Lue keskustelun säännöt.
Kuinka löytäisin taas itseni?
01.11.2019 |
Olen ollut kotiäitinä melkein kolme vuotta ja olen ihan hukassa itseni kanssa. Vielä olisi ainakin pari vuotta kotiäitiyttä edessä ja nyt jo suoriudun vain päivästä toiseen. Jokainen päivä on lähes samanlainen. Työpaikkaa minulla ei ole odottamassa, opiskelupaikka on mutta niitä opintoja en aio jatkaa loppuun. En ollenkaan tiedä mitä aion rueta tekemään. Kaikki pienetkin ideat tyssäävät siihen kun ajattelen että en osaa mitään ja etten saa kuitenkaan töitä, enkä varmasti pääse mihinkään opiskelemaankaan. Harrastuksia minulla ei ole. Jonkun harrastuksen haluaisin mutta en tiedä mikä minua kiinnostaa. Pukeutumistyylini oli ennen persoonallinen mutta nyt en jaksa miettiä vaatteita, puen vain jotkut rytkyt päälle. Tosi harvoin jaksan edes meikata jos johonkin tulee lähdettyä. Ja se johonkin tarkoittaa siis kauppaa, missään muualla en käy. Kaikki kaveritkin ovat hävinneet. Mammakerhoissa en jaksa käydä koska ei kiinnosta ne ihmiset siellä, enkä edes tiedä mistä puhua ihmisten kanssa. Rakastan lapsiani ja toisaalta tykkään kotiäitiydestä, mutta jotain tälle tilanteelle on tehtävä. Mutta mitä ja miten? En tiedä miten tästä suosta oikein noustaan.
Kommentit (15)
Oletko käynyt katsomassa kaapista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada muutama prosentti positiivisuutta lisää ajatuksiisi, ei ole helppoa, mutta saattaa olla pieni alku johonkin parempaan.
Yritän kyllä keskittyä asioihin jotka ovat hyvin, mutta ei se silti auta tähän tylsyyteen.
Minulla on samankaltainen tilanne oltuani pitkään sairauden takia pois 'maailmasta'.
Olen kai tylsistynyt ja masentunut tähän elämän yksitoikkoisuuteen. En silti keksi mitään, millä tästä suosta noustaan. Kukaan ei tule minua kotoa hakemaan. Henkinen jaksaminen on aika vähissä, vaikka fyysistä kuntoa olen pitänyt yllä mahdollisuuksien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tilanne oltuani pitkään sairauden takia pois 'maailmasta'.
Olen kai tylsistynyt ja masentunut tähän elämän yksitoikkoisuuteen. En silti keksi mitään, millä tästä suosta noustaan. Kukaan ei tule minua kotoa hakemaan. Henkinen jaksaminen on aika vähissä, vaikka fyysistä kuntoa olen pitänyt yllä mahdollisuuksien mukaan.
Fyysisestä kunnosta huolehtiminen auttaa varmasti myös henkiseen jaksamiseen, ainakin hieman. Voi kunpa ehtisi pienten lasten äitinä pitämään itsestään paremmin huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti mitä haluaisit tehdä ja voithan käydä jossain ryhmissä mutta eihän ne tarvi olla mitään mammaryhmiä ja voithan käydä jossain luennoilla
Aloita siitä harrastuksesta. Kuoro, aikuisten uintikurssi, polkujuoksuryhmä, italian kielen alkeiskurssi... mitä ikinä kotiseudullasi järjestetäänkään ja mikä yhtään voisi kiinnostaa sinua. Koska olet jo kaiket päivät lasten kanssa kotona, kannattaa nyt kaikin keinoin järjestää keinoja päästä iltaisin sieltä pois. Ja ehdottomasti ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita siitä harrastuksesta. Kuoro, aikuisten uintikurssi, polkujuoksuryhmä, italian kielen alkeiskurssi... mitä ikinä kotiseudullasi järjestetäänkään ja mikä yhtään voisi kiinnostaa sinua. Koska olet jo kaiket päivät lasten kanssa kotona, kannattaa nyt kaikin keinoin järjestää keinoja päästä iltaisin sieltä pois. Ja ehdottomasti ilman lapsia.
