Kuinka pelastaa parisuhde lapsiarjen keskellä?

Hei ap.

Kerrot monen tuntemaa tarinaa siitä, miten arjen koitokset alkavat haalistaa läheisyyttä ja elämä muuttuu valtapeliksi ja taistelutantereeksi. Kerrot myös uskovasi, että molemmat pohjimmiltaan kaipaisivat ihan jotain muuta.

Parisuhteen ja perheen hyvinvointiin kannattaa todellakin panostaa. Nyt se on teidän perheenne tärkeysjärjestys numero yksi, alkaa luoda parempaa parisuhdetta, johon kuuluu luottamus, läheisyys ja 'työrauha' ainaisen kinastelun sijaan.  Ulkopuolinen apu auttaa asioiden turvalliseeen käsittelyyn. Seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksilla on ammattitaitoisia pariterapeutteja. Toki sinne voi olla jonoa. Yksityisille pariterapeuteille pääsee varmaan nopeiten, mutta toki yksityissektori on maksullista. Kannattaa tsekata myös kuntanne sivuilta tarjoaako esim. neuvola myös parisuhdepalveluja.  Elätte elämänne kulta-aikaa, pienet kultahippuset vielä sylissänne. Raivatkaa tilaa kullan loistaa ettei arjen pölyt sitä peitä.

Meillä tilanne oli samanlainen viime keväänä. Meillä on kylläkin vain yksi lapsi. 

Meillä tuo seksikysymys oli melko suuri. Ja juuri samanlainen oravanpyörä. Mies ei tajunnut tätä lainkaan, että en halua seksiä, kun suhde ei voi hyvin. Hänen mielestään suhde ei voinut hyvin, kun ei ollut seksiä. 

Aloimme käydä "treffeillä". Tarkoitti meidän tapauksessa esimerkiksi yhteistä saunailtaa lapsen nukkuessa. Toki myös joskus viemme hänet hoitoon ja käymme leffassa, syömässä, missä vain. Päätin tietoisesti, että en puutu kaikkeen, mihin teki mieli. Aloin koskettaa silloinkin, kun ei oikeastaan tehnyt edes mieli. Tein paljon tietoisia päätöksiä, koska tunnetta ei enää ollut.

Mutta se tunne on pikku hiljaa palannut. Meillä menee nykyään ihan kivasti. Paljon työtä vaatii kyllä.

Mikä suhde se sellainen on, jossa on lapsia, muttei kumminkaan seksiä?

Miten ne lapset on saatu aikaisiksi?

Muistele, millaista oli kun oli seksiä? Oli kivaa ja jännittävää ja kutkuttavaa.

- Suosittelen nyt kuitenkin seksiä lääkkeeksi, jos haluat sen miehen pitää.

Hyvää tekee sinullekin, usko pois!

Lasten onnellisen kodin perusta on se vanhempien hyvä suhde. Ensisijaisesti se on kahden toisiaan haluavan fyysinen yhteenkuuluvaisuus. Ymppäätte siihen sitten sen tarvittavan määrän henkistä puolta, ettekä turhaan analysoi.

T. useamman lapsen äiti erittäin pitkässä liitossa :D

Numerolle 4,

tajusin vasta viestisi luettuani, että kirjoitin niinkuin mieheni minulle sanoo. Että seksiä ei ole koskaan. Tämä tarkoittaa siis noin kerta viikkoon, varsinaista yhdyntää siis. Minkä lisäksi annan miehelleni muilla tavoin orgasmin ehkä toisen kerran viikossa.

Eli emme missään täysin seksittömässä liitossa elä.

Ap

Noi ns. ruuhkavuodet perheessä ei todellakaan ole mikään naurun asia. Jotkut parit selviää siitä hyvin, toiset ei. Monta kertaa kun pyörität sitä perheen arkea, hoidat lapsia, teet ruokaa, siivoat, niin siinä usein unohtuu se tärkein, eli parisuhteen hoitaminen. Jos mitenkään saat miehesi puhumaan teidän vaikeuksista ja siitä miltä sinusta tuntuu, niin se olisi jo hyvä lähtökohta. Voin kokemeksesta sanoa että se suhde ei siitä parempaan muutu jos vaan odottaa että kaikki ratkeaa kuin itsekseen.

Miksi teitte toisen lapsen huonoon suhteeseen?

Kiitos viestistäsi nro 6!

