Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut elämäni aikana lukuisia telepaattisia kokemuksia ihan arkisista asioista. Esim. jos joku perheenjäseneni on syönyt jotain ihan uutta ja outoa ruokaa, olen saanut siitä jonkin "viestin" päähäni, niin että tiedän sen etukäteen ennen kuin se on kerrottu minulle. Ihan tällaisia arkisia asioita siis. Kerran heräsin ja aloin yhtäkkiä katselemaan huoneeni verhoja ja ihmettelin, että miksi aloin yhtäkkiä miettimään verhoja. Vähän ajan kuluttua sain äidiltäni puhelun, että oli juuri käynyt ostamassa mulle uudet verhot.
Työskentelen nykyään kotihoidossa. Monta kertaa on asiakkaiden kanssa tapahtunut jänniä juttuja. Saamme siis puhelimeen listan asiakkaista ja kellonajat, milloin missäkin pitää käydä. No kerran mulla oli sellainen lista, että tarkoitus oli mennä erästä asiakasta hoitamaan vasta loppuillasta.
Alkuillasta mulle kuitenkin yhtäkkiä tuli tunne, että mun on mentävä sinne nyt, eikä myöhemmin. Löysin asiakkaan lattialta kaatuneena verta oksentamassa. Soitin ambulanssin ja asiakas kuoli sitten sairaalassa diagnisoimattomaan syöpään, joka oli aiheuttanut kaatumisen ja verioksennuksen. Jos en olisi kuunnellut vaistoani, asiakas olisi kärsinyt siinä lattialla tuntikausia kauemmin...
Toisen kerran kävi sama tilanne. Tuli tunne, että taidankin käydä tuolla yhdellä muutamaa tuntia aiemmin. Tämä henkilö oli jumissa vessassaan ja pelastin hänet. Hän sanoi, että ei ollut murehtinut, koska oli koko ajan ajatellut, että kohta se hoitaja tulee sieltä auttamaan...
Huh, muistin tuosta verhojutusta vastaavantyylisen tapauksen jostain 3-4 vuoden takaa.
Makasin makkarissa sängyllä ja tuijottelin joutilaana kattoon. Yhtäkkiä jostain tuli mieleen, että mitähän jos tuo kattolamppu yhtäkkiä putoaisi, kävisiköhän kipeää tms? (Kyseinen kattolamppu oli semmoinen japanilaistyylinen paperi/rimakuutio eli tosi kevyt ja hatara). Alkoi sitten siinä itsekseni oikein naurattaa, että kaikkea sitä miettii joutohetkinä! Nousin ja lähdin olohuoneeseen, ja heti kun pääsin sinne niin kuulin rämähdyksen makkarista. Säikähdin tietysti hirveästi ja palasin sydän kurkussa katsomaan.. kattolamppu oli tullut alas ja lojui juuri siinä missä minä olin hetkeä aiemmin maannut. Lamppu oli ollut paikoillaan vuosia, mene ja tiedä mitä siinä sitten tapahtui. Pudotinko sen ajatukseni voimalla vai aavistinko ennalta? Jotenkin karmivaa se oli.
Joskus nuorempana oli sellaisia merkillisiä "todellisuudentajun" menetyksiä, tuntemuksia, että en oikeasti ole tässä vaan näen unta tai jotakin. Yleensä näihin liittyivät myös hyvin vahvat deja vut. Olivat kyllä todella hämmentäviä nämä "kohtaukset", mutta vanhemmiten niitä ei ole enää ollut.
Unenomainen tunne, josta olen lukenut, että se liittyisi ahdistukseen.
Koululaisena se tuli usein aamuisin, kun menin kouluun. Ensimmäinen tunti koulussa tuntui siellaiselta, että ajattelin, olenko oikeasti tässä vai jossain muualla, ja jos suljen ja avaan silmät, olenko kotona. Mitä enemmän sitä mietti, sitä ikävämmältä se tuntui.
