Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä leikkauspelosta?
17.10.2019 |
Minulta poistetaan kohtu pian. Olen ollut nyt viikkoja ahdistunut ja kuvittelen kuolevani pelkoon! Heräilen öisin paniikissa ja hädissäni. Näen jatkuvia painajaisia. Syön diapameja ahdistukseen, mutta en tiedä miten kestän leikkaukseen saakka. Minulle on jo tehty keisarinleikkaus, en pelkää verta, enkä sairaaloita.
Miten te muut olette selvinneet? Nyt on hyvät keinot kalliita.
Kommentit (15)
Hyvin se menee - älä suotta pelkää! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sua siinä pelottaa? Nukutus? Leikkauksen jälkeiset kivut? Jokin muu?
Mitä sinä tarkkaan ottaen pelkäät? Nukutustako? Leikkauksesta toipumista?
Minulle on tehty tuo leikkaus, tehtiin tähystyksessä ja toipuminen oli hyvin helppo. Ennen leikkaustahan saat sellaiset mömmöt että takuulla kaikki pelot kaikkoavat! Kyllä se hyvin menee!
Voin luvata että jälkeenpäin tajuat pelänneesi aivan turhaan.
Mulle tehtiin suht iso leikkaus kaksi vuotta sitten. Näen tuosta vieläkin unia joskus ja se kuolemanpelko, mitä koin, oli jotain, mitä on vaikea kuvailla. En ole uskovainen, mutta rukoilin ennen leikkausta. Uskoin kuolevani.
Milloin sut leikataan? Itse rupesin tuolloin jopa odottamaan sitä päivää, koska se pelko on kaikessa pahin asia. Mua auttoi vähän se, että hoitajat ja lääkärit mun äärimmäistä pelkoa aika normaalina. Se siis oli vain yksi oire ikäänkuin. Pystyin jossain vaiheessa ikäänkuin irtaantumaan pelosta ja se oli ikäänkuin fyysinen oire. Se tuntuu lähinnä vaikeutena hengittää ja lievänä kipuna joskus.
Mua auttoi se, että tiesin saavani rauhoittavia kun saavun sairaalaan leikeltäväksi. Kun se päivä koitti, halusin jopa päästä sinne, koska tiesin niiden lääkkeiden auttavan. Mun seurana oli siellä tosi mukava hoitaja, jolle juttelin koko ajan ja hän osasi puhua mulle rauhallisen humoristiseen sävyyn, mikä auttoi mua tosi paljon.
En juossut karkuun leikkaussalista kuten pelkäsin. Olin jo lääkkeistä aika sekaisin ja siinä vaiheessa olin jo kiinnostunutkin kaikesta, mitä mun ympärillä tapahtui, vaikka edelleen uskoin kuolevani. Uteliaisuus voitti pelon.
Ja se helpotus ja onni kun heräsin ja olinkin elossa, oli jotain tosi suurta. Olin vain tosi onnellinen, eikä mulla ollut edes kipuja tai pahoinvointia lääkkeiden ja joidenkin onnellisuushormonien ansiosta kai. Hoitajat oli tosi mukavia ja vastailivat kaikkiin kysymyksiin.
Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin! Tuo odotus on pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menossa leikkaukseen parin päivän päästä, ja olen pelännyt yli kuukauden. Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta.
Kyllä leikkauksia kannattaa pelätä tosissaan.
Moni on kuollut tai instrumentteja jäänyt vatsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain toissa päivänä kirjeen jossa ilmoitetaan aika olkapääkirurgin luo leikkausarvioon. Minä olen nyt jo aivan tärinähermona . Vaikka leikkausaikaa ei ole edes vielä päätetty. Rakkaat ihmiset ei se auta vaikka miten joku hokis ettei tarvi pelätä. Minä en tiedä mitä pelkään , ehkä kipua kun on piikkikammo. En saa nukutusta koska verenvuoto taipumus. Nielurisat ja korvan tärykalvo on leikattu puudutuksessa. Aivan hirveää oli , varsinkin nielurisaleikkaus. Ainakaan pameja en tule saamaan koska olen kova kaatuilemaan ja mulla ikääkin on. Tod. näkösesti menen kirurgin luo jankkaamaan " en uskalla , en uskalla". Mua ottaa päähän nämä pelot! Help!!! Tietäiskö kukaan mitään luontaislääkettä tms.
Näin ohjelman, jossa jotkut kertoi miten olivat olleet täysin tietoisia leikkauksen aikana ja tunteneet kaiken, vaikka päällisin puolin olivat muka nukutettuja. Olisi aika kauheaa jos niin kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ohjelman, jossa jotkut kertoi miten olivat olleet täysin tietoisia leikkauksen aikana ja tunteneet kaiken, vaikka päällisin puolin olivat muka nukutettuja. Olisi aika kauheaa jos niin kävisi.
Minä kyllä olin hyvin tietoinen nielurisaleikkauksessa kun lääkäri hoki "suu auki , suu auki , silmät auki , silmät auki". Kipuahan ei tunne sedaatiossa mutta tieto että veitset viuhuu ilettää. Ja se palaneen lihan käry!!! Tämä siis 9.
Kannattaa analysoida, mitä oikeasti pelkää. Sen jälkeen tarttua juuri siihen syyhyn. Jos pelkää vaikka leikkauksen jälkeistä olotilaa pidemmällä aikavälillä, kysele muilta saman kokeneilta, mitä jälkioireita on ollut. Älä vain pyöritä omassa mielessä, silloin möröt saavat yliotteen. Jos pelkäät kuolemaa, laita asiasi niin kuntoon, ettei tarvitse pelätä. Tämä on hyödyllistä muuten ihan kaikille, koska elämästä ei nyt vaan voi selvitä hengissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ohjelman, jossa jotkut kertoi miten olivat olleet täysin tietoisia leikkauksen aikana ja tunteneet kaiken, vaikka päällisin puolin olivat muka nukutettuja. Olisi aika kauheaa jos niin kävisi.
Suomessa en ole kuullut että näin olisi käynyt
On normaalia ja ihan syytäkin pelätä leikkausta - mutta tämä on leikkaus, joka on välttämätön. Siinå on riskinsä, mutta te olette useamman lääkärin kanssa laskeneet, että tekemättä jättämisessä on todennäköisemmät ja suuremmat haitat.
Hengitä syvään. Kyllä se siitä.
Voit myös pyytää lääkäri/sairaanhoitaja-ajan keskustellaksesi peloistasi, mutta oletan, että leikkauksen hyödyt ja riskit te olette jo käyneet läpi. Ehkä voisit kirjoittaa niistä itsellesi listan ja sitä katsellen aina miettiä, että kyllä, hyötyjen lista on painavampi kuin riskien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kolmessa suuressa leikkauksessa viimeisen kahden vuoden aikana. Ovat olleet pitkäkestoisia leikkauksia, viimeisin kesti 8 tuntia.
Minua on joka kerta rauhoittanut jo anestesialääkäreiden näkeminen. Ovat niin huippuammattilaisia tuolla Meilahdessa.
En osaa neuvoa, mitä ap:n kannattaisi tehdä. Sen, mitä ei kannata tehdä, on avautua tällä palstalla. Täällä kun suuri osa kommenteista on täyttä kuraa.
Onnea matkaan - kyllä kaikki menee hyvin!
Mahtavaa. Minua pelottaa ja saan kaksi alapeukkua. Hyvä av! Jos olette niin rohkeita, ettei teitä pelottaisi, ottaisin mielelläni hyviä neuvoja, joilla voittaa oma pelkoni.