Lue keskustelun säännöt.
Kimppa-asumisen plussat ja miinukset?
Lissu
21.10.2019 |
Minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa kaverini kämppikseksi omakotitaloon.
Kaikki plussat ja miinukset haluan kuulla tästä asumismuodosta.
Aiempaa kokemusta ei ole ja tälläinen erakko vähän nyt epäröi.
Toki asuminen alueen vuokrakämppiin nähden olisi paljon edullisempaa. Muutto paljon helpompi ja paljon muita plussia.
Kokemuksia kuitenkin teiltä kaipaan?
Kommentit (6)
Asuin pari vuotta ystäväni kanssa kimppakämpässä ja alussa meillä meni oikein mukavasti. Kun molemmille tuli poikaystävät kuvioon, niin yhteisasuminen osoittautui hyvin tylsäksi ratkaisuksi. Muutin omaan vuokrakämppään ja en ole sen koommin nähnyt sitä ystävää.
En suosittele ikinä, toisen naama alkaa ärsyttämään uskomattoman nopeasti!! Sitä paitsi oli ihanaa asua yksin. Ei tarvinnut välittää kenestäkään, tavarat saivat olla juuri niin kuin itse halusi, tiesi, että asuntoon ei tule ketään vieraita ja oma tupa on oma lupa.
Nyt kun lapseni ovat teinejä, niin en anna heidän pilata nuoruuttaan millään kimppakämpällä. Oma kämppä on aina paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ps. en voi kylliksi korostaa, että siisteystasojen ollessa keskenään liian erilaiset hommasta ei tule yhtään mitään.
Tämä mua vähä huolettaa..
En minäkään missään super siistissä kodissa asu, mutta hän sikolätissä.
Toki jos hän ei laita pahakseen että siivoan, nii se on sitte ok.
Kyllä minä oon ihan ok siivoamisasian kanssa.
Kunhan saan tehdä siellä edes jotakin.
Luulisin ettei kaveri pistä pahakseen.
Ollaan kuitenkin sen verran paljon keottu, kerran riidelty ja asiat selvitetty.
Ehkä voisin uskaltaa ottaa riskin
Vierailija kirjoitti:
Asuin pari vuotta ystäväni kanssa kimppakämpässä ja alussa meillä meni oikein mukavasti. Kun molemmille tuli poikaystävät kuvioon, niin yhteisasuminen osoittautui hyvin tylsäksi ratkaisuksi. Muutin omaan vuokrakämppään ja en ole sen koommin nähnyt sitä ystävää.
.
Noh, mulla on miesystävä, mut aikaa vietän enemmän sitten hänen luonaan.
Yksin oon asunut vipat 10 vuotta.
Vannoin että ei ikinä, ei ikinä kenenkään kanssa samaan asuntoon, mutta välillä kun loikkaa vaan kohti tuntematonta, niin voi lopulta saada elämäänsä jotakin todella hienoa.
Ei sitä tiiä jos ei kokeile
Kimppakämpässä kannattaa palkata siivooja, niin on yksi huoli ja kinanaihe vähemmän. Tulee kaksin aika halvaksi, jos kerran viikossa pari tuntia käy.
Miksei yh perheet asu kimppakämpissä? Luulisi elon olevan mukavaa esim. omakotitalossa, vertaistukea ja lastenhoitoapuakin usein saatavilla...
Vaatisi tosin varmaan tietynlaisen hyväksyvän ja sovittelevan, mutkattoman luonteen aikuisilta jotta homma toimisi.
Pankkilainakin kaksin helpompi saada...
+ seuraa on yleensä aina saatavilla, ja kiva etenkin jos on kaveri kämppiksenä. Todennäköisesti ei ole yksinäistä.
+ kulujen jakaminen (sähkö, mahd. netti ym.)
+ on omalla tavallaan kotoisaa, kun asuu kaverin kanssa.
+ kaveruus voi syventyä uusiin ulottuvuuksiin, jää hyvät ja ainutlaatuiset muistot niiltä ajoilta
+ voi puuhailla yhdessä kodin tavallisia hommia, esim. ruoanlaitto, syöminen, leffojen katselu ym.
+ ylipäänsä se arjen jakaminen hyvän tyypin kanssa on arvostettava asia iloineen ja suruineen ja ihmisolennolle hyvin luonnollistakin
- jos talon pohjaratkaisu tai äänieristys on kökkö, niin yksityisyys kärsii jonkun verran
- jos elintavat on kovin erilaiset (toinen sotkupossu ja toinen ylisiisti) niin hermot menee ja ystävyys kärsii; pitää osata kommunikoida ja mieluummin vähän etukäteen ennen kuin asia kriisiytyy sodaksi)
Muutenkin se kommunikointi nousee avainsanaksi. Pitää osata puhua omista tarpeistaan nätisti toiselle (esim. oman rauhan tarve) ja molempien pitää olla kaveria kunnioittava "tiimipelaaja". Jos teillä synkkaa kaikin puolin jo ennen kimppa-asumista ja tiedät että olette molemmat hyviä tyyppejä, niin ei muuta kuin kamat kasaan ja samaan osoitteeseen. Pitäkää kaveruudesta hyvää huolta ettei arjen triviaalit hankaluudet (joita väistämättä joskus tulee) nouse typeriksi esteiksi millekään.
* yhteisistä pelisäännöistä kannattaa sopia etukäteen: siivous, juoksevien kulujen hoitaminen, erityiset tavat (esim. jos toinen toivoo nukkumarauhaa tiettynä kellonaikana tms.)
* kannattaa olla kiva sille kaverille (tehdä vaikka joskus ruokaa sillekin asti että tämä pääsee suoraan koulusta/töistä väsyneenä valmiiseen ruokapöytään), niin todennäköisesti saat itse takasin jotain samaa tai vastaavaa
* pitää osata joustaa joissain asioissa ja hyväksyä se
Minulla on kokemusta kahden eri ystävän kanssa asumisesta ja ne olivat ihania aikoja ja jäivät sydämeen erityisinä ajanjaksoina. Toisella kertaa jaoimme vieläpä yksiön ja siellä asui iso koirakin ja tulimme erinomaisesti toimeen. Ei tullut riitoja mistään, mutta kaikki me ollaankin järkeviä ja hyviä tyyppejä ja asiat sujuivat. Kenen tahansa kanssa en kimppaan menisi asumaan, mutta koska tiesin heidät etukäteen ihaniksi ihmisiksi niin päätös oli helppo.
ps. en voi kylliksi korostaa, että siisteystasojen ollessa keskenään liian erilaiset hommasta ei tule yhtään mitään.