En ole ap, mutta vastaava tilanne. Mikään ei oikein tunnu kiinnostavalta. Siis mikään sellainen, joka olisi mahdollista toteuttaa. Olen kokeillut jo sitä sun tätä. Kaikki tuntuu väkinäiseltä pakkoharrastamiselta. En halua alkaa suorittamaan elämää. Sitähän se on jo nykyisellään. Pakosta puurran rutiinit läpi.
Pitäisi vain lähteä, tehdä raaka irtiotto. Mutta entäs sitten?
Täällä toinen samanlainen, joka on ollut vasta 1,5 vuotta pois työelämästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaa joltakin puhelinta ja soita sulle ja kysy et mis meet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita siitä harrastuksesta. Kuoro, aikuisten uintikurssi, polkujuoksuryhmä, italian kielen alkeiskurssi... mitä ikinä kotiseudullasi järjestetäänkään ja mikä yhtään voisi kiinnostaa sinua. Koska olet jo kaiket päivät lasten kanssa kotona, kannattaa nyt kaikin keinoin järjestää keinoja päästä iltaisin sieltä pois. Ja ehdottomasti ilman lapsia.
En ole ap, mutta vastaava tilanne. Mikään ei oikein tunnu kiinnostavalta. Siis mikään sellainen, joka olisi mahdollista toteuttaa. Olen kokeillut jo sitä sun tätä. Kaikki tuntuu väkinäiseltä pakkoharrastamiselta. En halua alkaa suorittamaan elämää. Sitähän se on jo nykyisellään. Pakosta puurran rutiinit läpi.
Pitäisi vain lähteä, tehdä raaka irtiotto. Mutta entäs sitten?
Lähteä minne? Siis illalla pois kotoa? Mikä raaka irtiotto se muka on? Kengät jalkaan ja menoksi. Ja tuohon ettei mikään kiinnosta... ei auta kuin jatkaa etsimistä, jos et kerran ole tyytyväinen nykytilaankaan. Tyhmintä on olla muuttamatta mitään elämässään jos on onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa masentuneelta. Jos ei ruokavalio ja liikunnan lisääminen auta, suosittelen lääkäriin menoa. Jos koko elämä on raahautumista verkkarit päällä meikittömänä korkeintaan kauppaan eikä ole enää mitään puhuttavaa muille ihmisille, tilanne ei kuulosta normaalilta.
Hanki apua, pidä huolta itsestäsi! Lähde sieltä kotoa! Ryhdy kuntoilemaan tosissasi. Syö mahdollisimman terveellisesti, huolehdi ettei sinulla ole raudan tai vitamiinien puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltainen tilanne oltuani pitkään sairauden takia pois 'maailmasta'.
Olen kai tylsistynyt ja masentunut tähän elämän yksitoikkoisuuteen. En silti keksi mitään, millä tästä suosta noustaan. Kukaan ei tule minua kotoa hakemaan. Henkinen jaksaminen on aika vähissä, vaikka fyysistä kuntoa olen pitänyt yllä mahdollisuuksien mukaan.Fyysisestä kunnosta huolehtiminen auttaa varmasti myös henkiseen jaksamiseen, ainakin hieman. Voi kunpa ehtisi pienten lasten äitinä pitämään itsestään paremmin huolta.
Jos on tahtoa, löytyy myös keinoja. Pienet lapset ovat paras mahdollinen syy ryhtyä pitämään itsestään hyvää huolta.
Yritä saada muutama prosentti positiivisuutta lisää ajatuksiisi, ei ole helppoa, mutta saattaa olla pieni alku johonkin parempaan.