Lue keskustelun säännöt.
Elämä ei todellakaan kanna! Nyt on tosissaan lähes kaikki huonosti.
30.10.2019 |
Ei töitä, ei raha, ei opiskelupaikka. Sama vuodesta toiseen. Pätkätöitä välillä.Olen 29v ja oma kodin vankina. Olen jäänyt täysin jälkeen ja huono tuuri vaivaa.
Nyt on jo 10 vuotta ollut sellaista oravanpyörä että suljetaan ovet nenän edestä. Joka himskatin kerta kun olen päässyt töihin ja odotan jatkoa niin sanotaan. Firma säästää, emme enää palkkaa ketään tai YT. Nuorena ihmisenä on vielä helppo jäädä ulkopuolella.
Tern niin paljon töitä itseäni kanssa mutta mikään ei kanna. Joka vuosi pääsykokeisiin mutta jää aina jostain kiinni.
Tämä noidankehä tappanut täysin elämänhalu ja se jatkuva paperisota (työhakemuksia, pääkokeita jne)saa mut voimaan pahoin. Tänä vuonna tajusin että olen vakavasti väsynyt tähän rumbaan joka alkoi jo 18 vuotiaana.
Elämä ei kanna, ei tuo mitään, palkat ollut huonoja, ei raha, työttömyyskausina olet kotona kun ei ole varaa lähteä mihinkään kun vain lenkille, bussilippu 60e kk, joten ei tuu kuulonkaan varsinkin kun ei ole tarvetta.
Olen sitä mieltä että pieni ihminen on liikaa tehnyt. En jaksa tätä enää, välillä toivoon kuolema jos ei kohta ala muuttumaan.
Pelkkää epäonni. Nytkin olisi ollut kiva työpaikka tiedossa mutta työnantaja yhtäkkiä ilmoitti et jos haluu meille töihin niin pitää kevytyrittäjänä. Olen uupunut, pää ei ole kirkas eikä enää riitä voima selvitellä jatkuvasti.
Kommentit (13)
Voi sinua. Soita kriisipuhelimeen 09 2525 0111 niin saatat saada edes hiukan apua kuuntelun muodossa. Muuta en nyt tähän hätään osaa ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin kouluun haet, jos et ikinä pääse opiskelemaan ja pääsykoerumba on toistunut jo vuosia samanlaisena?
Samaa se meillä muillakin on. Et ole ainoa. Asut pääkaupunkiseudulla, jossa kilpailu on kovaa. Monesti yrittäjyys on se juttu.
Kukaan ei ole vanki niin kauan kun ovi aukee sisäpuolelta.
Itse taas tehnyt duunia 18-v eteen päin (olen nyt 31) mutta sosiaalista elämää ei ole ollut ollenkaan. Ottaisin mielummin rakakuden ja seuran kuin työelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, toivottavasti ette masennu lopullisesti. Mutta sitä samaa se on nykyään yli 50-vuotiaanakin. 30 vuoden työkokemus ei ole mitään. Tämä maa ei ole mikään lottovoitto enää.
Paikkakunnan tai jopa maan vaihtaminen saattaa joskus olla se vaihtoehto.
En toki tiedä sinun tilannettasi tarkasti, mutta tunnen useampia ihmisiä, jotka kitkutteluvat juuri kuvailemassasi kierteessä vuosia. Asuminen vei kaikki rahat ja opiskelemaan oli melkein mahdotonta päästä. Heillä ongelman ratkaisi muutto pienempään kaupunkiin - esim. maakuntakeskusten ammattikorkeakouluihin on todella helppo päästä sisään verrattuna isoja kaupunkeja, ja asuminen saattaa olla satoja euroja halvempaa.
Sitten vaan pitää psyykata itselleen positiivinen mieli ja oikeasti hakeutua uudella paikkakunnalla kaikkiin mahdollisiin opiskelijapippaloihin, järjestötoimintaan ja harrastuksiin sillä mielellä, että tutustuu uusiin ihmisiin vaikka väkisin.
Jos on aivan hirveää, niin aikuinen ihminen mun mielestä kestää kyllä sen pari, kolme vuotta mitä opinnot läsnäoloa vaativat ja sitten voi miettiä uusia kuvioita tai paluuta vanhoille seuduille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun iässäsi on helppoa saada töitä.
Nyt 50-vuotiaana ei ole!
Haet itsellesi soveltumattomia opiskelupaikoja jos et koskaan pääse sisään. Sinun kannattaisi mennä ammatinvalintapsykologille joka kartoittaisi osaamisesi ja taipumuksesi ja jonka avulla voisit laatia suunnitelman siitä mihin sinun kannattaa tähdätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde nyt rakentamaan tulevaisuuttasi pikemminkin mahdollisuuksiesi kuin toivettesi pohjalta. On paljon meille jokaiselle sopivia ammatteja, joita emme tule edes ajatelleeksikaan. Se unelmien alakin saattaa osoittautua raskaaksi, yksitoikkoiseksi tai liikaa voimavarojamme riistäväksi, joten lähde rohkeasti katselemaan jotain ihan muuta. On vielä aloja, joissa on mahdollusuuksia sijoittua työelämään ihan hyvin. Lähde rakentamaan siltä pohjalta tulevaisuutta. Tuhannet sinun kaltaisesi nuoret ihmiset ja paljon, paljon vanhemmatkin uudelleenkouluttautuvat. Tsemppiä!
Mä vähän luulen, että nyt eletään yhteiskunnassa merkittävää muutosvaihetta. Opiskelupaikkojen ovet eivät aukea entiseen malliin, koska jo nyt osa päätyy valmistumisensa jälkeen suoraan kortistoon. Työsuhteet ovat yhä useammin määräaikaisia, koska töitä tehdään monella alalla projekteina. Kun vielä yhtä projektia tekee useampi yritys erilaisin alihankintasopimuksin, tippuu pois ne työntekjät, joita ei alkavassa projektissa tarvita. Kevytyrittäjyys yleistyy, jotta työntekijä voi olla useissa projekteissa mukana, koska yksi projekti ei työllistä riittävästi. Automaation, digitalisaation ja itsepalvelun myötä monet avustavat työpaikat ovat kadonneet kokonaan. Uusia innovaatioita ei synny, koska yritykset eivät palkkaa ketään innovoimaan vaan ensin pitää olla toteuttamiskelpoinen innovaatio ja vasta sitten palkataan osaavat tekijät sille. Jos innovaatioita ei synny, ei synny uusia työpaikkojakaan.
En usko, että enää on paluuta entiseen. Siis aikaan, jolloin kaikille halukkaille löytyi opiskelupaikka ja kaikki pääsivät töihin. Aikoinaan sanottiin, että "valtion leipä on pitkä mutta kapea", enää ei valtiollakaan ole takuuvarmoja "eläkevirkoja". Työpaikat, joissa kertyy viiden viikon vuosilomat, ay-liike huolehtii palkankorotuksista ja joissa voi huoletta sairastaa ja jäädä vanhempainvapaille, vähenevät koko ajan. Omaa osaamista on kehitettävä vapaa-ajalla eikä enää työajalla. Tähän muutokseen ei ehkä sopeuduta yhden sukupolven aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suunnittelen alkuvuodelle omaa toiminimeä, ja opinnot loppusuoralla. Harrastuksen kautta opittuna taitoja mitä tulen hyödyntämään.
Poittini on se että ei vaadi mitään enkä tavoittele tähtiä vaan kaipaan turvallisuutta, tasapainoa ja töitä. Mä en mitään muuta!!