Mahdoton tilanne "parisuhteessa".
Kuvittelenko vaan kaiken vai onko mulla syytä olla tympääntynyt? Miestä ei kiinnosta jutella edes asiasta. Valitan kuulemma vaan ja hän ei semmoista tarvitse.
Taustatietoa; Erottiin 2017 johon asti asuttiin yhdessä. Meillä on nyt 4-vuotias lapsi. Mies tekee vuorotyötä, pitkät vuorot. Ajauduttiin tosiaan pian eron jälkeen takaisin yhteen. Meillä on kuitenkin kaksi eri asuntoa. Lapsi asuu minun luona. Me tavallaan siis ollaan yhdessä, mutta asutaan erillään. Mies on kuitenkin aina täällä, kun lapsi ei ole päiväkodissa. Itse teen normaalia päivätyötä 8-16. Miehellä paljon arkivapaita, viikonloput ja illat usein töissä. No mikä sitten mättää? Mies ei ole lapsen kanssa vapaitaan eikä siivoa/tee ruokaa täällä meillä koska miksi hänen pitäisi? Eihän hän asu täällä. Eli vapaat viettää pienessä kodissaan joka on täysin siisti, (lapsi ei ikinä ole siellä) tehden omia asioitaan ja nautiskellen vapaa-ajastaan. Lapsen kanssa on ollut ehkä 4 päivää vuoden aikana jos noita vapaita siis mietitään. Aina kun on vapailla ja poika kotona, on kyllä täällä. Eli päiväkodin aikojen ulkopuolella. Väsyttää. Tää tilanne on todella raskas ja hankala. Hän ei siis pojan kanssa hirveästi vietä aikaa kahdestaan; silloin kyllä on aina paikalla, kun minäkin olen.
Kommentit (54)
Myöhäistä, mutta tältäkin olisi vältytty jos ette olisi tehneet lasta.
Rusinat on nyt kyllä noukittu pullasta. Oma kiva mancave huutoetäisyyden ulkopuolella.
Tuskin miehenkään asunto on siivoamatta siisti.
Lapsi ei ehkä sotke siellä, mutta en tajua miksi olet katkera asiasta.
Jos et sano mitään, mies ei edes tajua mikä on vialla. Hänellä on kaikki hyvin. Sinä teet enemmän työtä, mutta hänellä ei ole hajuakaan siitä.
Oon siis sanonut asiasta miljoonia kertoja, mutten enää voi kun hän suuttuu muuten.
Ja kyllä siellä siistiä on kun hän käy siellä nukkumassa ja viettää vapaa-aikaansa tekemättä ihmeempiä. Pyykit käy pesemässä siellä, mitä en myöskään ymmärrä, kuljettelee niitä täältä likaisena sinne.
Ja ehkä tarkennan vielä; tekee kyllä siis iltaisin aina toisinaan jotain: ruokaa tai pesee koneen pyykkiä. Tekee lapselle iltapalaa jne. Mutten nää tuota vuorotyötä kun rasitteena, siitä ei ole meille mitään hyvää. Mitään. Keskusteluja kun lukee, siellä sanotaan usein että vuorotyössä on se hyvä et lapset saa olla kotona enemmän. Ei vaan meillä..
Ja olen katkera siististä kodista hänelle koska ei täällä vaan ole ikinä siistiä vaikka mitä yritän. Harkitsin jo siivoojaa auttamaan arjessa mutta mies arvostelee ja lyttää sitäkin asiaa, liian kallista.
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä tarkennan vielä; tekee kyllä siis iltaisin aina toisinaan jotain: ruokaa tai pesee koneen pyykkiä. Tekee lapselle iltapalaa jne. Mutten nää tuota vuorotyötä kun rasitteena, siitä ei ole meille mitään hyvää. Mitään. Keskusteluja kun lukee, siellä sanotaan usein että vuorotyössä on se hyvä et lapset saa olla kotona enemmän. Ei vaan meillä..
Ja olen katkera siististä kodista hänelle koska ei täällä vaan ole ikinä siistiä vaikka mitä yritän. Harkitsin jo siivoojaa auttamaan arjessa mutta mies arvostelee ja lyttää sitäkin asiaa, liian kallista.
Miten väännän tämän rautalangasta, ei hän ole miehesi, ei hän ole lapsesi isä, ei hän asu teillä. Hän on vain ja ainoastaan vieras. Miksi päästät häntä kotiisi?
ihanaa vaantaa savottaa pienista ja suurista, ongelmista.
kommunikointikyvyton paallehuutaja , jne siina vasta on jatakin.
Asia ei muutu kunnes itse muutat sen. Otat lapsen ja pakkaat hälle viikonloppukassin mukaan, viet miehen luo ja jätät sinne hoitoon. Itse lähdet vaikka laivalle. Mies saa luvan hoitaa kun olet poissa. Älä ole liian kiltti, miehellä on myös yhtä lailla vastuu teidän yhteisestä jälkikasvustanne.
