Lue keskustelun säännöt.
Kyllä lapsiperheen muutto naapuriin rivitalossa muuttaa kaiken
23.10.2019 |
Tykkään lapsista kovasti yleensä, mutta ei kyllä ole enää tietoakaan rauhasta. Nytkin jotka päivä kun tulen töistä niin saan pari tuntia kuunnella kun jalkapalloa potkitaan seinään, eli ei mitään mahdollisuutta ottaa nokosia tai muuten rauhoittua ja tuo juoksuralli mitä harrastavat makuuhuoneen ikkunan alta tömisyttää maata niin kuin joku norsulauma hyökkäisi ja ne kiljumiset siihen päälle ja seinään potkimiset siinä ohimennen. Myös ovikello on kummallisesti alkanut soimaan vaikka ovella sitten ei olekaan kukaan kun käyn avaamassa.
En tiedä onko tämä normaalia ja pitäisi vaan kestää, mutta alkaa ottamaan päähän.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin, mutta valitettavasti tuohon on vaikea saada muutosta. Vai auttaisiko jos puhuisit vanhemmille? Voi olla että sinulla on muutto edessä, ikävä kyllä.
Joo, muuttoa olen ajatellut kun en halua olla ilon pilaaja lapsille ja en jaksa valittaa. Pääsinhän tänne sentään valittamaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan ajankohtainen aihe! Tässä juuri kuuntelen järjetöntä töminää seinän takaa - naapurit ovat siis palanneet 2 viikon syyslomalta. Lapset on 10v molemmin puolin. Ennen tätä perhettä seinän takana asui eläkeläispariskunta ja meno oli niiin rauhallista.
Mä asuin ennen kerrostalossa jossa oli tosi pitkä käytävä, siis se mistä mennään sisään asuntoihin. Yhden asunnon kaksi lasta harrasti sen käytävän päästä päähän juoksemista ja huutamista. Se ääni, sellanen lävestyvä töminä, tum tum Tum Tum TÖM TÖM TÖM SKRIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Ihania muistoja.
Ihmetellyt perheitä, joissa saa palloa pelata sisällä? Miksi? Palloleikeillä voi rikkoa paljonkin jo omaa irtainta. Tää nyt oli sivujuonne.
Meillä on seinänaapurissa juuri vapautunut 5h+k+s jne. Kamala juopporemmi sai viimein häädön.
Nyt vaan jännällä odotetaan, että keitä siihen muuttaa. Iso kämppä, joten lapsiperhettä osataan odottaa. Ollaan itsekin lapsiperhe ja tässä rivistössä asuttu 17vuotta, kuten muutkin täällä. Nythän nää muksut ovat isoja, ettei samanlaista ääntä lähde. Suht seesteistä.
Olen tehnyt mielikuvaharjoitteluita, että siellä ne kiljuu ja tömisee rappusia ylösalas. Asukaspihalla ei enää omaa rauhaa, kun joku pellavapää on kuitenkin puskassa höpisemässä. Tramballa hyppimässä, altaassa roiskimassa jne.
Mieluummin mä kuitenkin ottaisin tuon lapsiperheen milloin vaan kuin noi juopot, jotka melskasivat 24/7, tappelivat, haastoivat riitaa. Poliiseja piti soitella tuon tuosta. Musaraikas ja tykkäsivät myös kattella Kummeleita, että seinät tärisee.
Kammottavin vaihtoehto olisi, että siihen tulisi nipottava lapsiperhe. Pitävät omaa älämölöelämäänsä oikeutettuna, koska on noita lapsiakin.. ja sitten valittavat, kun käyn töiden jälkeen yöllä suihkussa.
voimia meille kaikille! :)
Muistan miten ihanaa oli juosta juoksemisen ilosta kun olin lapsi. Erityisesti pitkää käytävää tai jos asunnossa pääsi juoksemaan ympäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän takia syntyvyys laskee Suomessa
Meille muutti seinänaapuriin pariskunta, jolla kaksi räkyttävää pikkupiskiä. Toinen ilmeisesti kärsii eroahdistuksesta ja toinen säestää. Tuntikausia sitäkään ei jaksais kuunnella.
Kunhan tuossa vielä lisääntyvät, niin viihtyvyys on taattu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ovikellon voi kai viritellä jotenkin pois päältä? Tuttavien/sukulaisten kanssa sopia, että pirauttavat ennen kyläilyä tai koputtavat kunnolla. Vit*tumaista sitäkin tyhjää pimputtelua kuunnella.
Asutaan omakotitalossa ja naapuriin muutti 5v sitten ihan mahdoton kiljukaulaperhe. Lapset tappeli ja parkui, äiti huusi lapsille ja isä huusi koko perheelle. Kaiken kruunasi 2 alati haukkuvaa koiraa. Nyt oli ensimmäinen kesä, kun pystyttiin nauttimaan hiljaisuudesta. Lapset on kasvanut isommiksi ja vanhemmatkin on ihan lepposia. Kaikella on aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan miten ihanaa oli juosta juoksemisen ilosta kun olin lapsi. Erityisesti pitkää käytävää tai jos asunnossa pääsi juoksemaan ympäri.