Me pystymme puhumaan ja puhumme todella paljon. Ihan kaikesta. Suhteessamme on myös paljon hyvää ja molemmat ovat ilmaisseet haluavansa siihen muutosta tämän riitelemisen ja naljailun suhteen.

Olemme yhdessä todenneet, että odottamalla tämä ei parane. Mutta emme kuitenkaan saa muutosta aikaiseksi. Siksi kysyinkin käytännön vinkkejä, kuten nämä jonkun ehdottamat treffi-illat.

Esikoisellamme on todella kova uhma ja sitä on pahentanut entisestään kuopuksen syntymä. Molemmat lapset nukkuvat huonosti. Olemme molemmat vanhemmat todella väsyneitä, mikä ei varmasti ainakaan auta asiaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitte toisen lapsen huonoon suhteeseen?

Tätä välillä itsekin mietin. Ne hyvät hetket ovat kuitenkin olleet sen verran hyviä, että toista päädyttiin tekemään. Silloin emme myöskään olleet näin väsyneitä tai näin pahassa tilanteessa parisuhteemme suhteen.

Lopeta märiseminen ja miehen syyllistäminen nettifoorumeilla, ota mieheltä suihin loppuun asti ilman vastapalveluksia ja nielaisun kera. Toista tarpeen mukaan. Hämmästy seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 4,

tajusin vasta viestisi luettuani, että kirjoitin niinkuin mieheni minulle sanoo. Että seksiä ei ole koskaan. Tämä tarkoittaa siis noin kerta viikkoon, varsinaista yhdyntää siis. Minkä lisäksi annan miehelleni muilla tavoin orgasmin ehkä toisen kerran viikossa.

Eli emme missään täysin seksittömässä liitossa elä.

Ap

Enemmän kuin ei mitään. Meillä on saman verran - mutta käymme 7. kymmentä.

Kun lapset olivat pieniä/nuoria - sekstailimme 2-4 kertaa viikossa. Se 2X tuntui vähältä...

Itselleni seksi oli se voimanlähde - ja varsinkin aamuisin. Yöseksi oli väsyttävää, mutta toki sitä oli myös.

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 4,

tajusin vasta viestisi luettuani, että kirjoitin niinkuin mieheni minulle sanoo. Että seksiä ei ole koskaan. Tämä tarkoittaa siis noin kerta viikkoon, varsinaista yhdyntää siis. Minkä lisäksi annan miehelleni muilla tavoin orgasmin ehkä toisen kerran viikossa.

Eli emme missään täysin seksittömässä liitossa elä.

Ap

En usko että miehesi tarkoittaa että seksiä ei sinällään ole lainkaan vaan että ei ole sellaista seksiä jonka hän kokisi hyväksi ja tyydyttäväksi. Sellaista ei ole väkisin väännetty seksi jolla pidetään toinen tyytyväisenä. 

Jokainen haluaa tuntea olevansa haluttu ja hyväksytty, myös miehesi. Hän aistii varmasti sen että et pidä seksistä hänen kanssaan etkä halua sitä. Toivottavasti ymmärrät että tämä voi loukata miestäsi aika paljonkin ja saada hänet tuntemaan että et enää myöskään rakasta häntä.

Enkä nyt sano että sinä olisit se joka on väärässä ja mies oikeassa vaan että kierteen katkaiseminen vaatii sitä että osaa asettua myös sen toisen asemaan ja nähdä miltä ne asiat siitä toisesta tuntuvat ja miltä ne siltä toiselta puolelta näyttävät.

Sanot, että ei ole kosketusta enää. Se on helppo korjata. Aloitatte siitä, ja annatte sen johtaa pitemmälle. Joskus voi joustaa, vaikka ei haluttaisikaan, jos toinen haluaa.

Vanhat riidat on vanhoja, ja ne on syytä jättää kokonaan unholaan. Jos toinen tekee jonkun asian "väärin", mutta lopputulos on kutakuinkin se, mikä piti, se ei ole riidan arvoinen asia. Antakaa toisillenne mahdollisuus tehdä asioita omilla tavoillanne.

Lasten asioiden suhteen pitää vetää yhtä köyttä. Jos toinen kieltää jotain, toinen ei mene lapsen kuullen pyörtämään kieltoa. Jos toinen on kiellosta eri mieltä, asian voi käsitellä uudestaan ja perustella.

