Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
N. kymmenen vuotta sitten olin muutaman päivän sairaalassa, minulla oli yksityishuone jossa oli oma kylpyhuone. Illalla menin suihkuun ja istuin lattialle niin kuin minulla tapana oli. Yhtäkkiä havahduin siihen että keinutin itseäni ees taas ja hoin tauotta "Verboden, verboden, verboden...". Olin todella hämmentynyt että mitä ihmettä oikein teen. Myöhemmin googletin sanan ja se tarkoittaa hollanniksi kiellettyä. En osaa sanaakaan hollantia, enkä vieläkään ymmärrä mistä tuo sana ja heijaaminen tuli, tuntui kuin olisin havahtunut transsista kun tajusin mitä tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole mitään ihmeellistä sattunut onneksi koskaan. Kerran lähdin kauppaan ja kuuntelin helmiradiota ja juuri parkkipaikalle päästyäni harmittelin kun yksi lempikappaleistani alkoi soimaan. Lähdin kesken kappaleen ja tullessani takaisin vartin päästä radio alkoi soittaa samaa kappaletta täsmälleen samasta kohtaa kuin mihin se jäi lähtiessäni. Olin ymmälläni kun kyse ei ollut mistään hittirenkutuksestakaan, joka soi koko ajan jossain.
Kerran myös lähdin junalla ystäväni luo ja näin juna-aseman aulassa erikoisen näköisen naisen. Katsoin häntä aika pitkään ja kävelin laiturille päin. Portaita ylös noustessani näin tämän saman naisen tulevan rappusia alas. Hän ei olisi mitenkään voinut päästä laiturille ennen minua. Se ihmetytti pitkään.
Voihan olla, että näit kaksossiskokset, joissa toinen ollut asemalla odottamassa, ja toinen kävellyt sinua rappusissa vastaan mennessään asemalla odottavan siskonsa luo.
Vaikka olisi samanlaiset tai samantyyppiset vaatteet, niin silti.
Me emme siskoni kanssa ole kaksosia, mutta pieni ikäero on. Usein käy niin, että kun tavataan pitkästä alkaa, niin meillä saattaa esim. olla täsmälleen samanlaiset paidat päällä. Samankokoisia ja aikalailla sama vaatetyyli.
Voi olla hyvinkin mahdollista, mutta olivat niin hätkähdyttävän samannäköisiä kaikkine pukeutumisen yksityiskohtineenkin, että mietityttää silti 🙂 en yleensä tuijota ihmisiä, mutta jostain syystä katsoin todella tarkkaan tuota naista silloin ja sitten täsmälleen samannäköinen nainen samoilla vaatteilla tuli hetken päästä vastaan.
Uskotteko suurimman osan näistä jutuista?
ylänuoli = uskon
alanuoli = en
Moni sotkee nyt kummittelun näihin häiriöihin Matrixissa.
Näkymätön kävelijä tms on toki kiinnostava aihe mutta sopisi paremmin tuohon yliluonnollinen-ketjuun.
Eihän rinnakkaisuniversumi vaadi mitään alien-tekniikkaa, jos se on kosmoksessa endeeminen eli automaattinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sattunut itselle, mutta tämmösen olen lukenut, että yksi nainen oli tullut miehensä kanssa kotiin, niin että mies oli mennyt ensin ja nainen hetken päästä perässä.
Nainen oli sitten kävellessään yhden huoneen oven ohi nähnyt itsensä istumassa tietokoneen ääressä!
Oli mennyt miehen luo ja kysynyt ”näitkö saman minkä minä?”, johon mies oli hiljaa vastannut ”joo”.
Vierailija kirjoitti:
Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.
En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.
Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?
Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.
Oli hämmentävä kokemus.
Voisin vaikka vannoa, että luin pari minuuttia sitten tämän saman jutun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni sotkee nyt kummittelun näihin häiriöihin Matrixissa.
Näkymätön kävelijä tms on toki kiinnostava aihe mutta sopisi paremmin tuohon yliluonnollinen-ketjuun.
Miten se ei voisi olla bugi matrixissa? Joku jämä poistetusta prosessista joka jatkaa häröilyään "kummitellen" yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.
Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).
Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D
Tää kuulostaa tutulta. Luin viime viikolla kuolinilmoituksia lehdestä, siis mielessäni, en ääneen. Oli joku Liisa niminen kuollut, niin 2 vuotias lapseni sanoi samalla hetkellä Liisa. Hän luki ajatukseni. Tätä on sattunut aiemminkin mutta en nyt muista esimerkkiä. Lapsen ja äidin välillä voi olla telepaattinen yhteys.
Mihinkähän fysikaaliseen menetelmään se telepatia perustuu?
Varmaan samantyyppiseen kuin millä universumi on syntynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen toisinaan toistuvia unia samasta paikasta/tilanteesta, unien välillä saattaa olla muutaman vuoden taukokin. Kerran olen päätynyt tosielämässä tällaiseen unessa useaan kertaan kokemaani tilanteeseen.
Arkisempana asiana tuntuu usein, että uusiin paikkoihin mennessä tapahtuu sims-efekti: alkuun paikka on tyhjä, mutta hetken päästä omasta saapumisesta sinne alkaa virrata ihmisiä, aivan kuin sims-pelillä kestää hetken generoida kyläläisiä tontille, jolle aktiivinen sim menee. Harmittaa erityisesti valokuvaajana. :D
Minulla on lapsuudestani monia muistoja joissa näen itseni ulkopuolelta, siis kuin olisin joku sivustakatsoja. Mitään erityisen traumaattista minulle ei ole tapahtunut, jotkut muistoista ovat ihan positiivisia. Ovatkohan nämä vain jotain valemuistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä olen joskus lukenut redditistä, siellä oli varmaan tuhansia tosi creepyjä tapauksia. Mä tiedeuskovaisena olen alkanut vähän uskoa, että jotain mätää tässä maailmankaikkeus-systeemissä on :D
Sillä kaikki, mitä internetissä lukee, _varsinkin_ redditissä, on Totta.
Vierailija kirjoitti:
Kerran, joskus yli 10v sitten asuttiin poikaystäväni kanssa yhdessä. Istuttiin olohuoneessa, hän tietokoneen ääressä ja minä katsoin sohvalla telkkaria.
En muista tismalleen, miten se meni, mutta katottiin aikaa tai mä kysyin häneltä mitä kello on. Hetken päästä, kun oli kulunut joku n. 20 minuuttia, ei oltu uskoa kumpikaan kun kello oli yhtäkkiä 2-3 tuntia enemmän. En muista miten hoksattiin tuo, varmaan itse huudahdin ett hei kello on xx ja hän siihen että HÄH??!! Keskusteltiin siitä että hetkinen eikö tässä mennyt 20 minuuttua, mähän kysyin 20 minuuttua sitten ett mitä kello on, enkö kysynytkin 15-20min sitten, eihän oo voinut mitenkään olla kulua yli puolituntia.
Jäi mieleen. Kyse ei ollut mistään ett ois katsottu kelloa väärin tai kello väärässä. Hän oli siis tietokoneella ja minä telkkarin ääressä. Kattelin muistaakseni jotain ohjelmaa, oisko puolen tunnin kestävää?
Tää jäi mieleen molemmille. Sen jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä, ettei aika kulu tasaisesti tai että ajan pituus ei ole vakio. Eikö joku tiedemies, olisko ollut jopa Einstein sanonut ettei aika tosiaan ole koko ajan sama.
Oli hämmentävä kokemus.
Aika ei tosiaan ole sama, suhteellisteorian mukaan se hidastuu sitä enemmän mitä nopeammin liikut. Esim. satelliitin kello käy muutaman sekunnin hitaammin satelliitin kiertäessä maata jotain 5000 kilometrin sekuntinopeudella ja tämä on voitu todistaa eli suhteellisteoria on oikeassa tässä, gps-satellittien kelloissa joudutaan ottamaan huomioon että niiden kello käy aivan vähän hitaammin kuin maassa paikoillaan olevat kellot ja gps-satelliittien kelloissa täytyy tämä muutaman sekunnin ero vuorokaudessa ottaa huomioon.
Mutta jos kello on mukanasi niin samalla kun sinun kehosi aika hidastuu ja vanhenet esim. hitaammin niin se kellokin käy hitaammin. Eli jos kello oli mukana niin tuo kokemus ei voi johtua ajan hidastumisesta koska sen kellonkin aika hidastuu samalla lailla kuin sinun aikasi.
