisin ihmisen elämään vaikuttava tekijä. Koko koululaitos on rakennettu sen ympärille. Se joka jää vaille työtä jää hyvin herkästi myös vaille parisuhdetta, lapsia ym. ja muutenkin jää ulkopuoliseksi yhteiskunnassa, kokee itsensä tarpeettomaksi, kehittää mielenterveysongelmia. Tai sanalla sanoen syrjäytyy.
- suunnitella tulevaisuutta sen pohjalta, että se tulee olemaan samanlainen kuin nykyhetki
- mukautua rajoitteisiin, jotka on kannattavampaa ylittää
- hahmottaa pelikenttä uhkien ja riskien, ei mahdollisuuksien tai vahvuuksien kautta
- pelata defenssiä
Eikö sun kovien arvojen kapitalistikoulussa opetettu, että nää on häviäjän strategioita?
Empaattinen voi olla, vaikka ei kovin kiltti olisikaan. Ajattelen että empaattisuus on sitä että siellä ihmisläheisessä työssä pysähtyy oikeasti kuuntelemaan ja tekee parhaansa eikä ole tarkoituksella inhottava. Yleensä se liian kiltti ihminen taipuu niihin työnantajan liiallisiin vaatimuksiin ja joustaa aina vain. Ei tarvitse olla niin kiltti että taipuu yli työnkuvansa työnantajan ylimitoitettuihin pompotteluihin. Kun tekee työnsä työajan verran hyvin ja häipyy kotiin, on tehnyt osuutensa. Se ei ole ei-kiltteyttä niitä asiakkaita kohtaan, vaan kiltteyttä ihaan omaa itseään kohtaa että jaksaa taas seuraavan työvuoron suht empaattisena.
N44
AV:llä itsensä adjektiiveilla "kiltti ja empaattinen" määrittelevä = sosiaalisesti täysin kyvytön blue/redpill-mutantti, jolle kalja maistuu liiankin kanssa. Vihaa kaikkia muita ihmisiä paitsi itsensä kaltaisia blue/redpill-mutantteja