Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

En tiedä mihin uskoa mutta poika kuvaili jo 4 vuotiaana paikkaa missä on elänyt. Hän sanoi aina ettei ole täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli ollessani 1-vuotias, joten minulla ei ole hänestä mitään muistikuvia, olen nähnyt hänet vain valokuvissa. Olin lukioikäinen ja tulossa koulusta bussilla, kun näin täsmälleen isäni näköisen miehen bussissa. Hänen hiuksensa, viikset, kasvot, kaikki oli täsmälleen mitä olin kuvissa nähnyt. Hän kuoli jo 1970-luvun lopussa, ja hänen vaatetuksensakin oli kuin kuvissa. Olisin varmasti uskonut vain kuvittelevani kaiken, mutta sitten hän painoi bussin stop-nappia ja jäi bussista pois pari pysäkkiä ennen minua. Tuijotin häntä täysin lamaantuneena ja hän katsoi minua pitkään, levollisen ja jotenkin tietäväisen näköisenä, nyökkäsi minulle ja poistui bussista. En tiedä mikä glitch siinä tapahtui, mutta koskaan en unohda sitä kohtaamista. Enkä koskaan enää nähnyt tätä isäni valokuvan kopiota 70-luvulta, vaikka samalla bussilla kuljin kolme vuotta joka päivä.

Tämän ketjun asiat ovat mielenkiintoisia juttuja, itse koen usein deja-vu ilmiöitä ja varsinkin väsyneenä, ja silloin tulee sellainen olo, että aika ja tapahtumat ovat jotenkin rinnakkaisia, ikäänkuin olisi useampia aikajanoja ja sitten ajaudut väärälle janalle ja koet että kaikki on tapahtunut jo aiemmin ja tiedät mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja sitten muutaman sekunnin kuluttua palaat oikealle janalle takaisin.

Isäsi kävi tervehtimässä sinua. Jos olet vaikka miettinyt että olisi ollut kiva nähdä hänet edes kerran, niin se on toteutunut.

Kuolleet eivät voi tulla tervehtimään,vaan kysymys on aina pahoista henkivalloista jotka tekeytyy kuolleiksi sukulaisiksi. Sanopa niille nimi Jeesus ja Katso mitä tapahtuu!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mihin uskoa mutta poika kuvaili jo 4 vuotiaana paikkaa missä on elänyt. Hän sanoi aina ettei ole täältä.

Tuossa kysymys lapsen mielikuvituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeat yölliset aika- ja uniloopit, joita koen vain yhdessä paikassa, mökilläni, nukkuessa. 

Esim. sellaiset että herään aamuyöstä, kello on vaikka 3.10. Makaan mielestäni pitkään hereillä, tuskastuttaa oikein ettei uni tule. Jokohan olisi aamu, katson kelloa. 3:10. Jossain vaiheessa saan nukuttua, mutta senkin jälkeen joskus  kello on ollut 3:10. On nämä lopulta aina menneet ohi mutta ovat varsin ahdistavia.

Sitten on niin elävät unet, että ei enää mihinkään aikaan vuorokaudesta tiedä, onko vielä unessa vai oikeasti valveilla. Olen mökillä toisinaan herännyt, yksityiskohtaisesti kokenut päivää. Käynyt aamu-uinnilla ja huussissa, kirjoitellut jotain twitteriin, ehkä tänne vauvallekin, juonut kahvit - ja sitten OIKEASTI herännyt sängystäni. Se oli vain unta. Luin sitten todellisuustesteistä joita voi tehdä. Esim. jos on unessa, ei pitäisi pystyä tarkentamaan tarkasti asioihin kuten teksteihin. No, minun nuo unet vaan läpäisee todellisuustestit kirkkaasti. Voin niissä vaikka kirjoiittaa tekstin tänne ja lukea sitten kaikkia muita otsikoita ja vakiotekstejä kuten "Tämä kettä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista" ihan kuin valveilla. Joskus olen 10 kertaakin tuolla tapaa valeherännyt ennen kuin olen -ehkä- oikeasti herännyt. Muualla kuin mökillä en koe näitä.

Vähän epämiellyttävän lisäsävyn asiaan toi kun ystäväni tuli ensi kertaa mökille. Hän jotenkin alkoi puhua että täällä on "jännä tunnelma", ja näytti jotenkin epäluuloiselta. Ei sanonut sen enempää ennen kuin illalla vähän juotuamme. Sanoi ettei hän olle mikään varsinainen meedio mutta herkkä henkisille asioille ja hänen mielestään täällä on kyllä joku henki tai erikoinen energia. Eikä välttämättä kovin mukava sellainen, ei nyt pahakaan mutta "sellainen tricksteri". Halusi nukkua alakerrassa koska siellä ylhäällä (jossa itse nukun) hänelle tulee liian painostava olo että pystyisi nukkumaan. 

