Onko etäisillä lapset mielessä?

Saan usein tuollaisesta tilanteesta etiäisiä.

No jos on etäinen, niin ei silloin varmaan ole kovin läheinen lasten kanssa.

Etäisänä voin vastata: kyllä, kyllä, kyllä, ei.

Pyrin tapaamaan lapsia useammin ja he ovat monesti viikolla yhden tai kaksi yötä luonani. Mutta myös me etäisät olemme ihmisiä ja yksilöitä.

Kimmoisa, taipuisa, etäisä?

Noh, kokemukseni (lähiäiti) perusteella ei kaipaile. Lapset käyvät säännöllisesti joka toinen vkl. Isä ei soittele tai viestittele kovin usein, välillä voi mennä kuukausia, että soittaisi 10-vuotiaalle. Eron jälkeen patistin lapsia pitämään isäänsä yhteyttä. Sittemmin lopetin patistelun, kun huomasin että isä itse ei yhteyttä pidä.

Kun lapset ovat isänsä kuona, isä on kärttyinen. Isän nyxä on myös kärttyinen ja arvostelee koko ajan sekä lapsia että minua kuin myös puolisoani, jota ei ole edes tavannut.

Minä en ymmärrä, miksi lasten isä edes haluaa tavata lapsia. Avioliiton aikana äijää ei perhe-elämä kiinnostanut ja nykyäänkin lapset ovat eniten mummonsa luona, silloin kun on isävkl. Sanoisin siis, että ei ikävöi eikä kaipaa lapsia.

Oma isäni oli hieman tuollainen, vaikka olimme ydinperheessä. Nyt kun en asu enää kotona, niin ei ole ikinä soittanut. Itse olen etäisä ja lapsi on mielessä ihan joka päivä. Onneksi meillä vuoroviikot ja näen lasta myös äidin viikolla olosuhteista johtuen, eli haen aina koulusta yms. T. 44-v valkoinen heteromies

Ei tietenkään siitos ja kiitos riitti. Isä tekee työtä ja viettää omaa kivaa maailmantuulissa. Vanhemmiten, sitten kun lapset ovat jo täysi-ikäisiä se tuumailee kiikkustuolissa tekopyhänä valehdellen jotenkin näin: Eniten minua harmittaa se etten ehtinyt olla lasten kanssa enemmän kun he olivat pieniä.

Minä vietän mahdollisimman paljon aikaa oman poikani kanssa ja olen hänelle kiltti. Toivon, että olemme ystäviä, kun hän on aikuinen ja voisimme viettää myös silloin paljon aikaa yhdessä. Odotan myös innolla sitä, että minusta tulisi ukki jonain päivänä. T. 44-v valkoinen heteromies