Lue keskustelun säännöt.
lapsen saanti laukaisi pelot
29.10.2019 |
Minut on lapsuudessa peloteltu kuolemalla ja hylkäyksellä, niin että olen usein herännyt ahdistukseen, että joku kuolee ja mistään ei voi iloita kun joku kuolee kuitenkin.
Vanhempani uhkasivat mm. että he kuolee johonkin sairauteen eivätkä ikinä kertoneet, mikä sairaus on kyseessä.
Ja itkin lapsena, kun minut jätettiin tällaiseen epätietoisuuteen. Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin he ovat elossa, mutta minä en, minulle jäänyt hirveät p
ään sisäiset traumat ja nyt kun sain oman lapsen, kaikki pelot kumpusivat esiin ja aloin pelätä, että jos kuolen, mitä lapselle käy tai jos lapsi kuolee.
Se tunne on niin voimakas, etten saa sitä pois.
Vieläkin mietin, mikä oli tarkoituksena, kun minua uhattiin pelolla.
Kärsin hirveästä masennuksesta sen vuoksi.
Vanhempani muistuttivat kuolemasta jopa tämän lapsen kohdalla että etsi hänelle jokin henkilö, joka huolehtii, kun kuolet.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saamisen yhteydessä erilaiset pelkotilat on varmasti normaaleja. Itse en pystynyt enää lukemaan lapsien onnettomuuksiin liittyviä uutisia lainkaan, ja esimerkiksi tämä onnettomuus jossa autollinen inttipoikia jäi sen junan alle sai mut ihan pois tolaltaan, koska pystyin vain ajattelemaan sitä miten en koskaan pystyisi omaa poikaani vaaroilta suojelemaan sillä ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu.
Jos pelkotilasta tulee hallitseva olotila, kannattaa asia ottaa neuvolassa esiin. Itse en sitä pystynyt tekemään, ja päällimmäisenä asiana kun ajattelen vauvavuotta on ahdistus. Tämä ahdistustila johtuu useammastakin asiasta, mm. siitä että parhaan ystäväni vauva kuoli viikkoa ennen laskettua aikaa, juuri sen jälkeen kun olin oman vauvani synnyttänyt.
Välit poikki vanhempiin ja terapiaan. Voisi olla myös hyödyllistä kysyä ihan suoraan vanhemmilta, että MIKSI pelottelette kuolemalla koko ajan.
Minullekin tuli lapsen saannin myötä pelkoja... "mitä jos lapsi kuolee" , "mitä jos minä kuolen"
Se on kai ihan yleinen juttu mikä tapahtuu...
Menetyksen pelko on niin suuri.
Lapsen pelottelu kuolemalla/näkillä/möröillä jne. on törkeää lapsen mielen pahoinpitelyä.
Anoppi 75v pelkää vieläkin vettä (myös paljut, porealtaat, uimahallit). Ja yrittää tätä näkkitouhua kertoa minun lapselleni.
Ainoa minkä sallin on joulupukki ja tontut.
Mitä voin tehdä, että pelko ei estäisi iloa lapsesta?