Takertuvat vanhemmat

Nyt tulee hiton pitkä avautuminen, mutta pakko.
Äitini on koko "aikuisikäni", siitä asti kun olen asunut omillani, soittanut minulle joka_ikinen_päivä, oli sitten asiaa tai ei.
Tämä on johtanut siihen, että nyt 25-vuotiaana olen suorastaan ahdistunut ja vasta nyt tajunnut sen ehkä osittain johtuvan siitä, että olen ns. velvollinen vastaamaan tai soittamaan äidille joka päivä.
Jos en vastaa tai soita, puheluyrityksiä saattoi tulla tunnissa jopa 3. Nyt tilanne on sentään hiukan rauhoittunut.

Olen toki yrittänyt kauniisti ja vähemmän kauniisti tästä sanoa, mutta parin päivän tauon jälkeen puhelurumba taas jatkuu.

Nyt sitten myös isäni (ovet eronneet, isän kanssa soittelen kerran vko) "ilmoitti" viestitse, että hän on ajatellut, että alkaisimme soittelemaan päivittäin.
Nyt suorastaan ahdistuin tästä, tekisi mieli heittää puhelin seinään ja antaa jäädä palasiksi. Ehkä liioteltua, mutta tuntuu, että ei tässä saa enää ollenkaan omaa rauhaa. En halua kuitenkaan pahoittaa kummankaan mieltä.

Mitä ihmettä voisin heille sanoa, että tämä ei voi alkaa, eikä todellakaan jatkua näin? Onko muita, joilla vanhemmat ei vaan voi antaa omaa tilaa?