Mitä mieltä olette? Äiti antaa taaperon syödä jäätelöä jo kaupassa ja kassalla tokaisee kassalle et tää jäätelö

Virallisesti ei. Valitettavasti tuota vain näkee aika ajoin. Lapsesta saakka on hyvä opettaa että kaupassa ensin maksetaan.

Juu ja taapero oli innoissaan jätski suussa.

Yököttävä toimintatapa. 

Aiempi esimies meni mättämään valkosipulipatonkia kauppaan teinittyttäriensä kanssa. Ällöä.

Toi on todella inhottavaa. Minä olen nimittäin se kassa joku joudun sitä limaista ja tahmeaa paperia oikomaan että saan ean-koodin luettua.

Itse en toimisi niin. Ja periaatteessa tuote on kaupan omaisuutta kunnes siitä on saatu maksu.

Ja juu, ihan turha sanoa että mitäs jos on sokerit romahtanut ja tarttee hengen säilyttämiseksi vetää nopeita sokereita niin tilanne on ihan eri kuin on terveydestä eikä mielihyvästä kyse. Ja mielestäni on myös ihan vtn sama onko rahaa, joilla pystyy jäden maksaan eikä korttimaksun läpimenossa epävarmuutta. Se ei ole vielä teidän oma, se on yhä kaupan omaisuutta

Tuo on todella yleistä jenkeissä. Suomessa en ole nähnyt vastaavaa, mutta ilmeisesti tapa on nyt rantautunut tännekin.

Jotkut vanhemmat opettavat lapsille ettei mitöän tarvitse odottaa vaan mielihalut voi toteuttaa heti. Lapsi varmaan mukavasti hiljenee ja lopettaa mankumisen/itkemisen/raivoamisen kun saa jäätelön.

Järkevintä olisi opettaa muksuille että ruuat maksetaan ensin ja vasta sitten syödään. Eikä nälkäistä lasta pitäisi kauppaan viedäkään.

Teen noin aina kun tiedän, että korttimaksuissa on ongelmia. Kassalla sitten totean, että valitettavasti minulla on käytössä vain tämä kortti joten en voikkaan maksaa ostoksista.

Sairastan diabetesta ja jouduin kerran hätään liian matalan verensokerin kanssa.

Menin lähimpään myymälään, otin hyllystä pienen tuoremehutölkin ja join sen,

menin heviosastolle ja otin yhden banaanin ja söin sen. Vähitellen tuli lisää voimaa ja olo parani.

Missään vaiheessa kukaan ei tullut kieltämään eikä kyselemään.

Kassa rahasti banaaninkuoren ja tyhjän juomapurkin ja selitin asian.

Kassa rahasti ostokseni, ja asia oli selvä.

Tietenkään tuollaista ei sovi tavaksi ottaa, mutta hätä ei lue lakia.

Kun aina ei ole sitä hätävaraa laukussa, vaikka se kyllä usein on.

Itse en antaisi jos olisi lapsia. Omatkaan vanhemmat eivät antaneet noin tehdä.

Mummo taas antoi minun istua kärryissä ja syödä jäätelöä. Jäi hyvät muistot, tuo oli tuollainen "vain mummon kanssa" juttu. Ikää oli sen verran että osasin syödä siististi enkä lähminyt kärryjä tai kaupan tuotteita. Olihan tuo lapsena hauska juttu.

Melko yleistä oli ainakin reilu 10 vuotta sitten, kun olin kassalla töissä. Eikä aina ollut edes lapsista kyse.

Kyllä kakaroille pitää opettaa kärsivällisyyttä. Kaikkia mielitekoja ei pidä toteuttaa heti, vaikka kersa huutaa ja kiukuttelee. Vai onkohan ne vanhemmatkin näitä MulleHetiKaikki-tyyppejä.

En ymmärrä, miksi kukaan toimii noin (paitsi terveydelliset syyt). Omat lapset ovat sen verran vahvatahtoisia, että jos noin tekisi kerran, niin asian kanssa joutuisi taistelemaan jatkuvasti.

Asettakaa itsenne lapsen asemaan, niin ymmärrette, miten houkuttelevaa on olla keskellä herkkuja, joita on hyllymetreittäin, ja miettiä, mitä tällä kertaa ottaisi tai mitä vanhempi mahtaa antaa. Vähemmästikin koukuttuu huonoille tavoille. Kun tekee selväksi, että tavarat muuttuvat omaksi vasta kassalinjan jälkeen, niin kauppareissut sujuvat varmasti paremmin ja helpommin.