Ja sitten sellainen asia, joka monilta unohtuu. Jos tulee tilanne, että tekee mieli sanoa pahasti, vetäkää henkeä, laskekaa vaikka tuhanteen, mutta malttakaa kumpikin mielenne. Älkääkä ruotiko välejänne muiden kuullen. Toista ei pidä loukata, eikä nolata.

Nr 6 vastaa vielä, että tästä on sen verran pitkä aika kun olin itse tuossa tilanteessa, n.25 vuotta, mutta meillä oli ihan sama tilanne silloin. Talo oli just rakennettu, lapset pieniä, käytiin molemmat töissä. Seksiä ei huvittanut antaa miehelle kun se oli vihainen ja äkäinen ja väsynyt koko ajan. No kierrehän siitä lähti...Sitten luin jostain naistenlehdestä että kannattaa antaa miehelle seksiä vaikka itse ei sitä niin haluaisikaan. No rupesin antamaan ja saatiin solmut auki. 30v oltiin naimisissa, nyt erottu kylläkin. Enkä tiedä että pitääkö tuo silloinen naistenlehden neuvo enään kutinsa, mutta tehosi silloin.

No  lopeta se miehellesi nalkuttaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi teitte toisen lapsen huonoon suhteeseen?

Voi kuule, yleensä se on juuri se toinen lapsi yhdistettynä ensimmäisen uhmaan, mikä aloittaa ennen näkemättömän syöksykierteen. Sitä ei voi ennakoida kukaan täysin.

Pitäisi jaksa hillitä itsensä, eikä olla niin usein pahalla tuulella.

Hyväksyä toisen apu, vaika se joskus menisikin ihan pieleen. Ei sanoa aina toiselle ilkeästi ja pahasti.

Hyvätuuliseen kotiin on aina kiva tulla. Väsymyksen kierre tulisi saada loppumaan, että jaksaisi olla iloinen ja hyväntuulinen.

Voisi vaikka sairaslomaa hakea, oli syy mikä tahansa, avioliitto on asia, joka kannattaa pelastaa.  Ja ne seksiasiatkin pitäisi saattaa ajantasalle, muuten ei toimi yhteiselämä kunnolla.

Naiset ovat melkein aina pelastaneet avioliittonsa itse, vain ja ainoastaan itse.

Äitien kasvattamista pojista sellaiseen on harvoin. 

Meillä on "onneksi" tilanne niin päin, että minä haluan seksiä aina, joten mies saa vähintään riittävästi. En kokemuksesta osaa siis samaistua kuin mieheen, joka nauttisi läheisyydestä ja kuinka vammaiselta tuntuu kun toisella on läheisyydelle miljoona ehtoa kuten "ei saa stressata" "ei saa väsyttää" "ei saa olla ollut pahalla tuulella" "olet minusta vastenmielinen koska kiukuttelet" jnejnejne.. av on tietty haluttomille paras vertaistukikohta.

Kiitos pelkistä alapeukuista. Sitä vaan aina välillä ihmettelee kuinka joidenkin ihmisten on niin vaikea luottaa toisen hyväntahtoisuuteen jos heitä ei lähesty juuri oikeasta kulmasta oikeassa tilanteessa oikeaan aikaan. Eivätkö he tosiaan saa mitään seksistä jos siihen ei ajauduta niinkuin he suunnittelivat? Toki sinulla on synnytyksestä aikaa vasta 4 kk enkä tiedä miten olet palautunut ja joitakin kiinnostaa vain imettäminen. Mutta yleisesti se on sille yksin jätetyllekin aika kipeää.

Ja joo en osaa auttaa, en valitettavasti saa tarpeeksi hyvin kiinni tilanteestanne kuvatun perusteella enkä halua tehdä oletuksia. Menkää pariterapiaan niin opitte kommunikoimaan paremmin. Alkakaa vetämään yhtä köyttä. Ja tuolle seksilakko tilanteelle kannattaa tehdä jotain, viimeistään viikonloppuna. Jatkuessaan torjuminen katkeroittaa torjutun ja sitten ei kiinnosta enää koko parisuhde ap:n kanssa.

Ei välttämättä sovi aivan suoraan teihin mutta itse havahduin aikanaan yhteen omaan virheeseeni joka huononsi paljon parisuhdettamme ja koko perheen ilmapiiriä. 