Tuo 3:10 selittyisi sillä, että olet oikeasti unessa, jossa et tajua nukkuvasi. 

Mullekin on käynyt joskus noin, olen unessa katsonut kelloa ja kun herään, kello onkin vähemmän.

Näen myös joskus noita unia, jossa luulen olevani jo valveilla. Tosin 10 kertaa on aika outoa, ja se että pystyt lukemaan viestejä kunnolla. Unessa tekstin pitäisi muuttua, kun katsot  poispäin ja takaisin.

Joo itsekin uskon että tuo toistuva 3:10 on unta jossa luulen olevani hereillä, koska muutenkin mnulla on noihin unilooppeihin taipumusta. On vaan todella uupunut olo aamulla, jos on ollut niitä öitä joina on olevinaan herännyt samaan aikaan monta kertaa, kokenut pyörineensä unettomana lakanoissa ahdistuneena, taas nukkunut vähän ja herännyt ilman että aika on edennyt.

Tuo on tosiaan vähän pelottavaa, että mulla ne netissä kerrotut todellisuustestit ei toimi tietynlaisiin hyvin selkeisiin uniin joissa luulen olevani hereillä. Ei muutu tekstit poispäin ja takaisin katsoessa, voin nipistää itseäni ja se tuntuu, voin tarkastella asioiden yksityiskohtia. Joskus tästä iskee valveilla ahdistus, että mist oikeastaan tiedän olenko nytkään oikeasti hereillä? Entä jos olen koomassa jossain ja luulen olevani hereiillä.

Oletko kokeillut sitä, että nousetkin ylös klo 3:10, jos se toistuu? 

Nouse ylös, laita valot päälle ja lue vaikka jotain kirjaa tms. rauhallista puuhaa.

Mulla auttaa luuppiuniin vain se, että makaan vähän aikaa hereillä ja valot päällä. Jos nukahdan liian pian uudestaan, luuppi jatkuu. 

Oma luuppini on vessassa käynti, on hirveä hätä mutta en pääse hereille. Luulen olevani hereillä, kaikki tuntuu todelliselta, menen vessaan mutta heräänkin taas sängystäni. Noissa unissa kaikki on hirveän todentuntuista, vaikka jälkeenpäin voi olla ilmiselvää että se oli unta (esim. vessa on korkealla seinällä jonne pitäisi kiivetä). Kerran ajattelin, että jos kosketan jotain materiaalia ja se tuntuu aidolta, minun täytyy olla hereillä. Kosketin puuta ja lasia ja muovia, kaikki tuntui aidoilta, ja silti heräsin uudestaan sängystäni. Tämä toistuu yleensä 4-6 kertaa. Kun sitten lopulta herään, tiedän että olen oikeasti hereillä, mutta on ne unetkin hirveän todentuntuisia. 

Kertaakaan en ole vielä pissannut sänkyyn, kai alitajunta ymmärtää että nyt nukutaan ja patja kastuu jos pissaan. 

Se on kyllä hauska, miten ne unet aina yrittää estää sitä pissaamista. Vessassa ei ole ovea, vessa, johon ei mahdu sisälle, vessa, joka on mielettömän saastainen, vessan ovi ei aukea, vessa on vuoren huipulla. Silti olen "onnistunut" pissaamaan unessa, mutta pissahätä ei ole kadonnut mihinkään, koska en kuitenkaan oikeasti pissannut.

Ohis

Tästä oli kerran pitkä keskustelu av:lla, lähes kaikilla samanlaisia kokemuksia tuosta vessassa asioimisen hankaluudesta unessa. Onkohan entisaikojen ihmiset myös nähneet unia missä ei löydy sopivaa ojaa tai puskaa tarpeiden tekemiseen? :D

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli, kun odotin toista lastani. Kun toin vauvan kotiin 2v isosisko osoitti häntä ja sanoi tuo on sinun äiti.

Mielenkiintoista ja ihan uskottavaa. Olen lukenut että sielu kiinnittyy vauvaan vasta myöhemmässä vaiheessa, ei ole siis vielä virallisesti paikoillaan heti syntyessä vaan odottelee kiinnittymistä. Sillä helpotetaan äidin taakkaa henkisessä mielessä synnytyksen aikana.

