Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aamulla viemässä linnuille ruokaa lintulaudalle. Kissa nökötti verannalla hyllyn päällä, ja koira odotti oven ulkopuolella. Kissa ei mene ulos, jos koira on siinä, kun se koira jahtaa kissoja ulkona. Kävelin ovesta ulos ja nurkan taa, niin kissa istui jo terassilla. Ei mennyt ohitseni, koira olisi huomannut, ja sekin tuijotti kissaa hetken hämmentyneenä. No, se on aika usein hämmentynyt.

Kissat on tuollaisia, virheitä matriisissa.

On se jännä, että kenellekkään täysijärkiselle lemmikin omistajalle ei tapahdu koskaan tälläista. Miten sattuukin, että kissojen teleportaatiota tapahtuu vain hatarmielisille lemmikin omistajille.

Asialle on luonnollinen selitys, joka on mennyt sulta ohitse. Kissojen näppäryys, nopeus ja kyky rikkoa aiempia kaavoja ovat selitys. 

 

Toisin sanoen, älkää kirjoitelko tånne enempää kissoista. Laadunvalvoja ei tykkää sellaisista.

en hihii

Up up

Luin sarjakuvakirjaa nimeltä We won't see Auschwitz. Minua vaivasi vähän se, että kirjassa ei ollut sivunumeroita, koska välillä olisin halunnut tarkistaa että olin kääntänyt vain yhden sivun kerralla eikä vahingossa jäänyt jotain välistä. Paperi kun oli sellaista paksua, niin että yksi sivu tuntuu melkein kahdelta päällekkäin olevalta sivulta... Vaikea selittää. No, vilkuilin siis vähän väliä sivujen alareunoja ja mietin, että harmi kun ei ole numeroita.

Myöhemmin, kun jatkoin kirjan lukemista, huomasin yhtäkkiä, että siinä olikin sivunumerot! Ajattelin, että jostain syystä kirjan alkupuolelta ne puuttuivat, mutta kun kääntelin sivuja taaksepäin, näin että joka sivu oli numeroitu. En ymmärrä miksen aiemmin huomannut sivunumeroita, kun kirjassa kerran sellaiset oli, ja kun niitä nimenomaan kaipasin.

The Great Matrix Reset 2058

390: The Great Matrix Reset | The Confessionals

Makuuhuoneessamme on puinen liukuovi joka kolisee.Kerran hiivin sänkyyn miehen nukkuessa ja ihmettelin että KERRANKIN se hiton ovi liikkui ääneti.Kun pääsin sänkyyn kuulin,kuinka liukuovi kolahteli pimeässä. Ei eläimiä eikä lapsia. Pitkään luulin kummitusjutuksi kunnes luin näistä Matrixin metkuista ja äänien tulemisesta ns viiveellä.

Olimme lomalla Kroatiassa. Noin 10 metrin päässä rantaviivaa pitkin käveli tuttu perhe ohitse. Oli sen verran ääniä rannalla, etten huutanut heidän perään.

Törmäsin naiseen myöhemmin ja kerroin nähneeni heidät rannalla. Hämmästykseni oli suuri, kun hän sanoi, etteivät he ole koskaan olleen Kroatiassa. Kyseessä siis nelihenkinen perhe. Yhden ihmisen voisi vielä nähdä väärin, mutta koko perhe käveli siitä edestäni. Tämä on jäänyt mieleen.

Kuulla oli kerran kuu. Otin siitä kuvankin silloin edellisellä kännykälläni. Seurasin sitä ilmiötä jonkin aikaa ja siellä se vain pysyi. Ei siis ollut satelliitti, lentokone tms. tavis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka täällä ankeuttaa ketjua ja selittelee asioita?

Minä... En ankeuta ketjua, vaan yritän nostaa sen tasoa... Yrittäkää vähän parempia juttuja.

"Kissa meni olohuoneeseen"... Ei vielä riitä mystiseen tapahtumaan. Ottaen huomioon, että kissoilla on tapana liikkua vilkkaasti. 

Tämä. Ei tehdä tästä huippuhyvästä ketjusta mitään "kaikki on taikaa" - ketjua tuollaisilla "katsoin vain hetken muualle" - jutuilla. Ihmisaivot keskittyvät yllättävän vähiin asioihin ympärillään, ja usein korjaavat vielä virheet siksi mihin on tottunut, eli emme aina vain huomaa asioita. On myös kiva uskoa ihmeellisiin juttuihin, itsekin tätä lukiessa alkaa kaivamalla kaivella muistista todisteita tästä ilmiöstä. 

