Lue keskustelun säännöt.
Vanhan suhde taakkana uudessa parisuhteessa
16.10.2019 |
Otsikossa se jo tulikin. Itse olen kolmekymppinen sinkku ja monesti orastavat suhteet ovat kariutuneet siihen, että tuodaan vanhan suhteen painolasti ja möröt uuteen parisuhteeseen. Esimerkkinä vaikkapa, että miehen exä on aiemmin pettänyt oman miespuolisen kaverinsa kanssa, minkä seurauksena katsotaan pahalla uuden kumppanin kaverisuhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Tai exä on pettänyt laivareissulla, minkä vuoksi suhtaudutaan nihkeästi uuden kumppanin risteilymatkaan.
Onko muilla kokemusta tällaisesta, vai onko itselläni käynyt vain huono tuuri? Jos noista yrittää keskustella, perusteluna tyypillisesti on, että luottamus on petetty ja se on jättänyt jälkensä. Itse kuitenkin lopetan moiset suhteet lyhyeen, sillä eihän se muhun liity millään lailla jos ex-nainen on ollut uskoton.
Kommentit (12)
Jos ei pääse yli, edes keskustelulla, eroaisin.
Eihän tuo kerro kuin siitä, ettei mies luota sinuun ja ei luultavasti muistakaan asioista osaa päästä tulevaisuudessa yli.
Itse olen petetty ja mieheni on petetty edellisessä suhteessa, mutta ei meillä kukaan toisten menoja vaihtaa. Ei ihmistä voi omistaa, ja se halu olla yhden kanssa täytyy löytyä ihmisestä itsestään, ei toisen estelyjen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta. Nykyinen avopuolisoni on ollut naimisissa, mutta hän oli ollut yksin jo muutaman vuoden ennen kuin tapasimme. Mistään muista, lyhyemmistä suhteista tai tapailuista, emme ole edes keskustelleet. Sama juttu edellisen parisuhdekumppanini kanssa eli hänkin oli eronnut jo reilusti ennen tapaamistamme emmekä puhuneet muista suhteista.
Mutta en myöskään olisi ryhtynyt itse kantamaan edellisten ihmisten "syntejä" enkä voisi seurustella mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Teet aivan oikein kun lopetat suhteet. Noiden miesten ei kannata edes harkita uutta suhdetta jos eivät pysty luottamaan naisiin.
Aika hyvin olen selvinnyt kun olen tuonut esille, että vanhat suhteet ei kuulu tähän suhteeseen ja haluan tutustua siihen ihmiseen joka hän on nyt ja toivon samaa mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pääse yli, edes keskustelulla, eroaisin.
Eihän tuo kerro kuin siitä, ettei mies luota sinuun ja ei luultavasti muistakaan asioista osaa päästä tulevaisuudessa yli.Itse olen petetty ja mieheni on petetty edellisessä suhteessa, mutta ei meillä kukaan toisten menoja vaihtaa. Ei ihmistä voi omistaa, ja se halu olla yhden kanssa täytyy löytyä ihmisestä itsestään, ei toisen estelyjen kautta.
Juu näin itsekin olen asian ajatellut. Minuakin aikoinaan exä petti entisen naisensa kanssa, muttei tulisi mieleenkään purkaa tuota uusiin kumppaneihin kyttäämisen ja epäluuloisuuden muodossa. Jotenkin itse olen vain viime aikoina jopa yllättävän vahvasti törmännyt tähän ongelmaan: ehkä osasyy on siinä, että 30+ -ikäisillä suhdehistoriaa on ehtinyt kertyä eri lailla kuin joskus nuorempana deittaillessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Nykyinen avopuolisoni on ollut naimisissa, mutta hän oli ollut yksin jo muutaman vuoden ennen kuin tapasimme. Mistään muista, lyhyemmistä suhteista tai tapailuista, emme ole edes keskustelleet. Sama juttu edellisen parisuhdekumppanini kanssa eli hänkin oli eronnut jo reilusti ennen tapaamistamme emmekä puhuneet muista suhteista.