Meillä kuoli yksi sisaruksistamme syntymässään 70-luvulla, tyttö. Toinen sisarukseni sai tänä vuonna neljännen lapsen ja olin varma että se on tyttö, mutta se olikin poika. Koska tiedän asioita ennalta ja olen "meedio", olin ihmeissäni miten voin olla väärässä. Sattumalta samoihin aikoihin opiskelin henkistä kurssia jolla harjoittelimme saattamaan edesmennyttä tuolle puolelle. Harjoituksessa ei valittu tiettyä edesmennyttä jota autetaan kuten normaalisti tehtäisiin, vaan odotettiin kuka tulee paikalle saatettavaksi. Syliini tuli yllättäen vauva, vaikka odotin aikuista saatettavaa. Tajusin että se on edesmennyt siskoni, joten kannoin sen itkien ja hyvästellen alempien alueiden läpi tasolle jossa sieluperheen äiti otti sen vastaan, se vain lensi sylistäni sinne kosmisen äidin syliin. Tajusin etten koskaan ollut saanut surra siskoni menetystä, enkä ollut osannut sitä myöhemminkään tehdä ja nyt sain sen kantaa turvaan. Kysyin lopuksi viestiä ja siskoni lähetti mielikuvan jossa oli kukkia, ja miten saan vauvan syliin takaisin. Sain tietää että sisarusryhmämme uusin poikalapsi on tämä 70-luvulla kuollut sisaremme jonka juuri saatoin rajan taa. Hän siis saakin sitten lopulta elää samassa talossa ja pihapiirissä kuin me lapsina, surin aikoinaan sitä ehkä eniten mistä kaikesta hän jäi paitsi. Itketti kovasti elämän tapa järjestää lopulta kauniita asioita, vaikka lapsen kuolema oli kova paikka aikoinaan meidän perheelle ja isovanhemmille. Muistan yhä miten seisoimme pienenä hiljaisena joukkona pimeällä kirkkomaalla ja laskimme vauvan arkun jäiseen maahan.

En vain voi kertoa tästä tietenkään kenellekään, mutta odotan mielenkiinnolla tunnistaako äitimme ja isämme hänet ja miten hänen elämässään näkyy sidoksemme.

Myös olen kokenut dejavu -ilmiöitä pari kertaa, sitä kyllä jähmettyy paikoilleen kun tajuaa että tämähän on jo tapahtunut, tiedän mitä seuraavaksi. 

Déjà-vu on kaikille tuttu ilmiö, mutta harva tuntuu selvittävän mistä on kyse. Siitä on olemassa useampi toteen osoitettu teoria joista mikään ei liity aiempien elämien näkemiseen.

Yleisin on että aivot käsittelevät "mikä" tiedon ennen "missä" tietoa, jolloin tulee vahva tuttuuden tunne, eli asia näyttää tutulta muttei ole vielä yhdistänyt asiaa mihinkään aiempaan tapahtumaan. Esimerkiksi mielessä saattaa olla että juuri nähty asia etäisesti muistutti jotain aiemmin nähtyä asiaa, joka on kuitenkin sen verta etäinen tai triviaali, ettei aivot löydä yhteyttä. Tästä on suora todiste se että ihmiset joilla on jonkin poikkeaman myötä todella vahva kyky muistaa yksityiskohtia kaikesta aiemmin tapahtuneesta, harvemmin kokevat déjà-vuta, jos koskaan.

Alleviivaten, jos olet aiemmin nähnyt auton ikkunsata punaisen ladon oven, jonka olet unohtanut, myöhemmin samanlaisen ladon oven näkeminen herättää tuon "tässä on jotain tosi tuttua" -fiiliksen.

Tietyillä huumeilla voi myös itselleen tahallisesti aiheuttaa tuon saman fiiliksen.

Kun olin noin 5-6-vuotias olimme autolla matkalla mummolaan. Ajoimme isoa valtatietä. Sitten meidät ohitti harmaa farmariauto. Auton takapenkillä istui suunnilleen minun ikäiseni tyttö jolla oli vaaleat hiukset poninhännällä. Se tyttö mulkoili mua tosi ilkeästi ja vähän hätkähdin sitä. Mun mieleen jäi sen auton rekisterikilven kolme kirjainta. Olin siis silloin kiinnostunut autojen rekisterikilvistä kun tykkäsin kuvitella että autot on eläviä ne kirjaimet on niiden autojen nimet ja numerot niiden iät :D

Tästä meni sitten jonkun aikaa, oltiin jo kauan sitten palattu kotiin. Varmaan jopa vuosikin aikaa kulunut. Ajoimme kaupungilla matkalla jonnekin kauppaan tms. Sitten meidät ohitti harmaa farmariauto jonka takapenkillä istui vaalea poninhäntähiuksinen tyttö joka mulkoili mua ilkeästi. Säikähdin ja huomasin että rekisterikilvessä oli juuri ne samat kirjaimet kuin viimeksikin. Pohdin siinä sitten että kukahan tuo ilkeä tyttö on ja miksi se vainoaa mua. :D Varmaan vaan sattumaa mutta muistan sen kovan säikähdyksen tunteen kun sama auto pelottavine tyttöineen ilmestyi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mihin uskoa mutta poika kuvaili jo 4 vuotiaana paikkaa missä on elänyt. Hän sanoi aina ettei ole täältä.

Muistaako vieläkin nämä jutut?