En nyt tiedä onko tämä mitään Matrixia vai pelkkää sattumaa, mutta tällainen juttu kävi mulle:

Asuin viime kesänä toisessa kaupungissa ja tulin nykyiseen kotikaupunkiini käymään. Oltiin korkeassa paikassa kavereiden kanssa ja taivaalle nousi tosi upea sateenkaari. Siitä sitten tietenkin piti ottaa kuvia ja videoita. Edellisessä kaupungissa oli aika rankkaa ja syksyllä päätin muuttaa siihen kaupunkiin, jossa olin kesällä käymässä. Hetki muuton jälkeen selailin kesäkuvia, ja niissä korkealta paikalta otetuissa kuvissa se sateenkaaren pää osoitti suoraan tähän mun nykyiseen asuintaloon, ja vielä mun parvekkeeseen. Siinä kohtaa mietin että onko täällä kuitenkin joku korkeampi voima, joka antaa ennalta jotain merkkejä tulevasta. Silloin kesällä ei siis ollut mitään tietoa muutosta tai varsinkaan siitä, että tulisin muuttamaan juuri kyseiseen taloon, enkä niitä kuviakaan silloin katsellut sen enempää. Olen nyt asunut täällä kuukauden ja elämä on niin paljon kevyempää ja mukavampaa kuin edellisessä kaupungissa. Taisi joku korkeampi voima antaa jo etukäteen vihjeen siitä, että sateenkaaren päässä on joskus oikeasti aarre :)

Vierailija kirjoitti:

 

Nousin kerran bussiin utössä ja hetken päästä totesin meneväni kyseistä linjaa ihan väärään suuntaan.

Painoin pysäytysnappulaa ja nousin linja-autosta. Huomasin olevani karilla. Kävelin tien yli toiselle puolelle ja saman tien sieltä tulikin eri linjaa toiseen suuntaan kulkeva linja-auto. Näytin pysäytysmerkkiä ja nousin linja-auton kyytiin, jota ajoi Kari. Olin minäkin kuljettajana ja ajoin sitä bussia, josta olin juuri noussut.

 

XD

Katsoin Netflixistä sarjan viimeisintä jaksoa. En ollut koko sarjaa katsonut koskaan ennen missään. Oli outo tunne katsoa viimeistä jaksoa, kun tuli tunne että mitä ihmettä, minähän olen katsonut tämän jo ja tiesin mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin ei tapahtunut muiden jaksojen osalta. 

Istuin takapihan terassilla koirani kanssa, sen editse käveli iso harmaa kissa joka kääntyi katsomaan minua, koira ei reagoinut ollenkaan, kohta sama kissa käveli uudelleen ohi ja koirani hyökkäsi perään. En tiedä mitä tapahtui, mutta oli omituista.

Ostin perjantaina kaupasta itselleni pipon. Niitä oli myynnissä mustia, tumman sinisiä ja vihreitä. Minä ostin sinisen. Pakkasin sen reppuuni muiden ostosten kanssa. Kotona otin ostokset pois repusta. Tumman sininen pipo olikin musta. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Ostin ja laitoin reppuun sinisen pipon ja puolen tunnin päästä se olikin musta? Repussa ei ollut mitään muuta pipoa.

Kävin kaupassa ja pakkasin tavarat reppuun. Kun palasin kotiin en nähnyt halloum-juustoa missään. Muistan kyllä ostaneeni sen. Sitä ei löytynyt mistään repustani. Ajattelin, että ehkä se tippui johonkin tai en pakannut sitä sitten mukaan kassalta.

Seuravana päivänä kun olin lähdössä salille ja pakkaamassa reppua, niin se juusto oli siellä repussa. WTF? :D

Vierailija kirjoitti:

Ostin perjantaina kaupasta itselleni pipon. Niitä oli myynnissä mustia, tumman sinisiä ja vihreitä. Minä ostin sinisen. Pakkasin sen reppuuni muiden ostosten kanssa. Kotona otin ostokset pois repusta. Tumman sininen pipo olikin musta. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Ostin ja laitoin reppuun sinisen pipon ja puolen tunnin päästä se olikin musta? Repussa ei ollut mitään muuta pipoa.

Yhdelle tutulle on tapahtunut vastaavia juttuja. Uskon sen johtuvan siitä, että kaupassa on erilainen valaistus kuin jossain muualla, ja hänen näköaistissaan on jokin pieni poikkeavuus, joka saa hänet näkemään joitakin värejä tietyssä valaistuksessa väärin.

On joskus käynyt niinkin, että minulle on julkisella paikalla sanottu "Hei sinä nainen siellä, jolla on harmaat housut ja tummansininen paita ja vihreä liivi". Liivini oli kyllä vihreä, mutta housut olivat beiget ja paita musta, aika lailla ruskeaksi haalistunut.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupassa ja pakkasin tavarat reppuun. Kun palasin kotiin en nähnyt halloum-juustoa missään. Muistan kyllä ostaneeni sen. Sitä ei löytynyt mistään repustani. Ajattelin, että ehkä se tippui johonkin tai en pakannut sitä sitten mukaan kassalta.

 

Seuravana päivänä kun olin lähdössä salille ja pakkaamassa reppua, niin se juusto oli siellä repussa. WTF? :D

Se oli jäänyt epähuomiossa sinne reppuun. PISTE.

