Asperger/add

Teininä lintsasin usein koulusta, koska en vaan pystynyt olemaan siellä. Koulumenestys oli muuten hyvä, oppimisvaikeuksia minulla ei ole. Minua myös kiusattiin. Lisäksi viiltelin, kun olin kovin kuormittunut. Nypin hiuksia, silmäripsiä ja kulmakarvoja, välillä olin ihan karvaton silmistäni ja päänahassa oli kaljuja kohtia. Luotin kaikkiin, jotka puhuivat minulle ystävällisesti ja se johti minun hyväksikäyttööni usein. Tarrauduin yhteen ystävään kerrallaan. Luin ihan älyttömästi kirjoja silloinkin. Luulin joskus olevani kehitysvammainen. Ihmettelin, miten muut ihmiset ympärilläni pystyivät niin pienellä kynnyksellä solmimaan uusia ihmissuhteita. Olen aina ollut hyvin valikoiva syömisen suhteen, mutta teininä aloin maistella ennakkoluulottomammin uusia makuja. Tässä joitain poimintoja teiniajoistani, minulla on siis asperger ja olen nainen.

Adhd/add-diagnoosi kyllä auttaa ihan oikeastikin koska silloin on mahdollista saada lääkkeitä. Pelkän aspergerin pohjalta en tiedä määrätäänkö mitään lääkkeitä, vaikka olen lukenut että esim. Elvanse siihenkin auttaisi ihan selvästi.

Koulu on itse asiassa se syy miksi tästä aiheesta tuli taas ajankohtainen. En tiedä sataprosenttisesti mikä siinä mättää.

Oli oma päätökseni tulla tähän lukioon, luokkalaiset on ihan jees, on kavereita (jokseenkaan ei mitään ihan bestiksiä) ja suurin osa opeista on ok. Silti tulen itse yleensä tosi turhautuneeksi päivän aikana ja skippaan paljon tunteja. En pysty keskittymään kovinkaan hyvin, mutta opin kyllä silti jotain. Koulumenestys muutenkin on ollut tosi hyvä.

Itseä häiritsee erityisesti se kun joillain tunneilla on 30 oppilasta ja hirveästi hälinää. En ylipäätäänkään pidä siitä, että pitää noudattaa lukujärjestystä ja koko koulu on niin joustamaton. Toisaalta kaikki muut tähän pystyy, niin miksi se mulle on niin tuskallista?

Mitä keskittymiseen tulee niin olen todella innokas oppija, mutta mun pitää innostua siitä aiheesta ensin. Saan kuitenkin itseni ns. tahalteen innostumaan tylsistäkin aineista jos on pakko. Tämän takia esimerkiksi kokeisiin luku alkaa turhan usein viimeisenä iltana, mutta hyperkeskittyminen ja hyvä muisti pelastaa.

Tunneilla keskittyminen on todella ailahtelevaa. Saatan "zonata" ulos tai sitten olla todella aktiivinen ja viitata paljon. Monesti myös joudun piirtämään samalla, että pystyn kuuntelemaan. Lukemiseen pystyn keskittyä tosi hyvin ja esimerkiksi pitkä matikka lähti nousuun sen jälkeen kun lopetin kuuntelemisen tunnilla, ja tutkin mitä kirja sanoi.

Heräsin juuri päikkäreiltä niin siksi tämä teksti saattoi olla hieman sekava.