Yleensä ne kai häviää kun ikää tulee. Näistä on dokkateitakin, joissa lapsia viedään kylään sinne missä sanovat ennen eläneensä.

Jostain luin että Jeesuksen syntymän aikoihin uskottiin yleisesti jälleensyntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä olen joskus lukenut redditistä, siellä oli varmaan tuhansia tosi creepyjä tapauksia. Mä tiedeuskovaisena olen alkanut vähän uskoa, että jotain mätää tässä maailmankaikkeus-systeemissä on :D

Ryhmä fyysikkoja on tullut jo siihen tulokseen että tämä maailmankaikkeus on hologrammi. Siinähän sitä on sisäistämistä.

Salvador Dalin olisi pitänyt suunnitella Tarmo Mannista hologrammi. Nyt se on myöhäistä, molemmat ovat kuolleita.

Tapahtui Porissa. Olin menossa uuteen duunipaikkaan, joka oli silloin kaupungin hienoin rafla. Päällä oli valkoinen paita ja kraga. Olin viikkoa aikaisemmin muuttanut yhteen kerrostaloon. Avasin oven, ja vastapäinen ovi avautui samalla hetkellä. Hississä tämä nainen kysyi, mihin olen menossa niin laitettuna. No uuteen duuniin. Kävi ilmi, että hän oli perehdyttäjäni siihen duuniin. Oli yhteinen työmatka. Siis miettikää: Porissa oli silloin jotain 70000 asukasta. Mikä chaanssi että me kaksi asuimme vastapäätä?

Vierailija kirjoitti:

Näitä olen joskus lukenut redditistä, siellä oli varmaan tuhansia tosi creepyjä tapauksia. Mä tiedeuskovaisena olen alkanut vähän uskoa, että jotain mätää tässä maailmankaikkeus-systeemissä on :D

Tai aivoissa ja tajunnassa. Ei välttämättä mätää, vaan toistaiseksi selittämätöntä.

Tapahtui 15 vuotiaana lapsuudenkodin autotalli/verstaalla. Olin korjaamassa polkupyörääni, kun kuulin viereiseltä pyörätieltä omituista, hilpeää keskustelua ja kenkien kopsetta. Menin vilkaisemaan, ja siellä oli kolme nuorehkoa miestä kävelemässä ryhdikkäästi tasatahtiin. Ei siinä, mutta jokaisella oli pitkä harmaa zz-top parta ja knalli, mustat aurinkolasit pilvisenä syyspäivänä, ja olivat muutenkin pukeutuneet kokomustiin pukuihin ja lakerikenkiin. Kahdella heistä oli kädessään muovikassit. Kolmas, se jolla ei ollut kassia, huomasi äkkiä ilmeisesti unohtaneensa jotakin ja sanoi korostetun teatraalisesti "mä käyn juosten", ja lähti harppomaan poispäin yhtä teatraalisesti, kaksi muuta jatkoivat sanomatta enää mitään. Tilanne vaikutti jotenkin unenomaisen absurdilta. Normipäivä ehkä jossain Helsingissä, mutta me asuttiin maaseudulla hiljaisella omakotialueella jossa ei koskaan hiippaillut hyypiöitä. Kun tyypit poistuivat näkyvistä autotallin taakse, menin toiselle puolelle katsomaan vielä heidän peräänsä, mutta he olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen siinä kolmen sekunnin aikana. Olen päätellyt että joko he olivat jostain toisesta universumista tai sitten hallusinoin, todellisia ne eivät olleet koska he katosivat johonkin. Toisaalta en ollut aiemmin, enkä sen jälkeenkään nähnyt hallusinaatioita saati sairastanut psykoosia tai skitsofreniaa.

Näin juuri noin pari viikkoa sitten voimakkaan unen, joka liittyi tähän aiheeseen. Siinä unessa näytettiin miten Amerikka (nykyisellään) tulee romahtamaan. Asialla on myöskin kauaskantoiset seuraukset Eurooppaan ja nykyään täällä Suomessakin mm.julkisuudessa käytäviin (mm.etnisiin) kysymyksiin.

Mysteerinen "samettimainen" henkilö tai hahmo kertoi, että nämä asiat tulevat tapahtumaan noin 20 - 30 vuoden aikajanalla tästä hetkestä, ja se mullistaa nykyiset "länsimaiset" arvot täysin toisin päin, hän kerto myös että näky on totta ja tulee niin tapahtumaan ...

Seuraavana iltana luin erästä kirjaa sängylläni, ja tunsin voimakkaan virtauksen (ilmavirta olisi liian lievä sana! ) sekä kuin minua olisi vedetty päästä ja jalasta. Olin ikään kuin pakotettu katsomaan ylös hyllykölle, lähes katonrajaan (en ole mitenkään heikko fyysisesti!) jossa näin samanlaiset "samettimaisen" käden kuin siinä unessa edellisenä yönä, samalla kuulin kuiskaavan äänen : "kerro siitä" ... Olin todella hämmentynyt, en ole koskaan kokenut vastaavaa ilmiötä. Ilmeisesti kuiskaus tarkoitti, että minun täytyy jossakin kertoa tästä "unestani", tässä nyt kerroin siitä (tuntuu, että en tällä erää voi kertoa tästä yhtään enempää) ...