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä tarkennan vielä; tekee kyllä siis iltaisin aina toisinaan jotain: ruokaa tai pesee koneen pyykkiä. Tekee lapselle iltapalaa jne. Mutten nää tuota vuorotyötä kun rasitteena, siitä ei ole meille mitään hyvää. Mitään. Keskusteluja kun lukee, siellä sanotaan usein että vuorotyössä on se hyvä et lapset saa olla kotona enemmän. Ei vaan meillä..
Ja olen katkera siististä kodista hänelle koska ei täällä vaan ole ikinä siistiä vaikka mitä yritän. Harkitsin jo siivoojaa auttamaan arjessa mutta mies arvostelee ja lyttää sitäkin asiaa, liian kallista.
En mä nyt muuhun ota kantaa, mutta jos olet töissä 8-16 arkisin, viikonloput vapaat ja yksi lapsi, niin kovasti ihmetyttää ettei sulla ole koskaan siistiä. Jokin mättää.
Tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat ettei ongelma ole mies, vaan se, että nainen on kyllästynyt ja väsynyt äitinä olemiseen.
Oletteko te keskustelleet tulevasta, onko kaksi asuntoa nyt pysyvä ratkaisu? Joillakin tuo ilmeisesti toimii, mutta onhan siinä tuplakulut ja lasten kanssa outoa säätämistä kun toinen vanhemmista katoaa jonnekin.
Jos te asuisitte yhdessä, niin mies ei tekisi tuon enempää. Siivoaisi vain omat sotkunsa koska "asuthan säkin siellä".
Oletko ikinä ihan pyytänyt, että "voisitkohan tehdä tämän tai tuon" ja kiittänyt siitä mitä on tehnyt?
Jos se ei näe ongelmaa niin sillä ei ongelmaa ole.
Kyllästynyt äitinä olemiseen? En. Olen väsynyt tähän tilanteeseen. Lastani en vaihtaisi ikinä pois. Meillä ei tosiaan tukiverkkoa ollut ensimmäisen pariin vuoteen, olin todella yksin lapsen kanssa. Perhe asui 450 kilometrin päässä. Nyt onneksi jo ystäviä ja yksi perheenjäsen lähellä, mutta kovin yksin olen ollut pitkään ja ongelmia ongelman perään, kyllä siinä väsyy. Ja mielummin käytän sen ajan lapsen kanssa mitä illoista jää kun siivoan viimeisillä voimilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos te asuisitte yhdessä, niin mies ei tekisi tuon enempää. Siivoaisi vain omat sotkunsa koska "asuthan säkin siellä".
Oletko ikinä ihan pyytänyt, että "voisitkohan tehdä tämän tai tuon" ja kiittänyt siitä mitä on tehnyt?
Jos se ei näe ongelmaa niin sillä ei ongelmaa ole.
Mies kantaa likaiset pyykkinsä omaan kotiinsa, tekee ruokaa ja iltapalaa ja tietenkin hoitaa oman kotinsa. Pitäisi siis vielä naisenkin kämppä hoitaa?
Huoh. Turha tätä on näköjään täällä selittää kun tulee vaan väärinymmärryksiä. Mies on täällä meidän luona aina kun on pojan kanssa. Eivät mene koskaan sinne toiselle asunnolle. Jne.
Uskon ymmärtäväni ongelman. Minäkään en haluaisi elää elämää, jossa olen aina joko yksin lasteni kanssa tai lasten ja miehen kanssa. Siivous nyt on yksi ja sama tässä, mutta tuo, että on suhteessa lasten isän kanssa eikä silti ole käytännössä koskaan lapsivapaata, ja tekee lähes kaikki kotityöt, tuntuu väärältä ja aiheuttaisi minussa katkeruutta.
Jos et halua erota niin kävisikö se, että olette molemmat välillä siellä toisessa kämpässä yksin?
Mäkin koetan vaan koko ajan ajatella että entä jos joku mies motkottaisi että "nainen tekee pitkiä vuoroja vuorotyössä, on lapsen kanssa kun lapsi ei ole päiväkodissa, siivoa ja kokkaakin joskus, pesee omat pyykkinsä mutta silti ei osallistu tarpeeksi ja kaiken lisäksi haluaa välillä omaa aikaa"
En oikeen ymmärtänyt pohjimmaista ongelmaa.
Siis mitä sä nainen haluat oikein?
Miksi miehen pitäisi siivota sinun läävääsi?
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Turha tätä on näköjään täällä selittää kun tulee vaan väärinymmärryksiä. Mies on täällä meidän luona aina kun on pojan kanssa. Eivät mene koskaan sinne toiselle asunnolle. Jne.
Miksi lapsi pitäisi totuttaa kahteen kotiin jos vanhemmat ovat yhdessä?
Varmasti kätevämpikin vain yhdessä kodissa, vai haluatko että ostatte lapselle kaikki tarvikkeet kahteen osoitteeseen?
Mielestäni tuo oli hyvä ehdotus, että halutessanne voisitte vuorotella toisessa kämpässä kun jompikumpi haluaa omaa aikaa. Itseasiassa aika ihanteellista!
Miksi ihmeessä sinä tuollaista miestä pidät omanasi? Ei hän ole sinuun eikä varsinkaan lapseen sitoutunut yhtään mitenkään. Ehkä tuo oli hyvä diili vaikka elatusmaksujen näkökulmasta? On sitä hullumpaakin nähty.