Jotenkin alkoi jopa huvittaa kun mietin ympärilläni ilmeneviä haikailuja exien perään

Surullistahan se on. Yksi helpotuksen aihe omassa elämässäni on, etten haikaile kenenkään perään vaan olen onnellinen kumppanini kanssa.

"Miksi ihmiset suurimmaksi osaksi haluavat aina niitä, joita eivät voi saada?"

Koska ihminen elää useimmiten haavemaailmassa. Ei osata olla tyytyväisiä siihen mitä jo on vaan kuvitellaan että onni on kiinni jostain muusta kuin itsestä. Siksihän monet katuvat että erosivat tai harmittelevat käyttäytymistään jälkeenpäin joka johti siihen että toinen halusi eron, koska ei muisteta millaista se parisuhde oikeasti oli. Onnellinen ja tasapainoinem ihminen nauttii tästä hetkestä, kun taas onneton on onneton oli hänellä mitä materiaa tai millainen kumppani tahansa.

Niin.

Ex:än perään haikaillaan silloin, kun oma suhde ei jostain syystä tyydytä. Usein se voi olla teiniaikojen ensirakkaus tai sitten muuten vaan saavuttamaton, jolloin ei ole koettu sitä kaikkea arkea ja "mikä voi mennä pieleen".

Vierailija kirjoitti:

Ex:än perään haikaillaan silloin, kun oma suhde ei jostain syystä tyydytä. Usein se voi olla teiniaikojen ensirakkaus tai sitten muuten vaan saavuttamaton, jolloin ei ole koettu sitä kaikkea arkea ja "mikä voi mennä pieleen".

Olen siis sinkku ja haikailen exäni perään joka minut hiljattain jätti. En ole tyytyväinen elämääni nyt, sen voin myöntää. Ei huvita etsiä uusia tuttavuuksia. Kiinnostus siihen on pyöreä nolla.

Ap

Toi on totta. Haikaillaan jonkun perään jota ei voi saada tms. Jokainen ihminen on sitten kuitenkin epätäydellinen, joten kannattaa olla realisti suhteissakin.. Kukaan ei tee kaikkea ja toteuta ihan jokaidta vaatimusta. Ihmisen tulee myös itse miettiä, mitä voi toiselle tarjota ja mitä kohtia itsessään parantaa, ei vain vaatia ja vaatia joltain saavuttamattomalta "unelmakumppanilta".

En kyllä kovin kauaa haikaillut exäni perään, kun erottiin. Sen sijaa jonkin aikaa surin sitä tulevaisuutta, jota oltiin suunniteltu, mutta jota ei koskaan tullutkaan.