Vierailija kirjoitti:

Näin juuri noin pari viikkoa sitten voimakkaan unen, joka liittyi tähän aiheeseen. Siinä unessa näytettiin miten Amerikka (nykyisellään) tulee romahtamaan. Asialla on myöskin kauaskantoiset seuraukset Eurooppaan ja nykyään täällä Suomessakin mm.julkisuudessa käytäviin (mm.etnisiin) kysymyksiin.

Mysteerinen "samettimainen" henkilö tai hahmo kertoi, että nämä asiat tulevat tapahtumaan noin 20 - 30 vuoden aikajanalla tästä hetkestä, ja se mullistaa nykyiset "länsimaiset" arvot täysin toisin päin, hän kerto myös että näky on totta ja tulee niin tapahtumaan ...

Seuraavana iltana luin erästä kirjaa sängylläni, ja tunsin voimakkaan virtauksen (ilmavirta olisi liian lievä sana! ) sekä kuin minua olisi vedetty päästä ja jalasta. Olin ikään kuin pakotettu katsomaan ylös hyllykölle, lähes katonrajaan (en ole mitenkään heikko fyysisesti!) jossa näin samanlaiset "samettimaisen" käden kuin siinä unessa edellisenä yönä, samalla kuulin kuiskaavan äänen : "kerro siitä" ... Olin todella hämmentynyt, en ole koskaan kokenut vastaavaa ilmiötä. Ilmeisesti kuiskaus tarkoitti, että minun täytyy jossakin kertoa tästä "unestani", tässä nyt kerroin siitä (tuntuu, että en tällä erää voi kertoa tästä yhtään enempää) ...

Siis sun näky sanoi itse olevansa totta? Kuulostaa luotettavalta. 

Mitä hyötyä tästä sun kertomisesta on meille? Ei suomalaiset voi estää Amerikkaa romahtamasta. 

Vierailija kirjoitti:

..... kirjoitti:

Minulla on näitä monta, mistähän sitä aloittaisi...

Vuonna 2014 näin unta, jossa seisoin katselemassa valtavaa palavaa kivikatedraalia. Tiesin unessa olevani Pariisissa. Oli ilta, jo pimeää, ja valtavat tulenlieskat löivät tummaa taivasta kohti. Näky oli todella vaikuttava. Ihmisiä juoksi ulos katedraalin seinässä olevasta aukosta ja kun he olivat turvallisen etäisyyden päässä, he kääntyivät tuijottamaan tulipaloa aivan hiljaa. Näytti siltä, että kukaan ei voinut uskoa silmiään. Katsellesani tätä kaikkea, joku ojensi minulle paperin luettavaksi. Siinä luki: ”Vaikeat ajat ovat tulossa seurakunnalle, mutta samaan aikaan seurakunnan voima lisääntyy. Ensimmäisenä merkkinä tästä on oleva kirkon palaminen.” Heräsin heti luettuani paperin. Seurailin sitten vuosien ajan aina välillä uutisia Pariisista, josko siellä olisi palanut jokin katedraali. Katselin myös kuvia Pariisin katedraaleista ja totesin, että uneni katedraali muistutti eniten Notre Damea, joskin unessani katedraali oli korkealla mäellä, kuin kaupungin yllä. Kun Notre Dame sitten todella paloi 2019, sydämeni hyppäsin kurkkuun, kun näin uutiset. Vaikeat ajat olivat tulossa. Vaikka 2020 eteenpäin olemmekin eläneet eriskummallisia aikoja, niin en usko, että uneni viittasi koronaan. Kyse oli jostain vakavammasta, kuten esimerkiksi nälänhädästä tai vainoista. Korona on vain yksi merkki siitä, että vaikeita aikoja kohti olemme menossa. Semmoinen tarkennus myös, että seurakunnan voima ei tarkoittanut unessa maallista voimaa tai vaikutusvaltaa, vaan hengellistä voimaa.

Jouluna 2018 olimme sukuloimassa mieheni perheen luona USA:ssa. Selailin paikallista sanomalehteä ja näin pienen lehtijutun Kamala Harrisista. En ollut kuullut hänestä koskaan ennen, mutta heti kun näin Kamalan kuvan, tiesin, että hänestä tulisi joku päivä USA:n presidentti ja että se olisi todella huono juttu. Hän tulisi tekemään jotain pahoja asioita ja myös ajat olisivat silloin vaikeat. Kerroin tästä heti miehelleni, johon hän vastasi vain: ”No way, not gonna happen, she's a nobody.” Nyt hän on jo varapresidentti, mutta uskon, että hän nousee vielä presidentiksi.

