Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monen kiusatun, pilkatun, syrjityn tai halveksitun tiedätte hakeutuneen opettajaksi?
15.10.2019 |
Ja kuinka monen kiusaajan tai pilkkaajan?
Oma vastaus otsikkoon: en yhdenkään.
Kiusaajista tai mukananaurajista ja oudompien halveksijoista surullisen monen.
Selittäisikö tämä, miksi kiusaaminen kouluissa ei vain lopu?
Kommentit (11)
Opettajana pääsee karttakepin varteen ottamaan luulot pois kiusaajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatusta Halla-ahostakin tuli Suomen suurimman puolueen pj. eli kaikki syyt ovat tekosyitä.
Tiedän itseni. Olin pitkään kiusattu koulussa, vielä opetusharjoittelun aikanakin (tietyt piirteet ulkonäössä aiheuttivat).
Vierailija kirjoitti:
Kiusatusta Halla-ahostakin tuli Suomen suurimman puolueen pj. eli kaikki syyt ovat tekosyitä.
Mutta ei opettajaa. He, jotka ovat kokeneet kouluajan helvetiksi, eivät halua sinne palata. Se on harmi siinä mielessä, että ekstrovertit kiusaajat kyllä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin koulukiusattu yläasteen ajan, se vei minulta terveyden ja minulla oli vatsahaava jo 18v ja sairastuin myös masennukseen ja syömishäiriöön.
Minusta tuli isona yläasteen aineenopettaja. Sen sijaan, että istun välitunnit opehuoneessa, istun luokassani hiljaisten, hylättyjen ja yksinäisten kanssa aina kun pystyn. Tehdään läksyjä ja jutellaan. Tiedän miltä tuntuu seistä yksin välitunnilla muiden naureskellessa ja suunnilleen sylkiessä päälle. Jos tämäkin mitä teen auttaa, olen onnellinen.
En siis ole samaa mieltä että kaikki me opettajat olemme entisiä kiusaajia...
Sanoisin, että sama määrä myös opettajiksi valituissa kuin kouluryhmissä yleensäkin, eli n. 1 per vuosiryhmä.
Tämä ei välttämättä kuitenkaan tee opettajasta parempaa. Ihan siksi, että usein se positiivinen huomio kiinnittyy luonnollisesti niihin, joihin samaistumme (negatiivinen taas toisiin). Eli usein kiusatun opettajan huomio ja tuki voi kiinnittyä kouluorientoituneisiin, hiljaisiin ja kiltteihin lapsiin/nuoriin. Ja toisaalta taas se negtiivinen huomio esim. Puheliampiin ja huonosti koulussa menestyviin lapsiin, jotka omana kouluaikanakin tuntuivat niiltä rasittavimmilta, eikä ehkä nähdä, että myös tälläiset lapset voivat olla kiusattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sama määrä myös opettajiksi valituissa kuin kouluryhmissä yleensäkin, eli n. 1 per vuosiryhmä.
Tämä ei välttämättä kuitenkaan tee opettajasta parempaa. Ihan siksi, että usein se positiivinen huomio kiinnittyy luonnollisesti niihin, joihin samaistumme (negatiivinen taas toisiin). Eli usein kiusatun opettajan huomio ja tuki voi kiinnittyä kouluorientoituneisiin, hiljaisiin ja kiltteihin lapsiin/nuoriin. Ja toisaalta taas se negtiivinen huomio esim. Puheliampiin ja huonosti koulussa menestyviin lapsiin, jotka omana kouluaikanakin tuntuivat niiltä rasittavimmilta, eikä ehkä nähdä, että myös tälläiset lapset voivat olla kiusattuja.
Pahoittelen mikäli vastaus aiheutti mielipahaa.
En kieltänyt, etteikö kiusattu voisi olla hyvä opettaja tai sitä, etteikö omat kokemukset vaikuttaisi kiusaamisen tunnistamiseen.
Aineenopettajaksi opiskelevat ovat opinnoissaan joutuneet seuraamaan valmistuneiden opettajien luokkaa ja työskentelyä. Kun opiskelijoilta kysytään huomioista luokkadynamiikkaa koskien huomaa helposti opiskelijoiden peilaavan sitä omiin kokemuksiinsa. Esimerkiksi useimmat opiskelijat kokevat, että seurattavalla luokalla on hyvä yhteishenki- huomio kiinnittyy iloisiin tyttö- ja poikaporukoihin ja yksittäiset opiskelijat saattavat huomata yksinäisen, hiljaisen tytön jne.
Osalla on kokemuksistaan huolimatta luontainenkyky tai intuitio hahmottaa ryhmän ja sen yksilöiden toimintaa. Tämä on kuitenkin taito, jota jokainen voi kehittää.
Ei ollut siis tarkoitus vähätellä kenenkään kokemuksia tai kyseenalaistaa huomiokykyä, lähinnä totesin, etteivät omat kokemukset välttämättä vielä yksinään riitä tekemään kenestäkään parempaa opettajaa. Toki kiusatulla on kiusaamatonta paremmat edellytykset tunnistaa kiusaaminen.
Onhan jonkin verran tunnettu ilmiö sekin, että esim. Alakoulussa kiusatun roolissa ollut oppilas, voi myöhemmin olla itse kiusaaja. Avainasemassa näissä on myös se miten omia kokemuksiaan on myöhemmin käsitellyt.
En tunne kuin oman kiusaajani, joka on nykyään koulutuspäällikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja täs ei edes mainittu sitä, että voi myös olla SAMAAN AIKAAN sekä kiusattu että kiusaaja. Jopa samassa yhteisössä, tai sitten eri ympäristöissä ja monesti asia meneekin just näin.
Ei ole mitään ihmisiä jotka on yhyykiusattuja ja sitten niitä jotka on kiusaajia aina vaan. :D
Tiedän yhden