Terapiaan hurahtaneet

Siksi koska se on totta. Terapiassa opetetaan perus sosiaalisia, tunne- ja ihmissuhdetaitoja jotka on kaikille hyödyllisiä ja jotka on puutteellisia monilla sellaisilla aikuisilla jotka on ihan normaaleja eivätkä koe tarvitsevansa terapiaa. Et säkään nyt tämän aloituksen perusteella siltä kuulosta että sulla ei olisi paljonkin kehitettävää, esimerkiksi pikkumainen kyvyttömyys antaa ihmisten olla mitä ovat silloin kun se ei vahingoita ketään on selvä merkki siitä että omat tunteet ja ajatukset eivät solju optimaalisesti ja sisäisiä ristiriitoja kyllä löytyy.

Kyllä saavat olla aivan oma itsensä kunhan eivät tyrkyttäisi. Tyrkytys kertoo etten minäkään kelpaa heille sellaisena kuin olen.

On totta, että terapiasta on hyötyä erityisesti, jos itse on motivoitunut.

Minäkin olin jo ennen terapiaa mukavan maineessa, pidetty, läpivientikykyinen ja menestynyt. Terapian sysäsi alkuun erittäin vaikea ihminen työyhteisössä.

Vaikka tilanne oli aluksi kamala, olen lopulta kiitollinen tapahtuneesta. Tunnistan tunteeni ja osaan torjua uupumusta paremmin, kiitos psykoterapian, jota päätin jatkaa työtilanteen ratkettuakin.

En myöskään voi olla huomaamatta toisissa esim. kykenemättömyyttä tunnistaa omia tunteitaan tai omien tai toisten rajojen ylittämistä. En kuitenkaan ”suosittele” terapiaa kuin aivan läheisille ja silloinki poikkeustapauksissa. Esim. äidilleni olen sanonut, että moni hyötyisi hänen tilanteessaan keskusteluavusta, kun veljeni sairastui vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saavat olla aivan oma itsensä kunhan eivät tyrkyttäisi. Tyrkytys kertoo etten minäkään kelpaa heille sellaisena kuin olen.

Ihan itse valitset nähdä sen tyrkytyksenä etkä palavana haluna jakaa oman elämän muuttanut, mahtava asia kanssasi. Juuri tällaisia asioita siellä terapiassa mietitään.

</p>

<p>Ihan itse valitset nähdä sen tyrkytyksenä etkä palavana haluna jakaa oman elämän muuttanut, mahtava asia kanssasi. Juuri tällaisia asioita siellä terapiassa mietitään.[/quote kirjoitti:

Juuri tuollainen  kuulostaa kiihkouskovaisen käännytykseltä. Mutta kuten sanoin rahasta asia kiinni, jos maksaja löytyy voin ilomielin mennä jutustelemaan :) -ap

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska se on totta. Terapiassa opetetaan perus sosiaalisia, tunne- ja ihmissuhdetaitoja jotka on kaikille hyödyllisiä ja jotka on puutteellisia monilla sellaisilla aikuisilla jotka on ihan normaaleja eivätkä koe tarvitsevansa terapiaa. Et säkään nyt tämän aloituksen perusteella siltä kuulosta että sulla ei olisi paljonkin kehitettävää, esimerkiksi pikkumainen kyvyttömyys antaa ihmisten olla mitä ovat silloin kun se ei vahingoita ketään on selvä merkki siitä että omat tunteet ja ajatukset eivät solju optimaalisesti ja sisäisiä ristiriitoja kyllä löytyy.

En ole ap. Mutta siis, en tarvitse noita luettelemiasi terapian hyötyjä. Aivan turhaa sontaa. Olen lapsuudesta pahasti traumatisoitunut ja mulla on borderline persoonallisuushäiriö. Tunnen lähes jatkuvasti sietämätöntä emotionaalista kipua, tuo kipu tulee kenties piinaamaan minua loppuikäni. Nytkin itken kun tätä kirjoitan. Ainoa asia mitä olen elämältä toivonut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on että tuo kipu edes hieman vähenisi. Yksikään terapeutti tai lääkitys ei ole siihen pystynyt, ei tule koskaan pystymään. Persoonallisuushäiriöisen taitoja ja ajatuksia ja tottumuksia voidaan kyllä kehittää. Emotionaalista kipua ei pystytä vähentämään.