Muistan miten ihanaa oli totella aikuisen sanaa kun olin lapsi. Vanhempia kunnioitettiin. Ei tarvinnut kuin yhdesti kieltää, niin perille meni. Puhetta ymmärrettiin, koska aina oli myös mahdollisuus olla tottelematon ja valita tukkapölly tai selkäsauna. Sisällä ei juostu. Saa vapaasti alapeukuttaa, mutta kaipaan noita aikoja!
Vierailija kirjoitti:
Ihanan ajankohtainen aihe! Tässä juuri kuuntelen järjetöntä töminää seinän takaa - naapurit ovat siis palanneet 2 viikon syyslomalta. Lapset on 10v molemmin puolin. Ennen tätä perhettä seinän takana asui eläkeläispariskunta ja meno oli niiin rauhallista.
Meillä sama edessä :( Naapuri kertoi muuttavansa. Kohta ovat eläkkeellä molemmat. Nykyään kaikki kesät mökillään. Talvisin ulkomaanmatkoilla. Toisella puolellamme samoin vanhempi pariskunta, ei koiria, ei lapsia, vaan ihanaakin ihanampi hiljaisuus. Kohta tämä rauha on varmaan mennyttä. Iso asunto, lapsiperhe tietty tulee.
Taloyhtiöön on nyt muuttanut jo kaksi "muualta alun perin olevaa" perhettä useine lapsineen, ja meno on jotain ihan sairasta. Autot pörräävät öisin pihassa mölinän kera, parkkeerataan miten huvittaa, grillatessakin pitää huutaa kuin heikkomielinen, sääntöjä on näille päähän paukutettu hallituksen toimesta loputtomiin.
Minne sitä lähtisi? Ei näitä pakoonkaan pääse.
Ja ap, mistäs tietää, millainen meno on tulevassa paikassa, jos muuttamaan rupeat? Kyllä ne silloin näyttöpäivänä hiljaa ovat, tietenkin. Ainoa varma paikka on joku palvelutalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutaan omakotitalossa ja naapuriin muutti 5v sitten ihan mahdoton kiljukaulaperhe. Lapset tappeli ja parkui, äiti huusi lapsille ja isä huusi koko perheelle. Kaiken kruunasi 2 alati haukkuvaa koiraa. Nyt oli ensimmäinen kesä, kun pystyttiin nauttimaan hiljaisuudesta. Lapset on kasvanut isommiksi ja vanhemmatkin on ihan lepposia. Kaikella on aikansa.
Kauankohan tuotakin rauhaa kestää? Tervetuloa esimurkkuikä ja teinivuodet! Paiskotaan mielenosoituksellisesti ovia, huudatetaan musiikkia kellonympäri, vanhemmat karjuu, nuoret karjuu takasin, kavereita ravaa jatkuvalla syötöllä, mopot pärisee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan omakotitalossa ja naapuriin muutti 5v sitten ihan mahdoton kiljukaulaperhe. Lapset tappeli ja parkui, äiti huusi lapsille ja isä huusi koko perheelle. Kaiken kruunasi 2 alati haukkuvaa koiraa. Nyt oli ensimmäinen kesä, kun pystyttiin nauttimaan hiljaisuudesta. Lapset on kasvanut isommiksi ja vanhemmatkin on ihan lepposia. Kaikella on aikansa.
Kauankohan tuotakin rauhaa kestää? Tervetuloa esimurkkuikä ja teinivuodet! Paiskotaan mielenosoituksellisesti ovia, huudatetaan musiikkia kellonympäri, vanhemmat karjuu, nuoret karjuu takasin, kavereita ravaa jatkuvalla syötöllä, mopot pärisee...
Tiedän kyllä. 4 lasta olen jo aikuiseksi kasvattanut. Meillä on mukava naapurusto, eikä täällä ihan pienistä valiteta. Kuten sanoin, kaikella on aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä asuin ennen kerrostalossa jossa oli tosi pitkä käytävä, siis se mistä mennään sisään asuntoihin. Yhden asunnon kaksi lasta harrasti sen käytävän päästä päähän juoksemista ja huutamista. Se ääni, sellanen lävestyvä töminä, tum tum Tum Tum TÖM TÖM TÖM SKRIIIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Ihania muistoja.
Kiitos hyvästä kuvauksesta :D
Ymmärrän sua hyvin, mutta valitettavasti tuohon on vaikea saada muutosta. Vai auttaisiko jos puhuisit vanhemmille? Voi olla että sinulla on muutto edessä, ikävä kyllä.