Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos olisit minä?
21.10.2019 |
Oon yksinäisyyden loukussa, nään ainoastaan ihmisiä töissä ja koulussa. Ennen mulla oli lukio kavereita, joihin olin yhteydessä aina silloin tällöin. Sellaista kunnon ystävää, joka ymmärtäisi, ei sitten ole ollut kymmeneen vuoteen.
Oon niin masentunut kun ei oo ketään, kelle soittaa. Kriisipuhelimesta löytyy onneksi aina kuuntelija, mutta olisihan se ihanaa, jos olisi vierellä oikea ihminen. Joku ihana ystävä.
Tää on niin vaikeaa kun ei ole työkaluja päästä tästä loukussa pois. Minne voin mennä, missä voisin tutustua ihmisiin? Jotain seurakuntaa oon miettinyt.. Tosiaan ikäni lähentelee jo kolmeakymmentä, jos se on tärkeää
Kommentit (10)
Onko kenelläkään muulla kokemusta yksinäisyydestä? Miten selvitä tän asian kanssa? Väkisin tulee kurja olo, kun näkee ihmisiä yhdessä kahvilla/lounaalla, shoppailemadsa tms. Hankalaa se on aikuisena muuttaa elämän suuntaa täysin..
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyiskö jostain fbstä ryhmää jossa yksinäiset etsii kahvikaveria esim?
Siis ihan jutustelu, kaverimielessä? Sittenhän jos juttelu ei luista, voi kahvin jälkeen vaan sanoa heipat tai nähdä uudestaan.
Mulla on aikalailla samaa. Olen koko elämäni joutunut aina ulkopuoliseksi, vaikka olen sosiaalinen ja ihan normaali tyyppi. Olen asunut useammassa maassa, ollut seurakunnassa ja vapaaehtoistyössä, yrittänyt pitää yllä suhteita (viestein, puheluin, järjestämällä illanistujaisia kotonani, ehdottamalla jotain yhteistä tekemistä jne.), mutta lopputulos on aina sama. Minua siedetään, jos itse tuppaudun joukkoon, mutta en kuulu mihinkään porukkaan. Nykyisessä asuinkaupungissani ulkosuomalaisena olen löytänyt kivoja suomalaisia, mutta heillä on se oma rinki johon minua ei kutsuta. Ehkä pääsiäisenä ja juhannuksena, mutta ei tavallisena perjantai-iltana.
Minussa todennäköisesti (selkeästi) on jotain "vialla". Olen arvaillut että ehkä se on sama syy kuin miksi en löydä parisuhdetta: en ole millään selkeällä tavalla mielenkiintoinen, toisin sanoen ihmiset varmaan yksinkertaisesti unohtavat olemassaoloni. Eikä se ole heidän vikansa, eikä minunkaan (esittämään en ala jotain muuta kuin olen).
Olenkin miettinyt että hankin koiran. Aika nimittäin on. Seuraavat 50 vuotta.
Koiran kanssa tutustuu tosi hyvin muihin koiranomistajiin ja ilmankin koiria lenkkeileviin.
Ainahan se on kuitenkin itsestä kiinni seuraako pinnallisesta jutustelusta mitään sen enempää. Minä kuitenkin olen saanut pari ihan ystävääkin näin.
Tosin en alun perinkään ollut yksinäinen ja minun/minuun on helppo tutustua.
Lapset on toinen, joiden kanssa myös kontaktit lisääntyvät potenssiin kymmenen heti, jos vain niin haluaa. On kaikenlaista vauvakerhoa ja myöhemmin lapsen harrastuksia, päiväkodin ja koulun piirejä jne.
Mutta lasta nyt ei tietysti tämän takia voi ruveta hankkimaan :D
Oletko käynyt nuorisotaloilla? Sieltä löysin itsekin kavereita kun aloin vain hengailemaan siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiran kanssa tutustuu tosi hyvin muihin koiranomistajiin ja ilmankin koiria lenkkeileviin.
Ainahan se on kuitenkin itsestä kiinni seuraako pinnallisesta jutustelusta mitään sen enempää. Minä kuitenkin olen saanut pari ihan ystävääkin näin.
Tosin en alun perinkään ollut yksinäinen ja minun/minuun on helppo tutustua.
Lapset on toinen, joiden kanssa myös kontaktit lisääntyvät potenssiin kymmenen heti, jos vain niin haluaa. On kaikenlaista vauvakerhoa ja myöhemmin lapsen harrastuksia, päiväkodin ja koulun piirejä jne.
Mutta lasta nyt ei tietysti tämän takia voi ruveta hankkimaan :D
Mutta kun se ei ole itsestä kiinni. Sehän on kiinni itsestä ja siitä toisesta. Jos se toinen koiranulkoiluttaja ei halua minkäänlaista ystävyyskontaktia minun kanssani, niin eihän meistä silloin tule ystäviä. Ja tämä on se yksinäisen kokemus: kaikilla muilla on jo ne omat piirit. Minua ei tarvitse kukaan. (Joo tiedän, on niitä muita yksinäisiä, mutta sehän se ongelma on - emme kohtaa.)
Toi ettet oo mielenkiintoinen ei varmaa oo totta, must se on just toisinpäin, eli massaan sulautunalla saa enemmän ystäviä. Mulle ainaki kaikki miehet sanonu et oon tosi mielenkiintoinen hyvällä tavalla, mut en tosin ees yritä hankkii kaveri seuraa useinkaan.. Ja miehet aina kiinnostuu. Yleensä metsä vastaa niinku sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sul on isot tissit ni ei muuta ku tinderiin ja hanki mies. itse en tuohon pysty koska aa-kuppi. kavereita ollut viimeksi 12 v sitten.
Entäs taidemuseoiden kerho-, ym illat. Ihan ensiavuksi.
Opistojen taideharrastuksissakin on pohjaa saada siviiliin myös ystäviä, minun kokemukseni mukaan. Vähän niinkuin nämä koirajutut. 😊
Lisääntyisin.