Aikuisena sitä en ole kokenut yhtä usein. Muutaman kerran kuitenkin, etenkin aamuisin heti tultuani töihin.
Siihen ei kuitenkaan ole liittynyt deja vu -kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lentokone paikallaan ilmassa.
liikkuva auto ja lentsikka kovassa vastatuulessa.
Kiiwi kirjoitti:
Joskus 4.luokalla ollessani koulussa, käytin kaulakorua joka oli paksua narua missä roikkui jostain kumista/pehmeestä muovista tehty omena, ja siitä omenankarasta meni läpi tuo naru. Yhtäkkiä omena putosi maahan, mutta kun nostin sen käteeni ja tutkin sen niin koru oli täysin ehjä, ja naru oli edelleen kaulassa. Ei voi tapahtua noin ellei kara olisi haljennut mutta oli täysin ehjä.
Mulla kävi näin yläasteella. Paksu koru, josta meni vahva nahkahinna läpi. Kerran kotiin tullessani hinha ja koru olivat erillään toisistaan, eikä kukaan ollut koskenut kumpaankaan, vallan ehjiä olivat. Se koru lensi roskikseen kuin leppäkeihäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4.4 Erikoinen tapahtuma, hyvin harvinainen.
No Minulla on myös outokokemus. Olin käymässä nukkumaan ja päätin selata puhelinta ennen nukkumaan käymistä mutta yhtäkkii näin valkoisen reiän ilmassa noin 4 sekkaa ja sitten se katosi. Mikähän tuo oli? Ja välillä tulee tunne etten olisi olemassa ja tämä ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnöksi sain lompakon. Siinä oli seteleitä 9 kpl 50 e, jotka laitoin kahtia taitettuna omaan lompakkooni.
Parin päivän kuluttua tarkastelin samaa perintö lompakkoa ja siellä oli edelleen samanlaiset setelit. Ajattelin, että nyt muisti heittää ja olen laittanut rahat vahingossa takaisin.
No, laitoin tämän omaan lompakkooni ja siellä olikin nyt kaksi nippua ja molemmissa sama summa.
Olin toki koronan jälkeisessä aivosumussa, mutta en ole keksinyt mitään selitystä asialle. Pankkiautomaatillakaan en ollut käynyt ja siinä on nostoraja 400 e.
Vierailija kirjoitti:
Olen ainoa ihminen jolla on Suomessa tämä nimi tällä kirjoitusasulla. Etu ja sukunimi.
Selvisi, että tässä samassa korttelissa missä asun, asui sata vuotta sitten täsmälleen saman niminen henkilö. Kuoli 1900-luvun alussa. Hänkin oli aikanaan Suomen ainut tämän niminen.
Nimeni on peräisin isoisoisältäni, joka muutti kauan sitten Suomeen toisesta maasta.
Siellä toisessa maassa hän asui erään nimisellä kadulla silloin kauan sitten. Opin sen vasta äskettäin.
Minä asun nyt tässä korttelissa saman nimisellä kadulla. Muutin tähän kauan sitten.
Maailma on ihmeellinen. Tämä on vähän kuin käsikirjoitus, jota näyttelen.
Melkein sama minulla. Noin 13 v. muutin perheeni kanssa uuteen kotiimme eri asuinalueelle kuin aiempi kotimme oli. Jonkin ajan kuluttua tapasin koulussa kaverin, tutustuimme ja juttelimme. Erikoista oli, että hän asui kodistani n. 300 metrin päässä ja meillä oli täsmälleen sama sukunimi, sama kotiosoite kadunnimeä ja talon numeroa myöten ( omakotitalo)! Lisäksi olimme syntyneet samana vuonna, samana päivänä kuukauden välein. Syntymäpäivämme oli sama kuin kotiemme talon numerot!
Hänellä oli yksi sisar, kuten minulla ja koira, kuten minulla. Meitä luultiin usein sisaruksiksi, sillä olimme hyvin paljon toistemme näköisiä, vaikka emme olleet sukua ( selvitimme tämän).
