Perheellinen, kertoisitko millaisia arki-iltasi ovat?

Vierailija kirjoitti:

Pieniin lapsiin menee kaikki aika, mutta omaa aikaa tulee vähitellen lisää kun lapset kasvavat. Niillä kenellä on tukiverkkoja, on varmaan jo vauva-aikana mahdollisuus joskus omaan aikaan. Mutta kyllä se itsestä tinkiminen kuuluu vauva-arkeen. Sen kestää, kun tietää, että lapset kasvaa. Univaje on yksilöllistä, jotkut vauvat valvottaa, jotkut ei. Joskus isommatkin lapset valvottaa, jos esim. sairastuvat.

Mä ajattelen niin, että viikonloput perheen kanssa ovat ihanaa yhteistä kaikkien omaa aikaa, josta ei tarvitse pyrkiä pois olemaan erillisessä omassa ajassa. :)

Höpö höpö! Olet näköjään opettanut lapsesi aikuisriippuvaisiksi. Meillä opeteltiin ihan vauvasta saakka olemaan ja leikkimään yksinkin. Töiden jälkeen syödään yhdessä ja leikitään jotain, mutta viim. klo 18:00 alkaa aikuisten oma aika ja lapsi saa kyllä olla hereillä ja mukanakin mutta EI HÄIRITÄ aikuisten tekemisiä.

Haen nuoremman päiväkodista neljän aikaan, tullaan kotiin, laitan ruuan, viideltä miehen kotiuduttua syödään. 17:30-19 menee yleensä lasten kanssa ja kotitöissä, katsotaan koululaisen läksyt, laitetaan seuraavan päivän reput, käytetään lapset ehkä suihkussa, joskus maataan Pikku Kakkosen tai Avaran luonnon verran sohvalla, pelataan lautapelejä, ulkoillaan tai käydään kaupassa. Esim. tänään kävin toisen lapsen kanssa ostamassa kaverisynttärilahjaa, itselle farkut ja parin päivän ruuat, sillä välin isä oli toisen kanssa kotona, siivosi keittiön ja pelasi korttia lapsen kanssa. Klo 19 iltapala jonka ajan makaan kooman kaltaisessa tilassa sohvalla valmistautuen viimeiseen koitokseen eli pesut ja pisut ja iltasadut jne. Klo 20(-20:30) lasten päät on tyynyssä ja sitten roikun puhelimella, syön iltapalan ja/tai teen tekemättömiä kotitöitä/toppahaalaritilauksia/koulukuvausilmoittautumisia/Wilma-vastailuja/päiväkotitiedotteen ja kalenterin synkronointeja jne. noin tunnin jonka jälkeen menen itse nukkumaan.

Parina iltana viikossa yritän käydä jumpalla mutta usein siitä seuraa että kotona odottaa uupunut ja kärttyinen puoliso ja/tai oma nukkumaanmeno venyy niin että siitä maksetaan aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Haen nuoremman päiväkodista neljän aikaan, tullaan kotiin, laitan ruuan, viideltä miehen kotiuduttua syödään. 17:30-19 menee yleensä lasten kanssa ja kotitöissä, katsotaan koululaisen läksyt, laitetaan seuraavan päivän reput, käytetään lapset ehkä suihkussa, joskus maataan Pikku Kakkosen tai Avaran luonnon verran sohvalla, pelataan lautapelejä, ulkoillaan tai käydään kaupassa. Esim. tänään kävin toisen lapsen kanssa ostamassa kaverisynttärilahjaa, itselle farkut ja parin päivän ruuat, sillä välin isä oli toisen kanssa kotona, siivosi keittiön ja pelasi korttia lapsen kanssa. Klo 19 iltapala jonka ajan makaan kooman kaltaisessa tilassa sohvalla valmistautuen viimeiseen koitokseen eli pesut ja pisut ja iltasadut jne. Klo 20(-20:30) lasten päät on tyynyssä ja sitten roikun puhelimella, syön iltapalan ja/tai teen tekemättömiä kotitöitä/toppahaalaritilauksia/koulukuvausilmoittautumisia/Wilma-vastailuja/päiväkotitiedotteen ja kalenterin synkronointeja jne. noin tunnin jonka jälkeen menen itse nukkumaan.