Suppea suhteellisuusteoria perustuu kahteen pääperiaatteeseen:
Kaikki liike on suhteellista. Havaitsija ei pysty fysikaalisella kokeella osoittamaan, onko hän levossa vai tasaisessa liikkeessä. Toiseksi valon nopeus tyhjiössä on vakio havaitsijan ja valonlähteen liiketilasta riippumatta.
Itse asiassa ensimmäinen periaate tarkoittaa sitä, ettei voida sanoa jonkin pisteen olevan absoluuttisesti paikallaan ja määrittää sen mukaan absoluuttista paikallaan pysyvää koordinaatistoa. Suhteellisuusteoriassa tapahtumia tarkastellaan kappaleiden omista koordinaatistoista käsin.
Suppea suhteellisuusteoria muutti monia arkipäivän ajattelutapoja. Esimerkiksi aiemmin oli käytössä nk. Galilei-muunnos, jossa kahden toisiaan kohti tulevan kappaleen välinen suhteellinen nopeus on näiden nopeuksien summa. Suppean suhteellisuusteorian toinen periaate kuitenkin kieltää tämän, sillä valonnopeuden on oltava vakio. Tästä seuraa, että kahden toisiaan vastaan kohtisuorasti liikkuvan kappaleen välinen suhteellinen nopeus onkin pienempi kuin Galilei-muunnoksella saatu arvo.
Einstein esitti nopeuksien yhdistämiselle kaavan,
kun tutkitaan kaavalla saatavia tuloksia havaitaan, että nopeuden ollessa pieni (v
kun kello liikkuu havaitsijaan nähden nopeudella v, niin jos kello on käynyt ajan
t ulkopuolisen havaitsijan mielestä kulunut aika t saadaan suhteellisuusteorian yhtälöstä ja jälleen havaitaan, että nopeuden ollessa pieni (v
Valonnopeudella ei voi mikään kappale jolla on massa liikkua, koska suhteellisuusteorian kaavan mukaan kappaleen kiihdyttämiseen valonnopeuteen tarvittava voima olisi tällöin ääretön (jakajaksi tulisi nolla), massallinen kappale ei koskaan voi saavuttaa valon nopeutta (tai tarkemmin: massallista kappaletta ei voida kiihdyttää valon nopeuteen).
Jos valonnopeutta voisi jokin kappale jolla on massa liikkua niin sen aika pysähtyisi kaavan mukaan kokonaan, koska aikadilataatio olisi ääretön (jakajana taas nolla). Mustissa aukoissa ilmeisesti aika pysähtyy kokonaan niiden massan takia, kun aika-avaruus taipuu niin paljon. Einstein sanoikin että mustien aukkojen tapauksessa Jumala on jakanut nollalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä sieniä porukka on vetänyt mutta tuollaiset "näin itseni istumassa huoneessa" yms. tapaukset nyt vaan jotenkin vaikuttaa niin hulluilta että sienet tulevat mieleen.
Suomessahan on kansanperinteessä ihan oma terminsä tapauksille, joissa jokin asia tapahtuu, tiedetään tai koetaan ennalta, ja kohta se toistuu tai toteutuu tosielämässä: etiäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tapahtui kerran koiraa ulkoiluttaessa pelottava tällainen. Lähdin kävelemään tuttua reittiä Helsingissä Arabianrannassa. Oli iltapäivä. Siinä omissa ajatuksissani kuljin, kun yhtäkkiä tajusin, että mutta eihän tämä reitti yleensä näin pitkä ole. No, kuittasin sillä että olen ollut niin ajatuksissani, että siksi ajantaju ei ole ihan normaali. Skarppauduin tarkkailemaan ympäristöäni. No niin, nyt tuttu lintutorni edessä, siitä ei ole kuin jokunen sataa metriä kävelysillalle, jota pääsee polullle joka vie takaisin Arabianrantaan Viikki/Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelta. Mutta: lintutornin jälkeen polku jatkui ja jatkui, ja mikä hirveintä: lintutorni tuli vastaan uudestaan säännöllisesti. Sillä reitillä ei ole kuin 1 lintutorni, olen sen myöhemmin kävelyillä varmistanut (eikä siellä ole myöskään mitään rengasmaista polkua, jota voisi siltoja ylittämättä pyöriä ympyrää samaa reittiä). Kävelin ja kävelin ja alkoi jo hätäännys iskeä, kun ilta alkoi pimentyä, eikä koirakaan olisi enää halunnut tarpoa. Aina vaan oikealla oli kaislikko, vasemmalla puro/pieni joki, Lammassaaren polku ja lintutorni toistuivat.