Joitakin vuosia myöhemmin katujen nimet muutettiin, joten osoitteet muuttuivat, mutta talojen numerot säilyivät.
Matrixin numeropeliäkö?🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri määräsi minulle vähän vahvempaa kipulääkettä, tulin kotiin ja otin yhden jättäen purkin kahvinkeittimen viereen. Oli aamupäivä. Illalla kävin suihkussa ja kipu paheni, menin ottamaan pillerin mutta lääkkeet olivat poissa. Kysyin mieheltä mihin laittoi ne, mies vastasi ettei mihinkään. Katsottiin sitten yhdessä kaapit ja mies jopa jääkaapin. Ei mitään. Istahdin pöydän ääreen ja siinä se purkki oli. Valkoinen iso purkki mustalla pöydällä. Ymmärrän jos minä kivuissani en olisi sitä nenän edessä nähnyt, mutta miten ei miehenikään huomannut?
Katosin YouTube-videota , jonka sisältöön en oikein uskonut mutta päätin katsoa kommenttiosiota. Siellä oli mm. seuraava kirjoitus:
"I had the same dream for ten years. Just like you said, when ever I went back to it it would just continue. it was so vivid that I had difficulties separating it from reality. An interesting thing happened a few years ago. In this dream I was married to an architect there are certain things about our life together that I remembered vividly. About 3 or 4 years ago I met this guy at a Maritime conference and we hit it off right away. There was something every familiar about him but I could not place my finger on it. When I visited his home for the first time it was like Deja Vu . There were so many elements in his life that reflected my own. From the books in his library, the paintings on his wall, the items in his kitchen, every single item in his fridge , the car he drove and what was in the car,. even the items he had in his back yard. IT was not until I found out that he was an architect that it clicked. He was the man that was my husband in the dream that I had been having for the past ten years. I never mentioned any of this to him because although everything looked the same I could sense that he was not the same person. I never had the dream again after this encounter. The guy and I did not remain friends."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs mieleenpainuvimmista jutuista on ollut se kun vuosia sitten olin ystäväni kanssa laivalla. Minulle tuli yhtäkkiä eräs julkisuuden henkilö mieleen ja sanoin ystävälleni vitsillä että miten huvittavaa olisi nähdä tämä henkilö laivalla. Meni muutama minuutti ja näimme kuin näimmekin tämän henkilön istumassa laivan ravintolassa. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä!
Näitä on ollut minulla usein ja ne voi varmasti selittää jotenkin järkevästi mutta kyllä ne silti ihmetyttävät :D
Mulle tuli mieleen että voisko olla että näit nopeasti vilaukselta sen henkilön jo aiemmin siellä laivalla tai kotisatamassa mutta aivosi ei vaan rekisteröinyt sitä ja se meni suoraan alitajuntaan ja sitä kautta tuli yhtäkkiä mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus lempikengät, jotka käytin aivan loppuun. Harmittelin, kun ne hajosi ja laitoin ne roskiin. Hämmästys oli suuri kun kotia siivotessa löysin tismalleen samanlaiset kengät uutena hintalappuineen päivineen. En pysty vieläkään ymmärtämään mistä on kyse. En ole ostanut kahta paria samoja kenkiä, kyselin kaikilta tuttavilta onko joku unohtanut uudet kenkänsä minun kaappiin. (älytön kysymys, mutta oli pakko). Ei ollut kenenkään tuttavan kengät. Oliko mies ostanut yllätykseksi? Ei. En keksi mitään syytä ilmestykseen.
No niillä sitten kävelin taas yhden kesän tyytyväisenä :) Jos laitan ne roskiin, niin ilmestyykö taikakaappiin taas uusi pari?