Uskon, että Jumala puhuu minulle asioita, koska pyrin seuraamaan Jeesusta ja pyydän usein Jumalaa puhumaan minulle niin, että ymmärrän mitä hän sanoo. Tässä vielä joitain tapauksia:

(jatkuu...)

Sun unesi ja sen palon välillä oli VIISI VUOTTA. 

Tuo on niin pitkä aika, ettei voi puhua enää mistään enneunesta.

Mikset nähnyt unta Trumpin presidenttikaudesta, jonka aikana monet menettivät sosiaaliturvaa ja rikkaimmat porskuttivat? Trump yritti kaataa koko USA:n demokratian, mutta joo Kamala Harris tekee varmasti hirveitä asioita. 

Maailmassa on muuten koko ajan ollut nälänhätää ja vainoja, mutta vain ei Suomessa.

Ja luterilainen kirkko, jos siitä puhut, on koko ajan heikentynyt kun ihmisiä eroaa jatkuvasti kirkosta. 

Sori vaan, mutta en usko näkyihisi.

Mikäs tai kukas sanoo, että unen taikka näyn pitäisi tapahtua nimenomaan tietyn ajan kuluessa?! Näkyjähän on monenlaisia, ja ne kertovat mm.siitä mitä ihmiset muutoin ajattelevat, useammilla näyt kertovat omastä lähipiiristä, koska ne ovat elämässä tärkein asia. Sitten on joitakin harvoja, jotka kokevat aika ajoin voimakkaita yhteiskuntaa taikka uskontoa vavisuttavia näkyjä. Ne kai sitten vain tuntuvat kovin monista vieraalta, lähinnä itselleen monet nykypäivinä elävät, mistä se sitten kertoneekaan ...

Tietenkin olisi monista kivempaa, jos joku suuri ja vaikuttava näky kertoisi tarkalleen sen milloin se tapahtuu. Mutta toisaalta : sehän nollaisi ihan kaiken. Ihmiset tekisi vain kaikkensa ettei esim.jotain tulipaloa päästäisi siihen aikaa leviämään juurikaan sinne jne.jne. ...

En tiedä mikä voima näyillä on, ja en ole itsekään uskovainen (perinteisessä mielessä), mutta uskoahan on monenlaista. Eletäänkö sikälikin arvotyhjiössä, jos ei mihinkään enää osata uskoa??!! ...

Ehkä vähän off topic, kun kyse tv-sarjan hahmosta, mutta kerron kumminkin. Ratikkaan oli 2017-2018 Vallila-Pasila välillä nousemassa jotenkin aggressiivinen naishenkilö, joka ei lopulta päässyt kyytiin hirveässä väentungoksessa, vaan jäi raivoamaan pysäkille.

Nainen muistutti todella paljon yhtä American Horror Storyn hahmoa. Oli samalla tavalla erikoisesti ja vähän vanhahtavasti pukeutunut, mutta ei mielestäni ollut ihan cosplay-asukaan kyseessä. Olin ihan vasta nähnyt jakson, jossa hahmo esiintyi. Joku sivuhahmo kai kyseessä, jonka nimeä en edes tiedä/muista.

Puhdasta sattumaa, mutta tapahtumasta jäi silti jotenkin outo olo.

Tänään lähdin kaupasta, jäin säätämään ostoksiani. Pariskunta vieressä keskusteli kovaan ääneen ja tovin katselin et mikä meno, mut eivät suomea puhuneet (ehkä ven.).

Tulin kotiin ja selasin tv -kanavia ja he olivat 90 päivää morsiammena TLC kanavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varma että sielut jäävät katselemaan maailman menoa, esimerkiksi suihkussa käyntiä seuraa silmä kovana monet haamut.

Sitten kun uusi ihminen tekee syntymää, siellä on vapaa tila sielulle. Syntymään asti kuoresta käydään kovaa tappelua mutta heti kun napanuora on katkaistu, voittajasielu jää uuteen ruumiiseen ja hävinneet jäävät ulvomaan tuskaansa henkimaailmaan.

Muuten hyvä teoria, mutta nykyään on elossa enemmän ihmisiä kuin meitä ennen on elänyt, joten mitään tappelua siitä, kuka pääsisi syntymään uudestaan, ei tarvita.

Tuo ei voi kyllä pitää paikkaansa että elossa on nyt enemmän ihmisiä kuin mitä tätä ennen olisi kuollut 🤣

Ehkäpä sielut eivät ole varsinaisesti ihmisiä, on vaan sieluja. Luonnoneläimethän ovat vähentyneet sitä mukaa, kun ihmiset ovat lisääntyneet.