Epätoivoisesti apua tarvitseva ihminen tarvitsee vain yhtä asiaa: kivun lievitystä. Ja sitä hänelle ei pystytä antamaan.

Menkää te normaalit kivuttomat ihmiset vain terapiaan oppimaan sosiaalisia taitoja, jos se teidän mielestänne tärkeää on. En ole aiemmin tiennyt miksi ihmiset arvostavat terapiaa. Nyt sitten tiedän. Heidän elämänsä ei ole silkkaa kärsimystä.

Jos elämäsi on huono, sitä ei pystytä terapiassa pelastamaan.

Jos elämäsi on hyvä, siitä pystytään tekemään terapiassa entistäkin parempi.

Freud epäonnistui. Hän pyrki siihen että terapia olisi keino auttaa kaikista hädänalaisimpia. Mutta ei, päinvastoin, terapia auttaa onnekkaita joilla jo muuteskin menee hyvin. Hädänalaisilla ei ole toivoa.

Jos terapiasta tulee itsetarkoitus ja sillä kuittaa joka keskustelun, niin ymmärrän ap:n näkökulman. Sellaistakin on.

Olen vuosikausia käynyt terapiassa eri elämäntilanteissa ja jolloin olen kokenut tarvitsevani terapiaa. Olen hyvin analyyttinen luonteeltani ja koen tärkeäksi ilmaista itseäni kirjoittamalla tai puhumalla. Siksi terapia sopii minulle. 

Näen kuitenkin ihmiset niin, että joku toinen terapoi itseään rääkkilenkillä tai maalaa taulun tai rakentaa talon. Ei terapiaan ole mitään yhtä suuntaa, sillä ylipäätään terapian tarkoitus on auttaa meitä jokaista löytämään keinot selvitä eri elämäntilanteissa. Lopputulos voi olla ihan sama rakensipa talon tai kävi vuoden terapiassa.  Minä en siksi lähtisi spekuloimaan kenelle terapia sopii.

Vierailija kirjoitti:

Jos terapiasta tulee itsetarkoitus ja sillä kuittaa joka keskustelun, niin ymmärrän ap:n näkökulman. Sellaistakin on.

Olen vuosikausia käynyt terapiassa eri elämäntilanteissa ja jolloin olen kokenut tarvitsevani terapiaa. Olen hyvin analyyttinen luonteeltani ja koen tärkeäksi ilmaista itseäni kirjoittamalla tai puhumalla. Siksi terapia sopii minulle. 

Näen kuitenkin ihmiset niin, että joku toinen terapoi itseään rääkkilenkillä tai maalaa taulun tai rakentaa talon. Ei terapiaan ole mitään yhtä suuntaa, sillä ylipäätään terapian tarkoitus on auttaa meitä jokaista löytämään keinot selvitä eri elämäntilanteissa. Lopputulos voi olla ihan sama rakensipa talon tai kävi vuoden terapiassa.  Minä en siksi lähtisi spekuloimaan kenelle terapia sopii.

Pelkän analysoinnin takia käyt?

Itse en ymmärrä terapiaa vaikka käynyt 2-vuotta ja 3 alkaa. Terapeutti istuu suurimmaksi osaksi hiljaa ja joskus sanoo voisit käydä kirjastossa joskus.

Freud oli monessa asiassa väärässä. Koen että Dialektinen käyttäytymisterapia auttaa bordeline oireisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska se on totta. Terapiassa opetetaan perus sosiaalisia, tunne- ja ihmissuhdetaitoja jotka on kaikille hyödyllisiä ja jotka on puutteellisia monilla sellaisilla aikuisilla jotka on ihan normaaleja eivätkä koe tarvitsevansa terapiaa. Et säkään nyt tämän aloituksen perusteella siltä kuulosta että sulla ei olisi paljonkin kehitettävää, esimerkiksi pikkumainen kyvyttömyys antaa ihmisten olla mitä ovat silloin kun se ei vahingoita ketään on selvä merkki siitä että omat tunteet ja ajatukset eivät solju optimaalisesti ja sisäisiä ristiriitoja kyllä löytyy.