Parina iltana viikossa yritän käydä jumpalla mutta usein siitä seuraa että kotona odottaa uupunut ja kärttyinen puoliso ja/tai oma nukkumaanmeno venyy niin että siitä maksetaan aamulla.

Tää kuulostaa niin mun elämältä. Lisään tähän vielä, että olen äärimmäisen väsynyt koko illan ajan, mutta siltikin kun yritän nukahtaa illalla niin se venyy johonkin ja tuijotan puhelinta liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haen nuoremman päiväkodista neljän aikaan, tullaan kotiin, laitan ruuan, viideltä miehen kotiuduttua syödään. 17:30-19 menee yleensä lasten kanssa ja kotitöissä, katsotaan koululaisen läksyt, laitetaan seuraavan päivän reput, käytetään lapset ehkä suihkussa, joskus maataan Pikku Kakkosen tai Avaran luonnon verran sohvalla, pelataan lautapelejä, ulkoillaan tai käydään kaupassa. Esim. tänään kävin toisen lapsen kanssa ostamassa kaverisynttärilahjaa, itselle farkut ja parin päivän ruuat, sillä välin isä oli toisen kanssa kotona, siivosi keittiön ja pelasi korttia lapsen kanssa. Klo 19 iltapala jonka ajan makaan kooman kaltaisessa tilassa sohvalla valmistautuen viimeiseen koitokseen eli pesut ja pisut ja iltasadut jne. Klo 20(-20:30) lasten päät on tyynyssä ja sitten roikun puhelimella, syön iltapalan ja/tai teen tekemättömiä kotitöitä/toppahaalaritilauksia/koulukuvausilmoittautumisia/Wilma-vastailuja/päiväkotitiedotteen ja kalenterin synkronointeja jne. noin tunnin jonka jälkeen menen itse nukkumaan.

Parina iltana viikossa yritän käydä jumpalla mutta usein siitä seuraa että kotona odottaa uupunut ja kärttyinen puoliso ja/tai oma nukkumaanmeno venyy niin että siitä maksetaan aamulla.

Tää kuulostaa niin mun elämältä. Lisään tähän vielä, että olen äärimmäisen väsynyt koko illan ajan, mutta siltikin kun yritän nukahtaa illalla niin se venyy johonkin ja tuijotan puhelinta liian myöhään.

Ja jonkinlainen ajatus on että se liikunta ja/tai oma aika voisi auttaa väsymyksen tunteeseen, mutta siihen ei vain irtoa aikaa, energiaa ja suorituskykyä...? Mulla ainakin 😏

Pääsen kotiin kolmelta. Otan nokoset. Olen netissä. Pelaan pelejä. Otan muutaman huurteisen. Syön jotain. Menen nukkumaan.

M46

Huh, en kyllä tunnista elämääni noista kommenteista 😜 Siis pikkulapsivuosilta.

Nykyään ne illat menee edelleen joko jumpassa tai sohvalla viiniä litkien

Teinien äiti.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään pienten lasten vanhemmilla oikein harrastuksia? Pystyykö esim liikunnastaan huolehtimaan pikkulapsiaikana?

Mä käyn 2–3 krt viikossa tallilla.

Omaa aikaa ei käytännössä ole.

Illat menee häseltäessä ruokaa, iltapalaa, pesuhommat, siivotessa päivän sotkuja, järjestäessä tavaroita. Ulkoillaan, tavataan kavereita, liikutaan, harrastuksia, kaupassa käyntiä, jne. Suurin aikasyöppö on sotkujen siivoaminen, lasten myötä tulee valtavasti sotkua ja epäjärjestystä.