Aika moista kulutusta, jos joka kesä ostaa uudet kengät...ohis
Satsatkaa laatuun
Käveltiin kaverin kanssa rantaa pitkin. Pari jätkää ajoi ohi potkulaudoilla. Käännyimme kulman taakse. Samat jätkät olivat ottamassa potkulautoja käyttöönsä.
Tämä viime lauantaina.
Minulla käy usein tällaisia outoja sattumia. Esimerkiksi, luen artikkelin joka käsittelee true crime- ilmiötä, ja samana päivänä perheeni alkaa puhua juuri kyseisestä asiasta, tai spotifyn suosituksiin pompsahtaa true crime- podcast.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajelin jokunen vuosi sitten talvella mökkärillä hupiajoa pieniä kyläteitä pitkin ja poikkesin erään pienen taajaman keskustassa olevaan kauppa+posti kompleksiin lämmittelemään ja kahvittelemaan, kaupassa siis oli pieni kahvipiste, jossa voi juoda munkkikahvit tai pullakahvit, kun ensin osti kahvisyömiset kaupan puolelta ja sitten maksoi ne kassalle.
Mönkkäri oli kaupan pihassa ja olin juuri ostanut kahvit ja menossa munkin kanssa kahvipisteeseen, kun sisään hönkäisi paikallinen "hillbilly" eli heinähattu, siis sellainen tyyppi joka jenkkifilmeissä murhaa teinit haulikolla näiden leiriydyttyä heidän mailleen tms.
Ukko ei luonut katsettakaan minuun, vaan alkoi kyselemään myyjältä: "Tänne piti tulla sellainen ja sellainen mies, onko sitä miestä näkynyt täällä?" Ukko oli siis ihan uppo-outo ja luetteli tuntomerkit, jotka sopivat tismalleen minuun. Myyjä vastasi, että ei ole kyllä näkynyt sen näköistä tyyppiä. Seisoin hölmistyneenä vähän aikaa ja menin sitten sinne kahvipisteelle ja edelleenkin tämä äijä oli aivan, kuin hän ei olisi nähnyt minua olleenkaan. Ihan kuin en olisi ollut ollenkaan siinä tilanteessa, tai jos olinkin, niin jonain aivan muuna hahmona. Ukko pyöri siinä jonkin aikaa turhautuneen oloisena ja lähti sitten pois.
Join kahvin ihan rauhassa miettien, että mitä ihmettä siinä oikein tapahtui. En kuitenkaan mennyt kummaltakaan kysymään mitään, vaan jatkoin vähän myöhemmin matkaa ja tämä tilanne ja niiden ihmisten sanat ihmetyttävät edelleen. Pakosti sitä funtsii, että näyttäytyykö/näkyykö sitä eri ihmisille ihan oikeasti eri hahmona aina tilanteen mukaan.
Oisko sua suojeltu jollain näkymättömyysviitalla sillä hetkellä, että mitään pahaa ei tapahtuisi?
Metsänpeitto keskellä kyläkauppaa?
Mä luin ton Ap:n, ja siinä meni elämääni hukaan. Näin sitten saman otsakkeen seuraavalla sivulla, eli selvä matrix, kun jo olin klikannut ja lukenut sen. Pitäisi kyllä saada joku korvaus sen lukemisesta.
Minä olen ajatellut, että dejavu olisi sitä, että tieto tapahtumasta menee samaan aikaan molemmille aivolohkoille, mutta jostain syystä toinen "jätättää" ja menee joitakin sekunnin sadasosa hitaammin. Eli toinen lohko käsittelee tietoa uutena kun se toisella on jo vanhana. Siitä tulee olo, että tietää mitä tapahtuu.
Joillakin ihmisillä noita kohtauksia tulee enemmän, heillä saattaa olla aivoissa muitakin erikoisuuksia mm migreeniä (sähkövika kuorikerroksessa, mikä lamauttaa hetkeksi aivot) ja joillakin on diagnosoitu mediaalisia ohimolohkovaurioita, jotka aiheuttavat vakavia, toistuvia dejavu-oireita.