Lopulta en epätoivoissani keksinyt muuta, kuin sanoa kuten uskovainen eksäni: "Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, jos tässä on joku lumous niin katoa". En edes usko Jeesukseen enkä lumouksiinkaan, mutta mitäpä teet jos olet kävellyt 4 tuntia reittiä jonka pitäisi olla alle puoli kilometriä... Jonkun ajan päästä, taas kerran lintutornin kohdalla, tuli vastaan joukko otsalamppujen kanssa juoksijoita (en tosiaan ollut ennen sitä nähnyt yhtäkään ihmistä, mikä myös on outoa, koska tuolla liikkuu yleensä aika paljon ulkoilijoita). Yhtäkkiä tuntui kuin joku painostava tunnelma olisi loppunut, luonnon äänetkin palasivat. Ja nyt löysin sieltä mistä pitääkin, noin parinsadan metrin päästä, vasemmalle puron yli vievän sillan ja siitä pääsin kotiin päin. Kai se oli sitten se vanhojen aikojen "metsänpeitto", ainakin kokemus muistuttaa paljon sen kuvauksia.
Tai epileptikoilla ilmenevä poissaolokohtaus.
Neljän tunnin mittainen? Onhan niitä tarinoita ties miten paljon ihmisistä, jotka eksyvät metsään ihan kotinsa lähellä.
Katsoimme Putousta perheeni kanssa ja kysyin eräästä hahmosta "Miten tuo voi olla tuossa ? Sehän putosi viime viikolla?" Lapset ja mies " Eikä pudonnut !". Olen edelleen varma siitä mitä näin, muistan hyvästihalailut ja oman pienen mielipahan tyttären puolesta jonka lempihahmo oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.
Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).
Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D
Tää kuulostaa tutulta. Luin viime viikolla kuolinilmoituksia lehdestä, siis mielessäni, en ääneen. Oli joku Liisa niminen kuollut, niin 2 vuotias lapseni sanoi samalla hetkellä Liisa. Hän luki ajatukseni. Tätä on sattunut aiemminkin mutta en nyt muista esimerkkiä. Lapsen ja äidin välillä voi olla telepaattinen yhteys.
Mihinkähän fysikaaliseen menetelmään se telepatia perustuu?
Varmaan samantyyppiseen kuin millä universumi on syntynyt?
Jaa, että telepatiakin olis Luojan kynästä?
Ei niin dramaattista, mutta muutaman kerran olen onnistunut kadottamaan jonkun esineen kotona tai pihalla niin, että tiedän parin neliömetrin tarkkuudella missä sen pitäisi olla, mutta sitä ei vain löydy. Muilla ihmisilläkään ei ollut osuutta asiaan. Ja näihin tilanteisiin on vielä liittynyt sellainen outo olo, että nyt pitäisi huomata jotakin, mutta ei saa asiasta kiinni, että mitä.
Minuakin kiehtoi tämä juttu, koska usein ajan töistä kotiin Viikin ulkoilureittejä, jos ei ole kiire. Siis niitä isompia, mutta läheltä luontopolkuja kuitenkin. Siellä tuntuu porukkaa liikkuvan kaikkina vuorokaudenaikoina, vaikka on pimeää ja sateistakin.
En kyllä mitenkään ymmärrä, miten noin voisi tapahtua kuitenkaan käytännössä. Neljä tuntia on pitkä aika kävelläkin ilman taukoa, koska jalat väsyy, janottaa, tulee vessahätä. Ja ettei ketään tulisi vastaankaan noin keskeisellä paikalla. Jos ei usko rinnakkaistodellisuuteen, niin tällaisen olisi oltava joku aivotoiminnan häiriö.
Itse olen sekä pyörällä että patikoidessa tehnyt joskus huomaamattani täyden ympyrän, mutta aika lyhyessä ajassa, outo kokemus sekin.