Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde mt-ongelmaisen naisen kanssa?
30.10.2019 |
Valitettavasti kukaan meistä ei ole täydellinen. Haluaisin kuulla teidän kokemuksia ja mielipiteitä seurustelusta kumppanin kanssa, joka sairastaa masennusta tai muita mt-sairauksia. Seurustelen vakavasti avioliitto mielessäni naisen kanssa, jolla on kausittaisia masennusjaksoja. Ennen suhdetta tyttöystäväni kertoi olleensa muutaman kerran osastohoidossa masennuksen takia. Terapiassa on käynyt mutta jättänyt sen kesken ja lääkkeitä hän ei ole koskaan syönyt. Välillä on pahoja kausia ja joutuu lähtemään pois töistä ja sitten taas menee pitkään hyvin. Rakastan tyttöystävääni aidosti ja vilpittömästi tahdon suojella häntä sen mitä osaan ja pystyn. Olen myös tyttöystäväni tukihenkilö ja usein huolissani hänestä.
Kommentit (21)
Onnea teille, toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse nainen ja naimisissa miehen kanssa, jolla on masennuskausia. Meillä on takana liittoa melkein 30 vuotta ja mieheni on mitä ihanin ihminen. Silti varoittaisin, että masennukseen taipuvaisen ihmisen kanssa täytyy ymmärtää, että kyseessä on krooninen sairaus, jolla saattaa olla pahenemisvaiheita koko ihmisen eliniän ajan.
Tietysti pitkä suhde tuo aina mukanaan sen, että elämä on muutakin kuin hyvää seksiä ja kepeää yhdessä oloa. Silloin ottaa vastuun elämästä toisen ihmisen kanssa ja hyväksyy sen, että yhdessä elellään läpi yhteisen rapistumisen. Masentuneen kanssa tämä vastuunotto vain tulee normaalia aiemmin ja selvemmin kuvioon.
Tiedäthän, että masennustaipumus on myös ainakin osittain periytyvää?
Ihan vain sen mahdollisen jälkikasvun takia...
Miten hän sitten hoitaa masennustaan, jos ei käy terapiassa eikä käytä lääkkeitä? Mt-ongelmat itsessään ei ole mulle este parisuhteelle, mutta kyllä niihin on oltava hoitosuunnitelma.
Kannattaa ainakin kannustaa häntä kunnon hoitoon. Mielestäni (itse masennuksesta kärsivänä) ei voi vedota masennukseen tai muuhun sairauteen esim. sairaslomien kohdalla, jos ei yritäkään hoitaa sitä. Terapia ja lääkitys siis kohdilleen ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneen kanssa eläminen on sitä, että joutuu itse ottamaan päävastuun kaikesta: Arjesta, toimeentulosta, tulevaisuudensuunnitelmista ja niiden käytännön toteutuksesta, kodin yleisestä ilmapiiristä ja kumppanin ja omasta mielenterveydestä. Kumppani ei piittaa sinusta, koska hän keskittyy vain säilymään hengissä. Hän ei pysty tukemaan puolestaan sinua millään tavalla, vaikka mitä sulle tapahtuisi.
Tämä kaikki yhdessä on raskas taakka. Melkein jokaiselle se on liian raskas.
Masennus on myös tarttuva tauti. Jos elätte tiiviisti yhdessä useita vuosia, on suuri todennäköisyys, että masennut itsekin. Sitten teitä on siellä kaksi toivotonta makaamassa nojatuoleissanne lohduttomina, kykenemättä näkemään mitään iloa tai tarkoitusta, vieraina toisillenne, kylminä.
Lopulta sana "rakkaus", mitä sinä ap vielä naiivisti ja hyväuskoisesti käytät, lakkaa merkitsemästä hevon kettujakaan.