En ole ap. Mutta siis, en tarvitse noita luettelemiasi terapian hyötyjä. Aivan turhaa sontaa. Olen lapsuudesta pahasti traumatisoitunut ja mulla on borderline persoonallisuushäiriö. Tunnen lähes jatkuvasti sietämätöntä emotionaalista kipua, tuo kipu tulee kenties piinaamaan minua loppuikäni. Nytkin itken kun tätä kirjoitan. Ainoa asia mitä olen elämältä toivonut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on että tuo kipu edes hieman vähenisi. Yksikään terapeutti tai lääkitys ei ole siihen pystynyt, ei tule koskaan pystymään. Persoonallisuushäiriöisen taitoja ja ajatuksia ja tottumuksia voidaan kyllä kehittää. Emotionaalista kipua ei pystytä vähentämään.

Epätoivoisesti apua tarvitseva ihminen tarvitsee vain yhtä asiaa: kivun lievitystä. Ja sitä hänelle ei pystytä antamaan.

Menkää te normaalit kivuttomat ihmiset vain terapiaan oppimaan sosiaalisia taitoja, jos se teidän mielestänne tärkeää on. En ole aiemmin tiennyt miksi ihmiset arvostavat terapiaa. Nyt sitten tiedän. Heidän elämänsä ei ole silkkaa kärsimystä.

Jos elämäsi on huono, sitä ei pystytä terapiassa pelastamaan.

Jos elämäsi on hyvä, siitä pystytään tekemään terapiassa entistäkin parempi.

Freud epäonnistui. Hän pyrki siihen että terapia olisi keino auttaa kaikista hädänalaisimpia. Mutta ei, päinvastoin, terapia auttaa onnekkaita joilla jo muuteskin menee hyvin. Hädänalaisilla ei ole toivoa.

Mitä mahdat tarkoittaa tällä emotionaalisella kivulla? Kysyn, koska haluaisin ymmärtää sinua. Ilmeneekö sitä joissain tilanteissa jonkin asian laukaisemana, vai ihan satunnaisesti niin ettei se liity mihinkään tapahtumaan tai ajatukseen? Oletan, että kyseessä on siis ikävä tunne, joka ei tunnu ainakaan ensisijaisesti kehossa vaan mielessä. Pystytkö tarkentamaan, mikä tunne se milloinkin on (häpeä, suru, ahdistus, pelko, jne.), vai onko se niin hahmotonta että sanot sitä vain kivuksi?

"tekisi terapia sullekin hyvää" voi kuulostaa loukkauselta, koska silleen voi vihjata kaverille, että sinussa on jotain vikaa. Asiasta pääsee eroon, kun kysyy suoraan: "muistatko kun sanoit että minulleki voisi sopia terapia, niin mitä siellä terapiassa sitten oppii? Mitä huolenaiheita mulla on joita voisin opetella käsittelemään paremmin?" 

6 vastaaja, toivoisin niin paljon että saisit helpotusta oloosi! Jos terapia ei sitä tuo ehkä aika ja vanheneminen? Mitä vanhemmaksi itse tulen sitä vähemmän jaksan menneitä muistella, annan vain elämän mennä painollaan ja yritän tehdä joka päivästä hyvän itselleni. Halaus sinulle!

7 vastaaja, juuri noin , kiitos että ymmärrät! En osaa pohdiskella ja puhua analyyttisesti vaan laitan palikat järjestykseen muulla tavoin.

12 vastaaja, kiitos, yritän vaatia tarkennusta seuraavalla kerralla :)

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä terapiaa vaikka käynyt 2-vuotta ja 3 alkaa. Terapeutti istuu suurimmaksi osaksi hiljaa ja joskus sanoo voisit käydä kirjastossa joskus.

Vaihda nyt hyvä ihminen terapeuttia! Se hoito ei toimi, jos kemiat ei natsaa sen toisen ihmisen kanssa ja silloin kun natsaa, se parhaimmillaan mullistaa koko elämän. Ja kaikki terapiasuuntaukset eivät sovi kaikille. Olen itsekin tuhlannut vuosia huonojen tai minulle sopimattomien terapeuttien kanssa ja nyt kaduttaa ihan hirveesti kun on iso osa elämää mennyt hukkaan. Ihan oikeasti, tee itsellesi palvelus ja etsi joku muu, se on todellakin sen arvoista.

Miten sen näkee toimiiko hoito? Mitä konkreettista pitäisi tapahtua?

Itse en puhunut 3-vuotisesta terapiasta kuin puolisolleni, jota myös kielsin kertomasta kellekään. Olen ehkä siinä mielessä vanhanaikainen, että katson terapian olevan henkilökohtainen juttu, eikä mikään asia, josta hölpötetään jokaiselle vastaantulijalle.