Työpäivämme olivat vuosia sellaisia että mieheni tuli ennen minua kotiin ja haki siksi lapset päiväkodista, laittoi ruoan ja sitten puuhaili jotain lasten kanssa. Itse tulin väsyneenä kotiin joskus seitsemän aikaan. Ja melkein aina sisään tullessani näin jotain joka olisi minusta pitänyt hoitaa. Oli joku haalari eteisen lattialla, vähän läikkynyttä maitoa keittiön lattialla tai leivänmuruja sohvalla. Aloin sitten heti kauhealla höngällä päsmäröidä ja motkottaa miten kodissa on hirveä sotku ja asiat tekemättä.

Sitten kerran mies otti minut sivuun ja sanoi ihan suoraan että hänestä tuntuu pahalta kun ensimmäinen asia jonka hän ja lapset kuulevat minun tullessani kotiin on se miten huonosti kaikki on ja miten huonosti me olemme kaikki tehneet. Ja että hän kuulisi mielellään joskus sen että minusta on kiva nähdä häntä ja lapsia kun tulen kotiin.

Se kyllä avasi silmiä aika lailla, ei siis vaan miehen suuntaan vaan myös lapsien. En ollut osannut ajatella ollenkaan että miltä se minun käytökseni näyttää niiden silmin jotka ovat kovasti odottaneet että se vaimo ja äiti tulee kotiin.

Päätin sitten ihan tietoisesti muuttaa itseäni ja muistaa että aina kotiin tullessa pitää muistaa laittaa ne ihmiset etusijalle. Ja aika hyvin olen onnistunutkin. Yllätys on myös ollut että ne sotkut ovat illan kuluessa myös häipyneet usein jonkun muun toimesta ilman että minä niistä motkotan. Varmasti ne olisivat häipyneet aikaisemminkin, en vain sitä silloin tajunnut. Enkä sitä miten hienoa oli että mieheni mielummin luki lapsille tai leikki heidän kanssaan kuin oli heti siivoamassa kaikkia jälkiä.

Kun oltiin samankaltaisessa tilanteessa noin vuosi sitten miehen kanssa, me yks ilta vaan päätettiin ja sovittiin että vanhoista riidoista ja jutuista ei enää riidellä eikä niitä vatvota - joko mennään täysillä eteenpäin tai sitten erotaan. Meidän suhde on muuttunut parempaan päin vuoden aikana tuon päätöksen ansiosta. Itse myös päätin sen, että yritän olla nalkuttamatta joka asiasta. Vaikka tekisi mieli moittia, että jokin on huonosti tehty, niin jätän sanomatta. Joka päivä myös hellitään toisiamme, sanotaan että rakastetaan, annetaan pusu sielä täälä, halataan, tuodaan kaupasta toisen lempparilimsaa yms. Pitää muistaa myös nuo arjen pienet teot, niillä on meidän suhteessa ollut ainakin iso merkitys.

Kyllä kaikki lähtee siitä että oppii arvostamaan sitä toista ihmistä puolisona ja näkee sen arjen raskauden yläpuolelle. Itselleni siihen vaadittiin lopulta paha burn-out jonka takia olin ihan sänkypotilaana eikä mikään pysynyt sisällä. Sitä ennen olin kasannut sisälleni vaikka mitä katkeruutta ja kuonaa lukemattomista pikkuasioista jotka mieheni muka teki väärin eikä ymmärtänyt minua.

Siinä kun sitten katsoin täysin voimattomana kun mieheni pyöritti yksin kahden pikkulapsen perheen arkea, omaa vaativaa työtään ja yhtä sänkypotilasta niin tajusin miten osaava ja rakastava hän oikeastaan on. Ei valituksen sanaa kertaakaan eikä mitään hoputusta siihen että minun pitäisi parantua. Eikä hän ole kertaakaan sen jälkeen vaatinut mitään sillä perusteella että "kun minä silloin hoidin kaiken".

Melkein kolme kuukautta siihen paranemiseen lopulta meni mutta sen jälkeen olen kyllä katsonut koko elämää ja parisuhdetta aika eri tavalla. Ei mieheni ole edelleenkään täydellinen ja ärsyttäviä asioita löytyy. Mutta nykyään muistan aina että ne eivät ole niin isoja asioita että niitä kannattaisi ryhtyä kasaamaan suhteen päälle ja tuhoksi. Jos löytää ihmisen joka rakastaa sinua niinä kaikkein huonoimpinakin hetkinä niin siitä kannattaa pitää kiinni.