Jos kaikesta huolimatta haluat suhdetta jatkaa, niin kuin vielä toistaiseksi haluat, tässä neuvoni:
Pidä huoli itsestäsi. Hanki palkitseva työ, hanki iloa tuottava harrastus, kuntoile säännöllisesti, syö ja nuku hyvin ja pidä näistä kiinni, vaikka puoliso syyllistäisi sinua ulkopuolisesta elämästäsi ja ettet huomioi häntä tarpeeksi. Opettele myös irtautumaan hänen tunteista (jos häntä ahdistaa, häntä ahdistaa, se ei koske sinua). Käy terapiassa, puhu ystävillesi. Pidä suhteesi ystäviin elävänä, sinä tarvitset heitä. Naura. Laula. Liity kuoroon. Tanssi. Hanki taloudellinen puskuri, jotta voit tarvittaessa muuttaa erilleen. Tämä on tärkeää. Pidä huoli ennen kaikkea itsestäsi.
Elät vain kerran, mieti tarkkaan mitä haluat.
Kuulostat ihanalta mieheltä. Muista kuitenkin, että kukaan ei voi parantaa ketään masennuksesta. Se ei ole sinun vastuullasi, vaan tyttöystävän pitää hakeutua itse hoitoon.
Elämä mt-ongelmaisen kanssa voi ihan hyvin onnistua, sekin pitää vaan muistaa että niitä pahempia kausia tulee ja menee. Tärkeää toki on rakkaimman tuki ja turva, mutta lääkkeillä ja terapialla on myös erittäin suuri merkitys. Onnea teille matkallanne, toivottavasti tyttöystäväsi saa sitä apua tulevaisuudessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tietenkin ymmärrät, että jos teille tulee lapsia, sinä olet loppupeleissä se joka niistä on vastuussa, koska toinen ei kykene.
Varmaan paljon se on kiinni siitä, kuinka hyvin ihminen tiedostaa sairautensa ja osaa keskittyä rakentaviin menetelmiin etsiessään tietä ulos tilanteesta. Jos kaataa suodattamatta kaiken toisen päälle, niin parisuhteesta (tai mistä vaan ihmissuhteesta) tulee hyvin raskas. Masennusta enemmän ja vähemmän koko elämän sairastaneena, minulle tärkeää masentuneena on esim. terapia, rutiinit, luonto, liikunta ja kirjoittaminen. Yritän säästellä miestäni vaikka hänkin on toki tärkeä. Käytän tarvittaessa rauhoittavaa lääkitystä esim. unettomuuteen, överiksi meneviin tunnetiloihin. Minulle ei ole sopineet muut lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedäthän, että masennustaipumus on myös ainakin osittain periytyvää?
Ihan vain sen mahdollisen jälkikasvun takia...
Ja silti meillä on yhä joukossamme ns. masennusgeeniä kantavia. :)
Kaikki lapset ovat toivottuja, oli vanhemmat geeniperimältään millaisia tahansa.
Dont put your dick in crazy. Vanha viisaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plussa ainakin on, ettei tyttöystäväsi käytä mitään zombiksi tekeviä lääkkeitä. Ne leikkaavat tunteet ja näin muokkaavat persoonaa saaden ihmisen tyytymään onnettomaan elämäänsä. Tietenkin jos hän on aivan itsemurhan partaalla niin huumaus voi helpottaa hetkellisesti (tosin ne lisäävät itsemurhariskiä lääkityksen alussa, se tosin voi johtua siitäkin että useammin lääkityksen alussa tullaan hakemaan apua - eli täysin tehottomia paitsi, että tekevät ihmisestä zombin, jota ei kiinnosta mikään elämässä + vieroitusoireet). Masennuslääkkeitä ei ole edes useinkaan tutkittu naisilla, joten älä usko näitä mammoja jotka kokevat niiden auttaneen - plasebokokemus, kalkkitabletit olisivat auttaneet yhtä paljon.
