Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole ystäviä, ne joista olen pitänyt ja joiden kanssa on ollut hauskaa, ovat ottaneet hyödyn ja lähteneet.
24.10.2019 |
Olenkin sitten elänyt ilman mutta se taas tuntuu tekevän minusta oudon muiden ihmisten silmissä ja ei varmaan uskalletakaan samalla tavoin tutustua.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat ottaneet hyödyn? Ei kuulosta siltä, että sinä olisit ajatellut heitä ystävinä.
Ja siis se, että olet outo ei johdu ystävättömyydestäsi, vaan siitä, että olet outo. Ei kukaan, joka on toisten ystävä ajattele, että nämä ottivat hyödyn minusta irti. Et ehkä uskalla olla muiden seurassa oma itsesi ja se tuntuu sitten siltä, että sinusta vain hyödytään.
No niin. Eli minussa siis vika onkin. Sittenhän se on helposti korjattu. Kertokaa vain mitä pitää tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ole suomessa ystäviä. Lähetän tällä viikolla cv:ni ystävälleni ulkomaille ja hän toimittaa sen työnantajalleen. Tarkoitus olisi sitten etsiä kimppakämppä, kun vuokrat ovat niin järkyttävät, ettei kannata yksin asua ja hän ja hänen tyttöystävänsäkin juuri erosivat.
Vierailija kirjoitti:
No niin. Eli minussa siis vika onkin. Sittenhän se on helposti korjattu. Kertokaa vain mitä pitää tehdä.
Ap
😂 jep, taattua av-laatua.
Kirjoitit tosin hieman erikoisesti ”ovat ottaneet hyödyn” - ehkä haluat vähän avata tuota?
Mutta siis mulla aika samoin, ystävät vähissä ja ne ”vanhat” ei ehdi. Mutta käsittääkseni aika perinteinen kuvio ja olen ajatellut, että ehkäpä kun ikää tulee lisää ja ”ruuhkavuodet” menee ohi niin pystymme palaamaan paremmiksi, asioita yhdessä tekeviksi, ystäviksi. Juuri nyt tuntuu, että minulla on paljon FBystäviä, joille riittää peukku ja nauruhymiö yhteydenpidoksi, muttei ketään kenelle soittaa ja puhua maratonpuheluita 😕, saati vaikkapa käydä syömässä, teatterissa tms.
Ja aikuisena se uusien (yhtä läheisten) ystävien löytäminen on entistä vaikeampaa.
Tsempit sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Eli minussa siis vika onkin. Sittenhän se on helposti korjattu. Kertokaa vain mitä pitää tehdä.
Ap
😂 jep, taattua av-laatua.
Kirjoitit tosin hieman erikoisesti ”ovat ottaneet hyödyn” - ehkä haluat vähän avata tuota?
Mutta siis mulla aika samoin, ystävät vähissä ja ne ”vanhat” ei ehdi. Mutta käsittääkseni aika perinteinen kuvio ja olen ajatellut, että ehkäpä kun ikää tulee lisää ja ”ruuhkavuodet” menee ohi niin pystymme palaamaan paremmiksi, asioita yhdessä tekeviksi, ystäviksi. Juuri nyt tuntuu, että minulla on paljon FBystäviä, joille riittää peukku ja nauruhymiö yhteydenpidoksi, muttei ketään kenelle soittaa ja puhua maratonpuheluita 😕, saati vaikkapa käydä syömässä, teatterissa tms.
Ja aikuisena se uusien (yhtä läheisten) ystävien löytäminen on entistä vaikeampaa.
Tsempit sulle!
No ehkä se hyödyn ottaminen on väärä ilmaus? Mutta se ei tunnu hyvältä että niin kauan kuin on hauskaa, ollaan kavereita. Itse olen ollut olkapäänä yhdelle mielelläni, mutta sitten kun itse olisin tarvinnut lohdutusta, on asia kuitattu lähinnä jotenkin niin että "tuu viikonloppuna bilettämään mun ja henkilöiden x y x kanssa".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Eli minussa siis vika onkin. Sittenhän se on helposti korjattu. Kertokaa vain mitä pitää tehdä.