Näinhän mm.buddhalaiset uskovat, että kehittynyt (ja kenties ihmisien kanssa jo elänyt) eläin voi jälleensyntymän kautta syntyä seuraavassa elämässään ihmiseksi. Ja että päinvastoin : ihminen voi taantua (esim.rikollisen tai epäsiveellisen luonteensa) seurauksena seuraavassa elämässä eläimeksi.

Se mikä tässä mietityttää on se, että pitäisikö esim.eläimiä suojellakaan sukupuutolta, jos se on(jälleensyntymään uskovan) vain tälläistä haitallista sielun kehitystä. Voiko esim.olla tältä kannalta että petoeläimet on taantuneita sellaiseksi murhanhimonsa takia?!

Ihmiset vain pelkää, että tulee suuri katastrofi, jos luonnossa tapahtuu muutoksia, mutta katastrofeja on tullut kuintenkin  aina, ja jos niitä pystyttäisiinkin välttämään, niin onko siitä enemmän lopulta haittaa vaiko hyötyä?!! ...

yövahti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

..... kirjoitti:

Minulla on näitä monta, mistähän sitä aloittaisi...

Vuonna 2014 näin unta, jossa seisoin katselemassa valtavaa palavaa kivikatedraalia. Tiesin unessa olevani Pariisissa. Oli ilta, jo pimeää, ja valtavat tulenlieskat löivät tummaa taivasta kohti. Näky oli todella vaikuttava. Ihmisiä juoksi ulos katedraalin seinässä olevasta aukosta ja kun he olivat turvallisen etäisyyden päässä, he kääntyivät tuijottamaan tulipaloa aivan hiljaa. Näytti siltä, että kukaan ei voinut uskoa silmiään. Katsellesani tätä kaikkea, joku ojensi minulle paperin luettavaksi. Siinä luki: ”Vaikeat ajat ovat tulossa seurakunnalle, mutta samaan aikaan seurakunnan voima lisääntyy. Ensimmäisenä merkkinä tästä on oleva kirkon palaminen.” Heräsin heti luettuani paperin. Seurailin sitten vuosien ajan aina välillä uutisia Pariisista, josko siellä olisi palanut jokin katedraali. Katselin myös kuvia Pariisin katedraaleista ja totesin, että uneni katedraali muistutti eniten Notre Damea, joskin unessani katedraali oli korkealla mäellä, kuin kaupungin yllä. Kun Notre Dame sitten todella paloi 2019, sydämeni hyppäsin kurkkuun, kun näin uutiset. Vaikeat ajat olivat tulossa. Vaikka 2020 eteenpäin olemmekin eläneet eriskummallisia aikoja, niin en usko, että uneni viittasi koronaan. Kyse oli jostain vakavammasta, kuten esimerkiksi nälänhädästä tai vainoista. Korona on vain yksi merkki siitä, että vaikeita aikoja kohti olemme menossa. Semmoinen tarkennus myös, että seurakunnan voima ei tarkoittanut unessa maallista voimaa tai vaikutusvaltaa, vaan hengellistä voimaa.

Jouluna 2018 olimme sukuloimassa mieheni perheen luona USA:ssa. Selailin paikallista sanomalehteä ja näin pienen lehtijutun Kamala Harrisista. En ollut kuullut hänestä koskaan ennen, mutta heti kun näin Kamalan kuvan, tiesin, että hänestä tulisi joku päivä USA:n presidentti ja että se olisi todella huono juttu. Hän tulisi tekemään jotain pahoja asioita ja myös ajat olisivat silloin vaikeat. Kerroin tästä heti miehelleni, johon hän vastasi vain: ”No way, not gonna happen, she's a nobody.” Nyt hän on jo varapresidentti, mutta uskon, että hän nousee vielä presidentiksi.

Uskon, että Jumala puhuu minulle asioita, koska pyrin seuraamaan Jeesusta ja pyydän usein Jumalaa puhumaan minulle niin, että ymmärrän mitä hän sanoo. Tässä vielä joitain tapauksia:

(jatkuu...)

Sun unesi ja sen palon välillä oli VIISI VUOTTA. 

Tuo on niin pitkä aika, ettei voi puhua enää mistään enneunesta.

Mikset nähnyt unta Trumpin presidenttikaudesta, jonka aikana monet menettivät sosiaaliturvaa ja rikkaimmat porskuttivat? Trump yritti kaataa koko USA:n demokratian, mutta joo Kamala Harris tekee varmasti hirveitä asioita. 

Maailmassa on muuten koko ajan ollut nälänhätää ja vainoja, mutta vain ei Suomessa.

Ja luterilainen kirkko, jos siitä puhut, on koko ajan heikentynyt kun ihmisiä eroaa jatkuvasti kirkosta. 

Sori vaan, mutta en usko näkyihisi.