Mutta en myöskään olisi ryhtynyt itse kantamaan edellisten ihmisten "syntejä" enkä voisi seurustella mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Itse luulen, että ainakin viimeksi tapailemallani miehellä saattoi olla yhtenä ongelmana se, ettei ollut käsitellyt kunnolla eroa aiemmasta pitkästä parisuhteesta (joka siis oli päättynyt naisen pettämiseen). Jotenkin tuntuu että olen törmännyt miehiin, jotka eivät oikein "osaa" olla itsekseen. Sitten kun aletaan tyyliin 10 vuotta kestäneen suhteen loppumisen jälkeen heti etsiä uutta kumppania/rakkautta, niin eihän siitä mitään tule. Toki tätä samaa käytöstä ilmenee myös naisilla. Ap
Nykyaikana varsinkin hypitään suhteesta toiseen ja otetaan vielä laastareita välissä. Ei anneta itselle aikaa toipua niistä asioista, vaan kannetaan sama *aska uuteen suhteeseen ja kaadetaan se uuden ihmisen päälle. Ja ihmetellään, kun suhteet ei kestä. Eikö ihmiset osaa olla yksin? Miksei voida pitää sellaista toipumisaikaa parisuhteen päättymisen jälkeen, jolloin ollaan itsekseen, opetellaan olemaan, ja rakastamaan itseä, ja oikeasti toivutaan niistä parisuhteen mahdollisista traumoista? Tai ainakin käsitellään se loppuun? Ei, kun uutta suhdetta vaan aina heti seuraavan perään. Tai limittäinkin. En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana varsinkin hypitään suhteesta toiseen ja otetaan vielä laastareita välissä. Ei anneta itselle aikaa toipua niistä asioista, vaan kannetaan sama *aska uuteen suhteeseen ja kaadetaan se uuden ihmisen päälle. Ja ihmetellään, kun suhteet ei kestä. Eikö ihmiset osaa olla yksin? Miksei voida pitää sellaista toipumisaikaa parisuhteen päättymisen jälkeen, jolloin ollaan itsekseen, opetellaan olemaan, ja rakastamaan itseä, ja oikeasti toivutaan niistä parisuhteen mahdollisista traumoista? Tai ainakin käsitellään se loppuun? Ei, kun uutta suhdetta vaan aina heti seuraavan perään. Tai limittäinkin. En ymmärrä.
Mä olen pohtinut samaa. Ja omien kokemusten perusteella toiset tekevät hommasta heti alusta asti hirveän "totista", tyyliin kyselemällä että olethan sitten valmis muuttamaan yhteen jne. Tuollainen on tosi ahdistavaa, kun itse tahtoisi vain ottaa rennosti päivä kerrallaan ja rauhassa oppia tuntemaan toista.
Enkä nyt tätäkään yleistä koskemaan pelkästään miehiä, sillä tiedän muutamiakin naisia jotka ovat katsoneet uuden kumppanin valmiiksi edellisen suhteen aikana, ja erotessa sitten siirtäneet kamansa suoraan tämän uuden miehen katon alle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Nykyinen avopuolisoni on ollut naimisissa, mutta hän oli ollut yksin jo muutaman vuoden ennen kuin tapasimme. Mistään muista, lyhyemmistä suhteista tai tapailuista, emme ole edes keskustelleet. Sama juttu edellisen parisuhdekumppanini kanssa eli hänkin oli eronnut jo reilusti ennen tapaamistamme emmekä puhuneet muista suhteista.
