Tapaatko ystäviäsi yksin/lapsen kanssa vai menettekö aina koko perheellä kylään?
Siinähän se tulikin. Yhden isomman lapsen kanssa on ollut suht helppoa: Välillä äiti käy jossain yksin, samoin isä, välillä lapsi pääsee kylään kahdestaan jomman kumman vanhemman kanssa, joskus mennään kaikki.
Entäpä, kun taloon tulee vauva? Vauva tarvitsee äitiään aika pitkään ja kulkee siis mukana. Onko kamalaa itsekkyyttä käydä tapaamassa ystäviään välillä vain vauvan kanssa (joka nukkuu suht paljon eikä juokse vielä karkuun) vai tekeekö sillä isomman (meillä 3v.) vain kovin mustasukkaiseksi? Toki välillä voi tehdä niinkin, että isompi pääsee kahdestaan äidin kanssa kauppaan ja vauva jää isän kanssa kotiin.
Olisi kiva kuulla ajatuksianne. Toki meillä on paljon perheystäviä, joilla kyläillään koko porukalla, mutta koen, että lapsettomat ystävät ansaitsevat samoin kuin minä tapaamisen ilman koko kööriä. On tilanne kuitenkin vähän eri silloin, kun mies/miehet ovat paikalla verrattuna siihen, että tavataan tyttöjen kesken.
Usein menen ystävien luokse lasten kanssa. Jos kauempana ja autolla pitää mennä niin mies tulee mukaan, joskus jää myös kahville, mutta usein menee omille asioille ja hakee meidät vasta muutaman tunnin päästä.
Kyläilen myös vaan vauvan kanssa, etenkin jos ystävällä myös vauva tai ei lapsia. Esikoista otan mukaan, jos kylässä muita taaperoita.
Noin kerran kuussa tapaan ystäviä ilman lapsia, jäävät kotiin isän kanssa silloin.