Onko raskaana oleminen mukavaa

Itselläni ei ollut. Selkä- ja liitoskivut vaivasivat 6kk. Tiedän kyllä pari tuttua, jotka ovat raskaana voineet erinomaisesti.

On ja ei.

Vierailija kirjoitti:

On ja ei.

Tämä on oikea vastaus. Raskaus kestää 9 kuukautta. Mistä niin pitkäkestoisesta pystyisit itse sanomaan, että onko mukavaa koko ajan? 

No hulluja on ne joiden mielestä siinä on mitään mukavaa. Jos omaat jonkun lihavuus fetissin niin sitten ehkä.

Ihan alkuun on tosi innoissaan. Kuukaudet 2-4 menneet aina heikotuksen ja yökötyksen vallassa. Sen jälkeen taas mukavaa, vaikkakin loppua kohden kömpelyyttä, pikku kolotuksia ja murehtimista. 

Mukavinta on, kun raskauden edetessä tuntee yhä paremmin lapsen liikkeet. Myös mahan kasvamisesta olen aina iloinnut. On kivaa, kun muut ihailevat/kauhistelevat mahan kokoa, enkä loukkaannu taputtelijoillekaan :)

Kyllä minusta oli suurimman osan aikaa mukava olla raskaana. Alussa oli pahoinvointia ja lopussa tukala olo, mutta muuten voin ihan hyvin.

Alun pahoinvoinnin jälkeen oli ihanaa. Olin kaunis, iho oli kunnossa, hiukset kiilsi, olin koko ajan valtavan himokas mieheni suhteen, olin niin valtavan onnellinen. Minusta vauvamassu on kaunis. No viimeinen kuukausi alkoi olla tukalaa, mutta se nyt kuuluu asiaan. 

Ikävä kyllä sellaisille se on mahtavaa, joilla ei ole muita saavutuksia. Kerrankin saa huomiota ja ihailua osakseen.

Olen tykännyt raskaana olosta. 

Kolme raskautta ikähaarukassa 26-32.  Alussa on kaikissa ollut jonkin verran pahoinvointia ja väsymystä. En kuitenkaan ole esim. oksentanut tai mitään kovin vakavaa kärsinyt.  Keskiraskaus on ollut todellista hyvinvoinnin aikaa. Ihan lopussa vauva painaa alapäähän (pari viikkoa) ja se tuo tukaluuden tunnetta. Myös reitit esim. sunnuntaikävelyllä pitää vähän suunnitella vessojen mukaan. Eli painaa virtsarakkoa sen verran. 

Mutta se niin kiva tunne, että tulossa vauva. Edellämainitut ovat niin pikkujuttuja ja ne nyt vain kuuulvat settiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sellaisille se on mahtavaa, joilla ei ole muita saavutuksia. Kerrankin saa huomiota ja ihailua osakseen.

Raskaus on saavutus muiden joukossa. Mitä enemmän sen eteen on joutunut tekemään töitä, sitä ylpeämpi voi olla onnistumisesta.

9 kk odotusaika on tosin pitkäkestoisempi kuin vaikka yo-juhlat tai maisteripromootio, ja harva jaksaa häitä, työpaikan saamista, osaketuloja tai Everestille kiipeämistäkään ihan niin pitkään juhlistaa :)

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sellaisille se on mahtavaa, joilla ei ole muita saavutuksia. Kerrankin saa huomiota ja ihailua osakseen.

Jopas on katkeraa velasettiä :D

Ystäväni on tehnyt väitöskirjan ja sen mukaisessa töissä. Neljä lasta. 

Itse olen vain maisteri ja vain kolme lasta. Mutta en kuvittelekaan, että kumpikaan näistä jutuista olisi mikään "saavutus".. normaalia elämänkulkua ihmiselle, joka on ihan tavallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sellaisille se on mahtavaa, joilla ei ole muita saavutuksia. Kerrankin saa huomiota ja ihailua osakseen.

Sä taas kuulut niihin ihmisiin, joiden päähän mahtuu vain yksi asia, ja sen takia oletat, että muutkin ovat samanlaisia.

Omalla kohdallani raskausaika oli ihanaa! Alun pahoinvointia lukuun ottamatta. Ei ollut mitään erityisempiä vaivoja, niin mikäs siinä on ollessa. Mutta ymmärrän hyvin että raskaus voisi olla myös kärsimystä, mikäli olisi hankalat liitoskivut ja selkävaivaa. Tai sikiöllä todettu jokin sairaus tms.

Kolme kertaa läpi käyneenä ei ole missään mielessä kivaa. Vaivoja, huolia, rajoituksia. En ole koskaan tykännyt olla huomion keskipiste, joten se erityishuomio ja kysely oli ahdistavaa. Kaikki sinun asiasi oli yhtäkkiä kaikkien oikeus. Kauhisteltiin että ethän vain syö/käytä/tee mitään sellaista, on huonoksi vauvalle. Sai kuunnella päivästä toiseen typeriä kliseitä että ei se sinne jää ja nopeasti se aika kuluu.

Onneksi lapset tehty, ei tarvii siihen enää ryhtyä.

Muistan ihan ok aikana. Mun hiukset ja kynnet ei oo ikinä olleet niin hyvässä kunnossa kuin silloin. Kun alkupahoinvoinnit meni ohi niin siinä sitten vaan eleltiin kasvava jalkapallo mahan paikalla. Ei mitään erityistä hyvää tai huonoa ollut.

Oli kamalaa. Kaikki se jatkuva kipu, särky, turvotus, huono olo, alhaiset verenpaineet, kömpelyys, painon nousu, närästys jne. Mutta oli kyllä kaiken sen arvoista! Silti nautin elämästä ilman noita oireita miljoona kertaa enemmän.

Ihanaa se silti oli vaikka oksentelin 4 kuukautta kunnolla vuorokauden ympäri.

Sitten tuli raskausdiapetes ja joudun pistämään insuliina 4 kertaa päivässä.

Sen nimi on raskaus ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sellaisille se on mahtavaa, joilla ei ole muita saavutuksia. Kerrankin saa huomiota ja ihailua osakseen.

Jopas on katkeraa velasettiä :D

Ystäväni on tehnyt väitöskirjan ja sen mukaisessa töissä. Neljä lasta. 

Itse olen vain maisteri ja vain kolme lasta. Mutta en kuvittelekaan, että kumpikaan näistä jutuista olisi mikään "saavutus".. normaalia elämänkulkua ihmiselle, joka on ihan tavallinen. 

Kuinka moni nainen saavuttaa jatkuvan sukunimen, kuten miehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä sellaisille se on mahtavaa, joilla ei ole muita saavutuksia. Kerrankin saa huomiota ja ihailua osakseen.

Jopas on katkeraa velasettiä :D

Ystäväni on tehnyt väitöskirjan ja sen mukaisessa töissä. Neljä lasta. 

Itse olen vain maisteri ja vain kolme lasta. Mutta en kuvittelekaan, että kumpikaan näistä jutuista olisi mikään "saavutus".. normaalia elämänkulkua ihmiselle, joka on ihan tavallinen. 

Kuinka moni nainen saavuttaa jatkuvan sukunimen, kuten miehet?

Minä!