meille taitaa tulla toinen vauva! nyt tarvitsen tukea kahden lapsen äideiltä..

noh, en taida itsekään tietää mitä tarkoitan. olo on vielä niin huumaantunut!

mulla tyttö oli 2v8kk kun poika syntyi. raskausaikana oli välillä tietty rankkaa kun piti toinen hoitaa vaikka oli elämää huonompi olo ja väsymys yms.. mutta kyllä siitä selvis :)

Vauvan kanssa menny kivasti,hän nyt reilun 3kk. Tytöllä tietty paha uhma yms mutta pojalla onneksi mahavaivat paljon helpottaneet ja nukkuu paremmin jo niin on itekkin pirteempi ja jaksaa.

Mutta siis,hyvin se menee,onnea vauva-uutisista!!

Mun mielestä eka lapsi oli paaaljon suurempi muutos kun nyt toka. menee jo rutiinilla,ja kun sen "oman vapauden" on jo menettänyt kerran niin sama se sitten vaikka lapsia onkin enemmän :D

Se on iso muutos. Yhden kanssa vielä elää kuin sinkkuna, mutta kaksi vaatii organisoimista jne.

Meillä on poika ja tyttö 1,5 v erolla. Raskausaika meni hyvin. Nukuin, kun poika nukkui... Muuten on ollut melko helppoa, mutta tytön kävelemään oppiminen oli hankala vaihe, kun esikoinen tunsi jotenkin, että tyttö uhkaa hänen reviiriään ja kaateli häntä.

Kakkosen vauva-aika tuntuu miljoona kertaa helpommalta, vaikka lapsia nyt onkin kaksi. Kuopus on siis ollut helpompi vauvakin, mutta kyllä se kokemuskin on karttunut ja itse jo tottunut elämään 'lapsen ehdoilla'.



Raskausaikana lepää aina kun voit ja ole itsellesi armollinen, kaikkea ei tarvitse tehdä, elämä kannattaa ottaa rennosti ja huumorilla.



Kerro esikoiselle paljon hänen omasta vauva-ajasta ja näytä kuvia (myös tulevan vauvan ukltrakuvia). Sitten kun vauva on syntynyt anna esikoisen kosketella ja silitellä vauvaa ja pitää vaikka autettuna sylissä. Ota esikoinen mukaan vauvan hoitoon, pyydä antamaan vauvalle tuttia (jos käytössä), hakemaan vaippaa ja esittelemään kirjoja ja leluja. Kehu esikoista paljon ja kerro, että vauva tykkää esikoisesta jne. Meillä ainakin nämä toimineet tosi hyvin.



Onnea ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen kahden lapsen kanssa!

kun ei voi antaa esikoiselle kaikkea sitä huomiota jonka hän on tottunut saamaan. Ja vauvakin voi joskus joutua odottamaan. Minusta tämä oli kaikkein vaikeinta...

t. uhmiksen ja vauvan äiti

Meillä ikäeroa 2½v. Eikä se toinen sitä arkea juurikaan muuttanut ole (kuopus nyt 1v3kk). Alkuraskauden väsymys ja huonovointisuus otti vähän koville, mutta ne muutamat viikot meillä lapsi katsoikin PALJON lastenohjelmia ja itse makasin sohvalla.

Meillä esikoinen ei ollut kovin mustasukkainen ja kuopuskin oli ns. helppo vauva. Tai ehkä esikoinen oli vain erittäin vaativa joten odotin samanlaista (erittäin huonsti nukkuvaa eikä hetkeäkään yksin viihtyvää) vauvaa,mutta kuopus olikin niin erilainen. Esikoinenkin oli jo sen verran iso että kävi itse vessassa ja söi yms.

Eikä minusta esikoinen niin mistään joutunut luopumaan, enhän aikasemminkaan koko aikaa hänen kanssaan viettänyt vaan leikki sujuvasti paljon yksin. Ja niin teki myös vauva synnyttyä. Ja vauvahan toki alkuun nukkuin paljon joten oli pehmeä lasku esikoisellekkin.

Meillä ikäeroa 2v4kk ja yllättävän hyvin on mennyt. Esikoinen ei ollut alussa mustis ollenkaan, nyt kun kuopus, 8kk, konttaa on alkanut enemmän tulemaan mustasukkaisuutta.

Mutta esikoinen rakastaa kovasti pientä siskoaan, tykkää halailla ja pussailla ja sitä on ihana katsoa :)