Ap
😂 jep, taattua av-laatua.
Kirjoitit tosin hieman erikoisesti ”ovat ottaneet hyödyn” - ehkä haluat vähän avata tuota?
Mutta siis mulla aika samoin, ystävät vähissä ja ne ”vanhat” ei ehdi. Mutta käsittääkseni aika perinteinen kuvio ja olen ajatellut, että ehkäpä kun ikää tulee lisää ja ”ruuhkavuodet” menee ohi niin pystymme palaamaan paremmiksi, asioita yhdessä tekeviksi, ystäviksi. Juuri nyt tuntuu, että minulla on paljon FBystäviä, joille riittää peukku ja nauruhymiö yhteydenpidoksi, muttei ketään kenelle soittaa ja puhua maratonpuheluita 😕, saati vaikkapa käydä syömässä, teatterissa tms.
Ja aikuisena se uusien (yhtä läheisten) ystävien löytäminen on entistä vaikeampaa.
Tsempit sulle!
No ehkä se hyödyn ottaminen on väärä ilmaus? Mutta se ei tunnu hyvältä että niin kauan kuin on hauskaa, ollaan kavereita. Itse olen ollut olkapäänä yhdelle mielelläni, mutta sitten kun itse olisin tarvinnut lohdutusta, on asia kuitattu lähinnä jotenkin niin että "tuu viikonloppuna bilettämään mun ja henkilöiden x y x kanssa".
Ap
No tuohon olisit voinut vastata että kuulostaa hauskalta, voisin vaikka tulla. Siinä sitten olisit tutustunut myös henkilöihin x y x! Olisit ehkä päässyt osaksi tuota kaveriporukkaa.
Oletteko minkä ikäisiä?
Onko perheitä?
Itsellä perhe vie ison osan ajasta kuten ystävilläkin ja todella vähän tulee nähtyä. Ihan liian vähän. Ruuhkavuodet, vaikka itse kotiäiti olenkin nyt ja isot lapset päivisin koulussa.
Täytin 30 ja mulle tuli yllätyksenä vähän että kaverit on kadonneet tässä iässä. Kuka mihinkin kiireisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis se, että olet outo ei johdu ystävättömyydestäsi, vaan siitä, että olet outo. Ei kukaan, joka on toisten ystävä ajattele, että nämä ottivat hyödyn minusta irti. Et ehkä uskalla olla muiden seurassa oma itsesi ja se tuntuu sitten siltä, että sinusta vain hyödytään.
Nyt vääntelet ap:n sanomaa oman agendasi mukaan. Ymmärsin, että ap alkoi ajatella 'hyötyjistään' näin vasta sen jälkeen, kun he olivat hänet hyljänneet eli totuus oli käynyt ilmi. Silloin, kun vielä pitivät yhtä, ap:n mukaan heillä on ollut hauskaa yhdessä ja hän on pitänyt (vale)ystävistään.
Ap, voin sanoa lohdutuksena(?), että monet ihmisten väliset ystävyydet eivät ole kovinkaan laadukkaita. Olen itsekin vähän sivullinen tämmöisissä, osin omasta syystäni, sillä olen introvertti. Mutta olen muutaman vuoden tarkastellut tuttujeni ystävyyssuhteita (monet ovat siis kavereita toistensa kanssa). Ja voi millaista takanapuhumista ja keskinäistä veetuilua olen saanut havaita! Itse en edes välittäisi tuommoisista 'ystävistä'. Minulla on korkeat kriteerit ystävyydelle, heillä ilmeisesti ei.
Ehkä sinulla on sama juttu? Ekstrovertit tarvitsevat muita ihmisiä niin paljon, että heille kelpaa huonompikin ystävyys.
