Esitteletkö sinä ihmisiä toisilleen, esim. vanhan koulukaverin puolisollesi kun sattumalta kohtaatte?

Tottakai esittelen. Ja jos on tilaisuus, jossa keskustellaan pitempään niin yritän myös löytää jonkin yhdistävän asian, josta löytävät yhteistä jutunaihetta (tyyliin "Maijakin matkustelee paljon ja on käynyt paikassa X").

Tietenkin.

Toki esittelen. Ehdottomasti.

Se vähän riippuu, joskus esittelen joskus en.

Lyhytaikaisia tuttuja en koskaan esittele.

Mitä iloa siitä esittelemisestä on, jos satunnaisesti kohdataan vaikka kadulla.

Eivät ihmiset kuitenkaaan muista ko hlöä myöhemmin tavattaessa, jos harvoin nähdään.

Nykään tavataan niin paljon ihmisiä jo työelämässä, ja harrastuksissa, ettei millään jaksa eikä voi muistaa, kuka on kukakin.

Tietysti. Minuakin esitellään muille. Ainoastaan eräs narsistinen mies menneisyydessä ei ikinä esitellyt minua muille, vaan minun olisi kuulemma pitänyt itse esitellä itseni jollekin tämän miehen tutulle kadulla. Eivät nämät tututkaan sitten koskaan esitelleet itseään minulle, ja kaikista kiusallisinta oli, kun yleensä olin tämän miehen kanssa menossa johonkin, ja mies ehotti näille omille tutuilleen, että tuttu lähtisi mukaan minne nyt olimmekaan menossa. Minut unohdettiin sitten täysin, ja jäin ulkopuolelle. Jos yritin osallistua keskusteluun, en saanut minkäänlaista vastausta. Jälkeenpäin mies aina sätti minua kyvyttömyydestä keskusteluun...

Esittelen aina ja olen opettanut lapsenikin esittelemään ihmiset toisilleen. Se on yksinkertaisesti kaunista ja toiset huomioivaa käytöstä.

Ehkä uusi tuttavasi on saanut puutteellisen kotikasvatuksen eikä ymmärrä esittelyjen päälle? Sinuna hymyilisin seuraavan kohtaamisen alussa oikein ystävällisesti ja tervehtisin sekä esittelisin itse itseni. Ehkä uusi tuttavuutesi tällöin hoksaisi, mitä häneltä on jäänyt tekemättä.