Meidän pihassa oli todella tiivis risukasa. Tosi tiivis, täynnä risua toisensa perään. Ei käytäviä, ei koloja ei onteloita. 

Täysin tiiviseen risukasaan meni yläkautta siiliperhe sisään kuin heittämällä. 4 poikasta ja emo. Miten mahdollista? Sama kuin muutaman ihminen kävelisi heittämällä suuren hiekkakasan sisään, oleskelisi siellä, ja tulisi välillä ulos.

Onko siileillä "oma Matrix"? Risukasassa olisi täytynyt olla käytäviä, onkaloita, ja isompi ontto pesäkolo, että siiliperhe mahtuisi sinne. Ei ollut. 

Ostin uuden 10 l kattilan. Siinä on lasinen kansi. Parin päivän päästä aloin kokata ja laitoin kannen kattilan päälle. Noh sehän oli n. 5cm ympäriinsä liian suuri. Oikean kokoista kantta ei ole missään eikä minulla ole kattilaa, mihin tämä kansi sopisi 🥴

Metsänpeitto, googlettakaa. Oon voinut kokemani av:lla / tässä ketjussa kertoakin, joten pahoittelut toistosta: Olin lapsi ja kävelin kesällä perheeni kanssa pikkutietä kotiin. Tie oli lyhyehkö tuttu rantatie, joka ei risteytynyt minnekään, vaan oli suora reitti rannalta talollemme. Jäin jostain syystä muusta porukasta jälkeen. Olin pieni, alle kouluikäinen ja jostain syystä kiukkuisella tuulella, joten ehkä jättäydyin taakse tahallani, en muista. Toiset jatkoivat matkaa minusta välittämättä. He erkanivat vähitellen niin kauas, että katosivat kulman taakse samalla äänekkäästi jutellen. Sillä sekunnilla, kun he hävisivät näkyvistä, puheensorina lakkasi ja täysi hiljaisuus laskeutui. Aloin kävellä nopeammin, mutta en saanut perhettä takaisin näkyviin tai kuuluviin. Juoksin jo hätääntyneenä heidän peräänsä, mutta matka ei edennyt lainkaan. Tunnelma oli samaan aikaan muuttunut painostavaksi ja erikoisen tummaksi, vaikka oli poutasää ja kesäpäivä. Aurinko ei enää paistanut, ei kuulunut lintujen laulua tai edes tuulen huminaa. Istahdin hiekkatielle itkemään ja havainnoin, ettei missään näkynyt edes muurahaista, ruohonkorret eivät liikkuneet, eikä ympärillä ollut mitään muutakaan elävää. Koin olevani täysin yksin koko maailmassa. Yhtäkkiä kuulin, kun perheeni huusi nimeäni kaukaa ja sitten aina vain lähempää, mutta ketään ei edelleenkään näkynyt. Kuulin veljeni huhuilut ja lähestyvät juoksevat askeleet, jotka kuulostivat saavuttavan ja ohittavan minut, mutta en nähnyt ketään missään. Itkeskelin pitkän aikaa apua rukoillen tuntien oloni täysin toivottomaksi, kun yhtäkkiä kaikki palautui ennalleen niin äkisti kuin tilanne oli alkanutkin: aurinko alkoi taas paistaa, linnut lentää ja laulaa, tuuli humisi puissa ja kesän lukemattomat pörriäiset suristella ympärilläni. Nousin ylös ja juoksin kotiin, mikä tällä kertaa onnistui hetkessä.

Kotiväki oli vihainen ja huolissaan katoamisestani. Velikin oli käynyt etsimässä minua rantatieltä ja rannasta asti. Kukaan ei uskonut, että en tosiaan ollut poistunut tieltä minnekään ja että olin siitä huolimatta kuullut veljeni huudot ja askeleet. Onneksi en ollut hukassa kuin lyhyen aikaa, ehkä 10-15 min, kun taas oman kokemukseni mukaan katoamiseni kesti jopa tunteja.

Kerroin kokemuksen usein äidilleni, joka lopulta taisikin uskoa minua. Muistan, kun kerran kävellessämme samaa rantatietä kahdestaan kotiin ja matka tuntui olevan erikoisen rankka, äiti kysyi, onkohan nyt tapahtunut sama, mitä minulle silloin tapahtui. Osasin opastaa, ettei hätää ole, koska linnut yhä lentää, tuulee ja näkyy ötököitä :D

Tuo tapahtuma tulee usein aikuisena mieleen ja olinkin huojentunut törmättyäni metsänpeitto-käsitteeseen. Ehkä en sittenkään ollut kuvitellut koko juttua. Joskus edelleen hieman pelottaa, kun kävelen yksin luonnossa. Huomaan kiinnittäväni huomiota siihen, etten vajoaisi liikaa ajatuksiini ja etsin ympäriltäni elon merkkejä...