Lue keskustelun säännöt.
Lasten joululahjat - toivottua vai järkevää?
25.10.2019 |
Tottakai lahjojen on tarkoitus olle mieleisiä. Mutta jos lapsi toivoo jo olemassa olevien kolmen autoradan ja kymmenien ja kymmenien autolelujen lisäksi paria erilaista autorataa ja viittä erilaista autolelua, ostatteko toiveita vai esim. 1-3 toivelahjaa ja lisäksi kirjan, siistin pipon, lautapelin, luistimet, askartelutarvikkeita, rattikelkan tai muuta mistä luulette lapsen kuitenkin ilahtuvan ja hyötyvän?
Kommentit (12)
Juuri näin! Muutama toivejuttu, muutama tarvelahja ja olen aina antanut jotain, mitä ei ole edes tajunnut toivoa, mutta josta on usein tullut se rakkain lahja. Paineita tuosta tosin joka joulu, että mitä upeaa keksis. Enkä nyt tarkoita mitään rahallisesti överiä, vaan voi olla edullistakin, kunhan siinä on sitä joulun taikaa ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan itse valitsemiani järkeviä lahjoja ja lapsen toiveista toteutan pari sellaista, jotka tuntuvat olevan hänelle tärkeimpiä ja ovat mielekkäitä toteuttaa.
Usein lapset hetken mielijohteesta kaupan leluhyllyllä tai kuvaston äärellä toivovat sitä sun tätä ja parissa minuutissa unohtavat koko asian. Helpointa silloin unohtaa itsekin.
Saa sekä toivottua että järkevää. Jos toiveet on luokkaa kaksi autorataa ja viisi erilaista autoa, lapsi saisi niistä yhden autoradan ja yhden auton.
Meillä lapset saavat yhden toivomansa lelulahjan meiltä vanhemmilta. Muut lahjat ovat tarpeeseen ja niitä vinkkailen mummoille ja papoille. (Ja minun sisaruksille, koska he ovat kummeja ja haluavat ostaa lahjat.)
Meillä siis joululahjat pysyvät hyvin kohtuullisina. Eivät kyllä kumpikaan ole koskaan valittaneet että liian vähän saisivat.
Urheiluvälineitä päivitetään aina kun tarve, eli ne eivät kuulu lahjoihin. Vaatteita ostetaan myös tarpeen vaatiessa pitkin vuotta. Synttärit ovat toinen juhla jolloin saavat leluja.
Onko niissä autoradoissa jotain olennaista eroa edellisiin? Jos ei, en varmaan ostaisi, mutta sanoisin myös etukäteen että miettii toisen toiveen tilalle. Jos on olennaista eroa, mutta koet että tavaraa on jo liikaa, voisit yrittää neuvotella että lapsi esimerkiksi myisi jonkun edellisistä / lahjoittaisi hyväntekeväisyyteen tms. Tietenkin tämä neuvottelu on helpompaa, jos lapsi on jo sen ikäinen, että tietää, mistä lahjat oikeasti tulevat.
Itse yritän nyt selittää 10- ja 11-v lapsille, että jotain on lähdettävä jos jotain meinaa saada... kaikki paikat tursuaa. Toivottavasti innostuvat myymään pikkurahan toivossa. Voisin jopa harkita että itse maksaisin heille ja lahjoittaisin kamat esim. päiväkotiin. 😆 Omani ovat hassussa iässä, toisaalta vähän liian vanhoja saamaan paljoa uusia leluja enää, toisaalta kuitenkin pikkulasten lelut tuntuvat olevan vielä kovin rakkaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 6 jatkaa... siis missään nimessä en osta pelkästään toiveita! Lapsi ei osaa toivoa niin järkevästi, eihän hän edes tiedä mitä kaikkea on olemassa. Itse kirjoitan hyviä ideoita muistiin pitkin vuotta. Lapsi itsekin sanoi, kun kyselin toiveita, että en nyt oikein tiedä, kun sä olet äiti aina niin hyvä keksimään meille lahjoja jotka on yllätyksiä. 😊
6 jatkaa vielä... Kirjoja ostan joka kerta, koska haluan kannustaa lapsia lukemiseen. Vaatteita en itse osta lahjaksi lapsille (teini-ikäiset asia erikseen), paitsi jos se on jotain ns. ekstraa. Viime jouluna molemmat sai ihanan muhkeat fleeceaamutakit. Sitä edellisenä jouluna toinen sai shortsihaalareita ja toinen kääntöpaljetti-t-paitoja: asioita, joita olivat pitkään hinkuneet, mutta joille mielestäni ei ollut mitään oikeaa järkevää tarvetta, että olisin ihan muuten vain niitä ostanut. Riemu oli valtava kun niitä löytyi paketista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osta pipoa tai luistimia. Ne on itsestäänselvyyksiä.
Ostan toivelahjoja. Leluja ymd "turhaa"
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat yhden toivomansa lelulahjan meiltä vanhemmilta. Muut lahjat ovat tarpeeseen ja niitä vinkkailen mummoille ja papoille. (Ja minun sisaruksille, koska he ovat kummeja ja haluavat ostaa lahjat.)
Meillä siis joululahjat pysyvät hyvin kohtuullisina. Eivät kyllä kumpikaan ole koskaan valittaneet että liian vähän saisivat.
Urheiluvälineitä päivitetään aina kun tarve, eli ne eivät kuulu lahjoihin. Vaatteita ostetaan myös tarpeen vaatiessa pitkin vuotta. Synttärit ovat toinen juhla jolloin saavat leluja.
Kamalan vähän ostat. Kyllä jouluna pitää saada leluja yltäkylläisesti eikä vain yhtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osta pipoa tai luistimia. Ne on itsestäänselvyyksiä.
Ostan toivelahjoja. Leluja ymd "turhaa"
Miksi lahjojen pitää olla vain "turhia"? Ei joku perus-puuvillakypärämyssy ehkä lahjaksi sovi, mutta lapsen hihkuma Pikachu-pipo tai prinsessayömekko voi ilahduttaa suuresti vaikka niille on myös tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saavat yhden toivomansa lelulahjan meiltä vanhemmilta. Muut lahjat ovat tarpeeseen ja niitä vinkkailen mummoille ja papoille. (Ja minun sisaruksille, koska he ovat kummeja ja haluavat ostaa lahjat.)
Meillä siis joululahjat pysyvät hyvin kohtuullisina. Eivät kyllä kumpikaan ole koskaan valittaneet että liian vähän saisivat.
Urheiluvälineitä päivitetään aina kun tarve, eli ne eivät kuulu lahjoihin. Vaatteita ostetaan myös tarpeen vaatiessa pitkin vuotta. Synttärit ovat toinen juhla jolloin saavat leluja.
Kamalan vähän ostat. Kyllä jouluna pitää saada leluja yltäkylläisesti eikä vain yhtä!
Miksi? Kaikki ei vietä joulua niin että lahjat tai niiden määrä olisi se pointti. Joissain perheissä leluja saa käytännössä vain jouluna ja synttärinä, toisissa niitä saatetaan ostella pitkin vuotta niin että leluista ei muodostu mitään ylimaallista kiellettyä ihanaa jota voi himoita 363 päivää vuodessa ja vetää kahdet överit.
Sekä että. Tottakai mieluummin ostan mitä lapsi toivoo.