Hänen pitäisi löytää itselleen sopiva terapiamuoto ja sopiva terapeutti ja alkaa tuntemaan itseään paremmin, opetella ajatusmalleja ja asettaa itselleen realistisia tavoitteita. Jos on traumoja kuten hylkäämisiä, epäonnistumisia tai menetyksiä niin ne pitää hyväksyä ja päästä yli/jatkaa eteenpäin. Liikunta (ja oikean liikuntamuodon löytäminen, liikunnan ilo), uni, sosiaalisuus ja hyvä ruoka, siinäpä se. Kannattaa myös tarkistuttaa veriarvot, voi olla, että vaikka D-vitamiinin puutos tai alhainen ferritiini masentaa. Ehkäisypillereistä kannattaa luopua. Kannattaa miettiä onko hän oikealla alalla jos työnteko on tuntunut useinkin mahdottomalta - hänen kannattaisi ehkä hakea opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen kanssa eläminen on sitä, että joutuu itse ottamaan päävastuun kaikesta: Arjesta, toimeentulosta, tulevaisuudensuunnitelmista ja niiden käytännön toteutuksesta, kodin yleisestä ilmapiiristä ja kumppanin ja omasta mielenterveydestä. Kumppani ei piittaa sinusta, koska hän keskittyy vain säilymään hengissä. Hän ei pysty tukemaan puolestaan sinua millään tavalla, vaikka mitä sulle tapahtuisi.
Tämä kaikki yhdessä on raskas taakka. Melkein jokaiselle se on liian raskas.
Masennus on myös tarttuva tauti. Jos elätte tiiviisti yhdessä useita vuosia, on suuri todennäköisyys, että masennut itsekin. Sitten teitä on siellä kaksi toivotonta makaamassa nojatuoleissanne lohduttomina, kykenemättä näkemään mitään iloa tai tarkoitusta, vieraina toisillenne, kylminä.
Lopulta sana "rakkaus", mitä sinä ap vielä naiivisti ja hyväuskoisesti käytät, lakkaa merkitsemästä hevon kettujakaan.
Mt ongelmia ja masennustakin on todella monenlaista ja monentasoista eikä kaikki todellakaan ole tuollaisia ääritapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä tuollainen parisuhde. Jos haluat ahdistua tulevaisuudessa, olla huolissasi koko ajan, senkun jatkat. Hyvää ja tyytyväistä suhdetta et tuu saamaan.
Jostain syystä mulle tuli samanlainen tunne susta, kun viestisi luin.
En voi suositella. Olen itse mt-ongelmainen ja ajattelen että olen todella rasittava puoliso. Mieheni ansaitsisi paljon parempaa.
Kolikolla on aina kaksi puolta. Sairastan kroonista masennusta, välillä olen ärtynyt ja itkuinen masennuksen takia. Kiukkuan ja raivoan, en osaa kontrolloida tunteitani.
Sitten taas olen hyvin sydämellinen ja rakastava ihminen ja tavallaan yritän vielä enemmän, koska tiedän, että olen välillä todella rasittava.
Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Jos ihmisessä on hyviä puolia enemmän kuin huonoja, niin sitten.
Hyvässä suhteessa rakastellaan enemmän kuin riidellään, sitä voi pitää mittarina.
Vierailija kirjoitti:
Kolikolla on aina kaksi puolta. Sairastan kroonista masennusta, välillä olen ärtynyt ja itkuinen masennuksen takia. Kiukkuan ja raivoan, en osaa kontrolloida tunteitani.
Sitten taas olen hyvin sydämellinen ja rakastava ihminen ja tavallaan yritän vielä enemmän, koska tiedän, että olen välillä todella rasittava.
Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Masennus on krooninen siinä vaiheessa jos et suostu ottamaan hoitoa vastaan. Krooninen masennus ei ole diagnoosi.
masennuksesta voi parantua. myös hoidon laadulla on väliä. jos saa luokattoman huonoa hoitoa, kyllä siinä vaiheessa on korkea kesleytymisprosentti.
Jätä tuollainen parisuhde. Jos haluat ahdistua tulevaisuudessa, olla huolissasi koko ajan, senkun jatkat. Hyvää ja tyytyväistä suhdetta et tuu saamaan.