Mikäs tai kukas sanoo, että unen taikka näyn pitäisi tapahtua nimenomaan tietyn ajan kuluessa?! Näkyjähän on monenlaisia, ja ne kertovat mm.siitä mitä ihmiset muutoin ajattelevat, useammilla näyt kertovat omastä lähipiiristä, koska ne ovat elämässä tärkein asia. Sitten on joitakin harvoja, jotka kokevat aika ajoin voimakkaita yhteiskuntaa taikka uskontoa vavisuttavia näkyjä. Ne kai sitten vain tuntuvat kovin monista vieraalta, lähinnä itselleen monet nykypäivinä elävät, mistä se sitten kertoneekaan ...

Tietenkin olisi monista kivempaa, jos joku suuri ja vaikuttava näky kertoisi tarkalleen sen milloin se tapahtuu. Mutta toisaalta : sehän nollaisi ihan kaiken. Ihmiset tekisi vain kaikkensa ettei esim.jotain tulipaloa päästäisi siihen aikaa leviämään juurikaan sinne jne.jne. ...

En tiedä mikä voima näyillä on, ja en ole itsekään uskovainen (perinteisessä mielessä), mutta uskoahan on monenlaista. Eletäänkö sikälikin arvotyhjiössä, jos ei mihinkään enää osata uskoa??!! ...

No minut on kasvatettu kirkossa ja olen uskovainen itsekin. 

Tällaisia näkyjä on sadoilla ihmisillä, eikä kenenkään maailmanlopun visiot ole vielä toteutuneet. 

Mitä enemmän näitä kuulen, sitä vähemmän uskon niihin. 

Esim. vuosi 2000 piti olla jos ei loppu, niin ainakin "lopun alkua" merkkeineen, samoin kuin nytkin puhutaan.

On helpompi sanoa että joku on "alku" tai "ensimmäinen merkki", kuin että maailma loppuu nimenomaan vaikka vuonna 2031. Varsinkin jos ei ole aikarajaa sille, milloin sen ensimmäinen merkki tulee. 

Tuo tulipalo oli toki spesifi ennustus, mutta 5 vuotta on minusta pitkä aika odottaa "ensimmäistä merkkiä" ja sitten sama kommentoija sanoi, että Jeesus tulee hänen elinaikanaan. 

Voihan niin tietysti tapahtuakin, mutta kun näitä ennustuksia on niin monilla ollut ja kaikki menneet pieleen. Raamatussa sanotaan, että sitä päivää ja hetkeä ei voi tietää milloin Jeesus tulee. Jotkut uskovat sitten takertuvat tuohon sanamuotoon ja rohkeasti ennustavat VUODEN, ja sen vuoden sisällä siten pitäisi tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varma että sielut jäävät katselemaan maailman menoa, esimerkiksi suihkussa käyntiä seuraa silmä kovana monet haamut.

Sitten kun uusi ihminen tekee syntymää, siellä on vapaa tila sielulle. Syntymään asti kuoresta käydään kovaa tappelua mutta heti kun napanuora on katkaistu, voittajasielu jää uuteen ruumiiseen ja hävinneet jäävät ulvomaan tuskaansa henkimaailmaan.

Muuten hyvä teoria, mutta nykyään on elossa enemmän ihmisiä kuin meitä ennen on elänyt, joten mitään tappelua siitä, kuka pääsisi syntymään uudestaan, ei tarvita.

Tuo ei voi kyllä pitää paikkaansa että elossa on nyt enemmän ihmisiä kuin mitä tätä ennen olisi kuollut 🤣

Ehkäpä sielut eivät ole varsinaisesti ihmisiä, on vaan sieluja. Luonnoneläimethän ovat vähentyneet sitä mukaa, kun ihmiset ovat lisääntyneet.

Näinhän mm.buddhalaiset uskovat, että kehittynyt (ja kenties ihmisien kanssa jo elänyt) eläin voi jälleensyntymän kautta syntyä seuraavassa elämässään ihmiseksi. Ja että päinvastoin : ihminen voi taantua (esim.rikollisen tai epäsiveellisen luonteensa) seurauksena seuraavassa elämässä eläimeksi.

Se mikä tässä mietityttää on se, että pitäisikö esim.eläimiä suojellakaan sukupuutolta, jos se on(jälleensyntymään uskovan) vain tälläistä haitallista sielun kehitystä. Voiko esim.olla tältä kannalta että petoeläimet on taantuneita sellaiseksi murhanhimonsa takia?!

Ihmiset vain pelkää, että tulee suuri katastrofi, jos luonnossa tapahtuu muutoksia, mutta katastrofeja on tullut kuintenkin  aina, ja jos niitä pystyttäisiinkin välttämään, niin onko siitä enemmän lopulta haittaa vaiko hyötyä?!! ...

Jos tietoisesti kieltäydyt estämästä  jotain pahaa tapahtumaa, niin taannut seuraavassa elämässä eläimeksi.