Mutta en myöskään olisi ryhtynyt itse kantamaan edellisten ihmisten "syntejä" enkä voisi seurustella mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Itse luulen, että ainakin viimeksi tapailemallani miehellä saattoi olla yhtenä ongelmana se, ettei ollut käsitellyt kunnolla eroa aiemmasta pitkästä parisuhteesta (joka siis oli päättynyt naisen pettämiseen). Jotenkin tuntuu että olen törmännyt miehiin, jotka eivät oikein "osaa" olla itsekseen. Sitten kun aletaan tyyliin 10 vuotta kestäneen suhteen loppumisen jälkeen heti etsiä uutta kumppania/rakkautta, niin eihän siitä mitään tule. Toki tätä samaa käytöstä ilmenee myös naisilla. Ap
Toiset eivät tosiaankaan osaa olla itsekseen pitkän parisuhteen jälkeen. Ei osata tehdä yksin ruokaa, ei katsoa illalla yksin telkkaria, ei käydä yksin lenkillä - ei yhtään mitään. Tuollainen johtaa sitten epätoivoiseen uuden kumppanin etsimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjetöntä odottaa, että aiemmat suhteet eivät vaikuttaisi nykyiseen suhteeseen. Jos sitä odottaa, tai tällaista väittää, osoittaa syvää ymmärryksen puutetta.
Ihmisen aiemmat ihmissuhteet vaikuttavat AINA hänen nykyisiin suhteisiinsa. Jos näin ei tapahtuisi, pitäisi ihmisessä olla tunnetasolla jotain pahasti vialla.
Eri asia sitten on se, että tiedostaako näiden aiempien suhteiden vaikutuksen, ja millä tavalla niiden vaikutuksesta toimii.
Jos ei tiedosta, niin voi alkaa esimerkiksi kontrollointi ja mustasukkaisuus. Jos tiedostaa, voi näitä tunteita tutkiskella ja niistä puhua toiselle.
Menneet suhteet voivat vaikuttaa myös hyvällä tavalla. Eksältä oppi kenties sen, miten toista kannattaa kohdella kauniisti - tai aivan päinvastoin, jolloin uudessa suhteessa osaa toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Nykyinen avopuolisoni on ollut naimisissa, mutta hän oli ollut yksin jo muutaman vuoden ennen kuin tapasimme. Mistään muista, lyhyemmistä suhteista tai tapailuista, emme ole edes keskustelleet. Sama juttu edellisen parisuhdekumppanini kanssa eli hänkin oli eronnut jo reilusti ennen tapaamistamme emmekä puhuneet muista suhteista.
Mutta en myöskään olisi ryhtynyt itse kantamaan edellisten ihmisten "syntejä" enkä voisi seurustella mustasukkaisen ihmisen kanssa.
Itse luulen, että ainakin viimeksi tapailemallani miehellä saattoi olla yhtenä ongelmana se, ettei ollut käsitellyt kunnolla eroa aiemmasta pitkästä parisuhteesta (joka siis oli päättynyt naisen pettämiseen). Jotenkin tuntuu että olen törmännyt miehiin, jotka eivät oikein "osaa" olla itsekseen. Sitten kun aletaan tyyliin 10 vuotta kestäneen suhteen loppumisen jälkeen heti etsiä uutta kumppania/rakkautta, niin eihän siitä mitään tule. Toki tätä samaa käytöstä ilmenee myös naisilla. Ap
Toiset eivät tosiaankaan osaa olla itsekseen pitkän parisuhteen jälkeen. Ei osata tehdä yksin ruokaa, ei katsoa illalla yksin telkkaria, ei käydä yksin lenkillä - ei yhtään mitään. Tuollainen johtaa sitten epätoivoiseen uuden kumppanin etsimiseen.
Totta, ja ainakin joillakin miehillä on vielä ällöttävä marttyyriasenne eronsa jälkeen varsinkin, jos ovat tulleet petetyiksi ja/tai jätetyiksi. Suosittelen pysymään kaukana näistä tapauksista.
Ja otsikon piti siis olla vanhA suhde, hitsin kirjoitusvirheet... Ap