Olen tosin jo kypsässä keski-iässä, ehkä silläkin on vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Eli minussa siis vika onkin. Sittenhän se on helposti korjattu. Kertokaa vain mitä pitää tehdä.
Ap
😂 jep, taattua av-laatua.
Kirjoitit tosin hieman erikoisesti ”ovat ottaneet hyödyn” - ehkä haluat vähän avata tuota?
Mutta siis mulla aika samoin, ystävät vähissä ja ne ”vanhat” ei ehdi. Mutta käsittääkseni aika perinteinen kuvio ja olen ajatellut, että ehkäpä kun ikää tulee lisää ja ”ruuhkavuodet” menee ohi niin pystymme palaamaan paremmiksi, asioita yhdessä tekeviksi, ystäviksi. Juuri nyt tuntuu, että minulla on paljon FBystäviä, joille riittää peukku ja nauruhymiö yhteydenpidoksi, muttei ketään kenelle soittaa ja puhua maratonpuheluita 😕, saati vaikkapa käydä syömässä, teatterissa tms.
Ja aikuisena se uusien (yhtä läheisten) ystävien löytäminen on entistä vaikeampaa.
Tsempit sulle!
No ehkä se hyödyn ottaminen on väärä ilmaus? Mutta se ei tunnu hyvältä että niin kauan kuin on hauskaa, ollaan kavereita. Itse olen ollut olkapäänä yhdelle mielelläni, mutta sitten kun itse olisin tarvinnut lohdutusta, on asia kuitattu lähinnä jotenkin niin että "tuu viikonloppuna bilettämään mun ja henkilöiden x y x kanssa".
Ap
No tuohon olisit voinut vastata että kuulostaa hauskalta, voisin vaikka tulla. Siinä sitten olisit tutustunut myös henkilöihin x y x! Olisit ehkä päässyt osaksi tuota kaveriporukkaa.
Oletteko minkä ikäisiä?
Onko perheitä?
Itsellä perhe vie ison osan ajasta kuten ystävilläkin ja todella vähän tulee nähtyä. Ihan liian vähän. Ruuhkavuodet, vaikka itse kotiäiti olenkin nyt ja isot lapset päivisin koulussa.
Niin olen tehnytkin ja ollutkin mukana vaihtuvissa "porukoissa", joihinkin sitten tutustunut. Ollaan 30v molemmin puolin, ihmiset liikkuneet eri paikkoihin elämänsä perässä. Olin yhdessä vaiheessa masentunut ja silloin ei riittänyt enää kiinnostus pintaliitoon. Ystävät eri asia, sellaiset kelpaisi. Ja oma vika osittain ettei ole pitänyt ihmisiin yhteyttä.
Ap
Ystävyys on vaikea laji.
Mulla on "ystävä" joka ottaa minusta kyllä niin kaiken hyödyn irti kun vaan voi. Ei rahallisesti mutta energiallisesti.
Kun puhun puhelimessa hänen kanssaan, niin hän puhua papattaa taukoamatta omista asioistaan ja vaivoistaan ja mun on tosi vaikea saada mitään omaa juttuani sinne väliin vaikka välillä puhun päällekin. Kun hän kysyy mitä mulle kuuluu, se on enemmänkin pelkkä retorinen kysymys ja sitten hän alkaa kertoa mitä vaivaa hänellä nyt taas on.
Mä olen yleensä ihan uuvuksissa aina näiden keskustelujen jälkeen. Niinpä vastaankin sen soittoihin suunnilleen kuukauden välein ja jopa harvemmin. En jaksa sitä useammin. Olen joskus siitä sanonutkin mutta se on unohtanut sen.
Tavallaan on helpompaa kun ei ole ystäviä. Saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja. Miehenkään kanssa en enää jaksa kovin paljon keskustella. Ihmisistä on tullut kovin rasittavia näin vanhemmiten.
Alue: Aihe vapaa
.